keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

SALSA BOREALIS



Olin viime pyhänä ystäväni Arton kutsusta salsabileissä, jotka järjestetään kesäsunnuntaisin Helsingissä, oopperatalon takana, amfiteatterin lavalla. Ilma suosi tätä perheystävällistä tapahtumaa ja osallistujia oli arvioni mukaan lähemmäs neljäsataa. Amfiteatteriin on kaikilla vapaa pääsy ja huvitilaisuus alkaa kello 18:00 ja loppuu 21:00.
  

Tapahtuman takana on Salsa Borealis ry -niminen yhdistys, joka on tanssijoiden perustama ja tarjoaa aktiivisesti tapahtumia ympäri vuoden salsan ystäville. Hämmästelin puistotapahtuman rentoa fiilistä ja iloa ilman alkoholia. Tanssiminen yhdisti luonnollisella ja mutkattomalla tavalla uussuomalaiset ja kantasuomalaiset. Tansseissa oli sekahaku ja jopa minuakin pyydettiin tanssimaan. Jouduin valitettavasti antamaan prinssille rukkaset koska en osaa ensimmäistäkään salsa askelta.


Suurin ihmetyksen aiheeni oli se, että salsaa on tanssittu oopperan takana jo vuodesta 1999 eikä Helsingin kaupunki ole vaivautunut näiden viidentoista vuoden aikana järjestämään puistoon City-käymälää. Tapahtumaan osallistujien pitää käydä puskapissillä. Kiasman kohdalla, missä nuoriso viettää pussikaljailtamia on kyllä hommattu WC ja siihen näytti olevan kokoajan jonoa. Vessojen puutteen lisäksi haaveilin myyntikojuista, joista voisi ostaa juotavaa ja pikkupurtavaa veikkaan, että nestehukka ja nälkä on melkoinen kun kolme tuntia antaa itsestään latinalaisamerikkalaisille rytmeille. 






Oopperasalsojen lisäksi kesän tärkeimmäksi tapahtumaksi nousee Salsa Borealiksen järjestämät 24h-salsabileet Pihlajasaareessa, joita juhlitaan yleensä heinäkuussa. Yhdistyksen sivuilta saat tarkempaa tietoa.

Celia Cruz - Me Acuerdo De Ti

lauantai 20. kesäkuuta 2015

MIDSUMMER NUDITY


Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin, soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voi rannalla nähdä tulevan leskensä.


Juhannus taika: Tee vaihteeksi makkaranuotio mökin lattialle ja kas, näet aamuyöstä monta komeaa palomiestä pihallasi letkut ojossa!


Kerreeppä seihtemä er heinee tyynys alle, ja jos uamulla o nivustaipeissas ihottummoo ja piä kippeenä ni allerkine oot!


Juhannukse ei sit ryypät. Juttuha o simmone, ettei juhlatunnelma ain tartte ryyppämist. Voi sitä pittä muutenki hauska: juara kaffet ja muistel mennei simmotto muute vaa. Jos KUITENKI ryypätä, ni iha vähä vaa. Jos KUITENKI ryypätä paljo, ei ainaka ruvet laulama. Jos KUITENKI ruveta laulama juavuksisa, ei laulet mittä härskei värssyi, eikä laulet nii kovi, et naapuri tule valittama ja syntty tappelui ja kaik mennee piäle. Jos mennee piäle, ens jussin ei ryypät sit.


Nykypäivän juhannustaikoja: Suomessa on nykyään niin vähän ruispeltoja, että jos juhannussaunasta lähtee alasti juoksemaan lähimmälle ruispellolle, voi olla varma, että sulhasehdokkaita ilmoittautuu kymmeniä matkan aikana!


Jussina nauti näistä: hyvistä juomista ja ystävistä. Mutta muista vain, kun valmistuu shotti, niin laita lasin reunalle papiljotti. Ja kun tyhjä on lasi ja juma juotu, laita papalari päähän, muistat juomien määrän. Aamulla tietää montako otti, siitä muistuttaa papiljotti. Ja vaikka aamulla krapula ois syvin, onpahan ainakin tukka hyvin! 


Kerreeppä seehtemän eri kokosta kivenmurikkoo ja laeta ne lakanas alle. Jos oot uamulla pahkuroella, et oo aeto rinsessa!


Juhannustaikoja naisille: Jos katsot juhannusyönä kaivoon ja näet miehesi siellä, niin hukkunu se on perkele!


Naisen juhannus: Usko on mennyt, Toivo on karannut, Voitto jättänyt, mutta vielä on sentään Otto päällä ja Yrjö tulossa. 


On aika minttumaarin, otanpa siitä vaarin. Teen koivusta vastan ja sen kossussa kastan. Pistän yrtit tyynyn alle ja sammun lattialle.


 Hyvvee juhannusta!

Richie Havens - Going Back To My Roots




sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

BABA FOODS


Olen huono osallistumaan yleisötapahtumiin mutta eilen jopa omaksi yllätyksekseni suuntasin kulkuni Helsingin Rautatietorille, osallistuakseni "Vivan Las Tapas" -tapahtumaan. Rakas ystävättäreni Tuisku oli saapunut Espanjasta emännöimään tapas-telttaa "Baba".



Teltassa tarjoiltiin itäisen välimeren kasvisruokia. Kysymyksessä on perheyritys, jonka isä  chefAvi Hovav on toiminut kokkina Suomessa yli neljäkymmentä vuotta. Avi on jalostanut reseptejään suomalaiseen makuun ja kuulinkin monen asiakkaan kyselevän teltan suulla ostoksia tehdessään, että: "Ovatko nämä liian tulisia?" Omat makuhermoni ovat kouliintuneet, joten pelkäsin, että Baban tuotteet ovat Puolestaan liian lällyjä minun makuuni mutta pelkoni oli turha. Maistelin Falafeleita ja Baba Ganoushia.


 Falafelit muistuttavat ulkonäöltään suomalaisia lihapullia mutta ne on kasvispullia. Falafelit on valmistettu kikherneistä, jotka on jauhettu hienoksi tahnaksi ja tahnasta tehdään pyöryköitä, jotka uppopaistetaan eli friteerataan. Baba Ganoush on savustettua munakoisosalaattia majoneesilla ja se koukutti maullansa heti. Ihana, iloisesti hymyilevä nainen Ronit, joka kuuluu perheyritykseen kertoi minulle, että: "Baba Ganoush on oiva lisuke erityisesti liharuoille ja salaatille. Se sopii hyvin myös maustetun kalan kanssa. Erityisen hyvää se on ciabattan, pita-leivän tai muun vaalean leivän kera".


Tarjolla oli myös humusta ja tulista harissaa. Harissa on tulisenmakea chili-yrttitahna, joka mielestäni sopii vaikka suomalaisten grilliruokien mausteeksi. Kaikki Baban myytävänä olevat tuotteet olivat käsintehtyjä, maidottomia, laktoosittomia ja suurin osa myös gluteenittomia. Tuisku tarjoili janon sammuttamiseen ihanaa minttuteetä. Tuiskun ja Ronitin lisäksi teltassa hääri erittäin hyvä peppuiset veljekset Tomer ja Dani heitä katsellessani minulle varmistui, että on aika vaihtaa ruokavaliota.


Festivaaleilla oli hyvä tunnelma ja kansainvälinen meininki. Baban teltassa vieraili eri kansallisuuksien edustajia mm. yllättävän paljon japanilaisia turisteja. Ilma suosi myös yleisöä ja esielepanijoita. Makunautintojen lisäksi tarjolla oli myös huikeita musiikkiesityksiä ja maistiaisia sulateltiin svengaavan musan tahdissa kukin tavallaan.





Joaquin Sabina - Donde Habita El Olvido

maanantai 8. kesäkuuta 2015

SHORTSIT JA BLAZER


Kun mies pukeutuu shortseihin ja blazeriin se jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Klassisesti ja perinteisesti ajattelevat ihmiset ovat kauhuissaan moisesta tyylirikosta. Nuoret ja trendikkäät ihmiset rakastavat tätä yhdistelmää, minäkin rakastan mutta mielestäni shortseilla ja pikkutakilla on aikansa ja paikkansa. Shortsit ja pikkutakki sopivat rentoihin juhliin, kesäkaupungille ja maalle mutta eivät ehkä toimistoon. Tänä keväänä vähittäiskauppiailta on alkanut ilmaantua myyntiin uutta suuntausta, miesten shortsipukua, jossa housut loppuvat polviin. Muoti-ikoni Pharrell Williams on vaikuttanut tähän uuteen muotioikkuun, ilmaantuihan hän "smokki-shortseissa" Academy Awardseihin viime vuonna. Shortsipuku ei tee minuun vaikutusta pidän enemmän rennosta tavasta yhdistellä pikkutakki bermudoihin. Kuoseilla sekä väreillä leikittely on paikallaan, eikä kannata unohtaa myöskään asuun sopivia kenkiä, vyötä, taskuliinaa, paitaa tai pisteenä iin päälle tyylikästä rintakorua. Olen poiminut tähän postaukseen muutaman mielestäni onnistuneen yhdistelmän ja huomautan, että parhaimmillaan miehet shortsit ovat kun ne loppuvat juuri polven yläpuolelle eli Bermuda-mallia.

















Honor - Never Off (debut Single)

torstai 4. kesäkuuta 2015

SUOMIMUODIN ANTOLOGIA



Siis MINÄ Oda (Ivanka)Tšupukka, jonka toinen nimi pitäisi olla FASHION. Edustin tänään itseäni Helsingin Designmuseossa. tukka poninhännällä (lue likaisena), lähes meikittömänä, armeijan ylijäämähousuissa, paidassa, joka oli ihan eri elokuvasta kuin muut vaatteeni, conseissa ja maihareissa. Paikalla oli kaikki suomimuodin silmäätekevät, vaatesuunnittelijat, valokuvaajat, trendipetterit, toimittajat ja stylistit parhaat yllänsä. Tilaisuus oli "Suomimuodin antologia" -näyttelyn avajaiset (antologia = kreikaksi kukkakimppu). Aamulla olin laittanut sängyn päälle asuni valmiiksi, kukalliset leveälahkeiset housut ja pieni keltainen pitsitoppi mutta kapinahenki otti vallan ja valitsin kukkakimpun asemasta rikkaruohon roolin.
Näyttelyyn oli poimittu valikoima suomalaisia muodin ja muotiteollisuuden ilmiöitä 1950-luvulta tähän päivään.
Näyttely jakaantuu yhdeksään teemaan: Murros, Talvi, Tasa-arvo, Folk, Nousukausi,
Globalisaatio, Insinööriajattelu, Millennium, Modernismi.
Plastic Ponyn luomukset naurattivat tietenkin eniten ja mielikuvissani palasin villille 80-luvulle.
Plastic Ponyn vaatteiden taustalla oli vankka filosofinen ajatus. Karnevalistinen pukeutuminen tuli olla sallittua kaikille. Vanhimmat Plastic Ponyn vaatteisiin pukeutujat olivatkin kultaisella kasarilla yli 70-vuotiaita.


Tänä päivänä Plastic Ponyn linjaa toteuttaa hurmaavasti Lady Gagankin fanittama suomalaissuunnittelija Daniel Palillo. Kyllä Palillon vaatteetkin nostivat hymyn huulilleni varsinkin kun tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka pukeutuvat päivittäin Pallilloon.
Aika ei ollut syönyt Kirsti Kasnion (syntynyt Jyväskylässä 10. marraskuuta 1937, kuoli 7. toukokuuta 2014.)  hienoa mustaa haalaria, jossa housunlahkeet olivat pliseerattu, haalari oli silkkiä ja kuului museon kokoelmiin. Kasnion asu olisi käyttökelpoinen vielä tänäkin päivänä.


Lustwearin edelleen muodikas päälystakki kuuluu myös niin sanottuun iättömään tyyliin. Takissa oli ovela päälystasku, joka toimitti laukun virkaa ja hienot elastiset tehostekuvioraidat hihoissa. Tekniikka millä elastinen painatus on toteutettu takin hihoihin on Hammin ja Maikun omaa keksintöä, Lustwear haki aikoinaan keksinnölleen kansainvälistä patenttia. (Kuva: Tiina Ventelä.)


Hanna Sarénin nahkasaappaat, hopeata ja kultaa "cowboy" -korolla olisivat myös kelvanneet vaatekaappiini. Aamu Song korealaissyntyinen, Suomessa asuva suunnittelija  oli valmistanut Marimekon kankaista hauskan korealaisen naisen kimonon olin kimonosta kahta mieltä se oli jollain tavalla tosi hieno mutta jollakin tavalla vaate sai minut ärsyyntymään, ehkä se johtui miljööstä ja ihmispaljoudesta. 
Suosittelen näyttelyä niille joita muoti ja ilmiöt kiinnostaa.



Itsestäni taas olen aivan varma, että tein lähtemättömän vaikutuksen lookillani näyttelyvieraisiin, jotka yrittävät kilvan arvailla, että olenko tullut uskoon, hulluksi vai ryhtynyt eko-hippi-viherpiipertäjäksi?

Ephemerals - Six Days A Week

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

NIMIKKOPUU


Nimikkopuu ehdokkaita Helsingissä
Helsingin kaupungin puisto-osasto voisi tienata sievoisen summan ottamalla mallia Espanjasta.
Fuengirolassa voi lapsen syntymän kunniaksi ostaa nimikkopuun. Näin on voinut tehdä jo vuodesta 1996. Puun juurelle kiinnitetään nimikyltti, missä on lapsen nimi ja syntymäaika. Omasta kokemuksestani tiedän, miten hienoa on seurata puun kasvamista. Olen istuttanut seitsemän vanhana oman puuni Saarijärvelle. Tänä päivänä puu on aika tukeva ilmestys lapsuudenkotini pihalla.

Carloksen nimikkopuu Fuengirolassa
Nimikkopuita Fuengirolassa on eri puolilla kaupunkia mutta muun muassa kävelymatkalla kaupungista ostoskeskus Miramariin. Nimilaatalla varustettuja puita on Calle Fuensantalla, Plaza San Rafaelilla, Avenida de las Salinasilla, Maestra Ángeles Aspiazulla ja Paseo Maritimolla. Puun ostaminen ei ole monimutkaista, kaupungintalolla täytetään kaavake, johon tulee lapsen tiedot. Puun sijaintipaikan voi valita itse. 2014, 48 lasta sai muistolaattansa La Calle Doctor Flemingille, oman nimikkopuunsa juurelle. Ympäristövaltuutettu Dolores Buzón sanoo, että: "Tämä projekti on kunnianosoitus luonnolle ja lapsille, yksinkertainen teko jossa on emotionaalinen lataus".
Mecano - Hijo De La Luna