sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

KIRJALLISUUSPÄIVITYS


Dile Kolanen haastoi minut facebookissa kirjoittamaan seitsemänä päivänä kirjallisuusaiheisen päivityksen, tyyli on vapaa. Samalla haastan päivittäin jonkun ystäväni mukaan kertomaan omista kirjamieltymyksistään. Päivitysten tekeminen on aiheuttanut sen verran puuhaa, että päätin laittaa ne myös tänne blogiini niiden lukijoitteni iloksi, jotka eivät luuraa naamassa. Sitä mukaan kun haaste etenee kohti vääjäämätöntä loppuaan, päivitän tekstit edellisten perään tänne TŠUPUKKAAN.



Kirjallisuuspäivitys: 1/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)
Ensimmäisenä esittelen teille kirjalöytöni Pedro Almodovarin nuoruusvuosilta, KUUMETTA NIVUSISSA (Fuego en las entrañas ). Vannon, että kun ostat tämän kirjan ehdit katua tuhat kertaa ellet näe pelleilyssä mitään mieltä.
Kirjassa on kaikki pielessä, se on mauton siinä ei ole mitään johdonmukaisuutta ja kielellisestikin se on melko heikko esitys.
Espanjalainen elokuvaohjaaja Pedro Almodovar pilailee ilmiselvästi meidän kunnon kansalaisten kustannuksella.
Kuumetta nivusissa on noin puolensentin paksuinen 93 sivuinen pokkari, se on julkaistu 1981. Älyvapaan kirjan omituisesta kuvituksesta vastaa Javier Mariscal. Järjen rajamailla liikkuva provosoiva ja hilpeä tarina kertoo kiinalaisesta tamponitehtailijasta Mingistä ja hänen viidestä rakastajattarestaan.


Kirja palasi juuri takaisin kotiini luonnottoman pitkän laina-ajan jälkeen (10 vuotta) se oli ensiölehdellä olevan exlibriksen ansiota, jonka on taiteillut minulle Robert Lassenius.
Ostakaa/lainatkaa, lukekaa jos uskallatte! OLEN VAROITTANUT.
Haastan ystäväni Irene Lemmetti-Haarasen.


21. maaliskuuta kello 7:44 

Kirjallisuuspäivitys: 2/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)
Tänään valitsin kirjapinostani japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin kirjan "SPUTNIK - RAKASTETTUNI". ( Supuutoniku no koibito.)
Pyörittelin tätä kirjaa kädessäni Akateemisessa kirjakaupassa aika tovin, pyörittelin ja puntaroin. Vieressäni seisoi komea mies nimeltä Niki, joka kysyi, että halusinko sen kirjan, mikäli haluaisin hän voi ostaa sen minulle lahjaksi.
Aikaisempi tuttavuus Murakamista oli hänen kirjansa "NORWEGIAN WOOD," jonka pohjalta on tehty samanniminen hyvin intensiivinen ihmissuhde elokuva. NORWEGIAN WOODIN suosio on kuulemma harmittanut Murakamia, jonka ominta tyyliä romanttinen teos ei ole.
SPUTNIK - RAKASTETTUNI on kolmiodraama, mysteeri ihmisyydestä ja yksinäisyydestä. Kertoja on rakastunut parhaimpaan ystäväänsä Sumireen. Sumire puolestaan on rakastunut itseään parikymmentä vuotta vanhempaan naimisissa olevaan naiseen, mentorinsa Miuhun. Miu puolestaan ei rakasta ketään, hän on menettänyt kyvyn rakastaa johtuen vuosia sitten tapahtuneesta traumaattisesta tapahtumasta.
Kun tartuin tähän kirjaan kirjakaupassa ja avasin summittaisesti sivun keskeltä kirjaa, se oli myynyt itsensä minulle kun luin lauseen: "Miu laittoi suuhunsa oliivin, otti sen kiven pois sormin ja pudotti sen tuhkakuppiin sirosti kuin välimerkin kohdalleen asettava runoilija."
Esisopimus tehtiin sillä hetkellä ja lopullinen diili vasta kassalla.
Haastan ystäväni ja kirjojen ystävän Nina Poppiuksen.



Kirjallisuuspäivitys: 3/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)
SIILIN ELEGANSSI (L'Élégance du hérisson) - eikö ole hieno nimi kirjalle?
Muriel Barbery, on ranskalainen kirjailija ja filosofianopettaja ja hänen esikoisromaani, kertoo ranskalaisesta 54-vuotiaasta ovenvartijarouvasta sekä murrosikäisen poikkeuksellisen älykkään Paloma tytön ystävyydestä, joka uskoo, että maailma on niin merkityksetön, että hän aikoo tehdä itsemurhan täytettyään 13.
Teos opettaa lukijalleen, että ei ole koiraa karvoihin katsominen. Meillä ihmisillä on tapana suhtautua muihin kanssaeläjiin epäsuotuisilla käsityksillä. Annamme helposti muista negatiivisia arvioita riippuen siitä mihin sidosryhmään he kuuluvat.
Ovenvartija Renée Michel on pariisilaisen hienostokerrostalon concierska, hän on toiminut tehtävässään 27 vuotta. Talon asukkaat ovat ylempää keskiluokkaa ja he asuvat luksus asunnoissa Rue de Grenelle, joka on yksi tyylikkäimmistä kaduista Pariisissa. Renée on työväenluokkaan kuuluva mitäänsanomaton, erakoitunut, juro ja pönäkkä leskirouva, joka esittää tyhmempää kuin onkaan ja pyrkii elämään ranskalaisessa kerrostalossa ikään kuin ei olisi olemassakaan.
Ovenvartija rouva käyttää ennakkoluuloja ja stereotyypitystä hyödykseen. Ennakkoluuloiset asukkaat pitävät ovenvartijaa rehellisenä mutta tyhmänä ja jopa lukutaidottomana eivätkä osaa aavistaa, että hompsuinen ovenvartija on koppavia asukkaita sivistyneempi. Useita kerroksia ylempänä asuva pikkuvanha 12-vuotias tyttö Paloma kuitenkin ystävystyy ovenvartijan kanssa ja heidän kummankin elämä mullistuu kun taloon muutta japanilainen herra Kakuro Ozu. Herra Ozu näkee heti, että siilin piikkien alla piilee jotain ainutlaatuista ja kaunista. Ozu ei näe edessään tietyntyyppistä "lasta" ja "portinvartijaa" - vaan kaksi todellista ihmistä.
Haastan ystäväni Tuisku Pekkarisen.


Kirjallisuuspäivitys: 4/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)
OLE LUONANI AINA ( Never Let Me Go)
Brittikirjailija Kazuo Ishiguro "Kafkamainen" kirja kertoo kuvitteellisesta lähitulevaisuuden yhteiskunnasta. Tämän kirjan lukeminen ei ole miellyttävä kokemus mutta takaan sen, että lukeminen maksaa vaivan.

Ole Luonani Aina on dystopia. Siinä missä utopia kuvaa tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa, jossa kaikki on hyvin, dystopia kuvaa päinvastaista asiantilaa. Tyypillisesti tuloksena on ihmisarvoa loukkaava sortoyhteiskunta. 
Kirja kertoo Britannian maaseudulla olevasta eliittisisäoppilaitoksesta nimeltä Hailsham ja sen   kasvateista Kathysta, Ruthista ja Tommista, jonka opettajat painottavat oppilaittensa olevan erityisiä. Koulu sijaitsee suurella ja kauniilla alueella mutta se on kokonaan eristetty ulkomaailmasta. Oppilailla ei ole sukunimeä, eikä vanhempia.
Kolmikolla on vain nimellinen ihmisarvo ja ainut mitä he voivat tulevaisuudeltaan odottaa on kuolema. Nuorille on määrätty tehtävä, joka määrittää heidän elämänsä.

En halua avata kirjasta tämän enempää, että en pilaisi kenenkään lukunautintoa. Ishiguro paljastaa huolellisesti ja harkitusti Hailsham salaisuuksia yksitellen, kerros kerrokselta, niin kuin hän kuorisi hitaasti sipulia. Haastan ystäväni Carolina Buchertin alias Burren.



Kirjallisuuspäivitys: 5/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)
METSÄN SEINÄ ON VAIN VIHREÄ OVI

Varhaisteininä olin kiinnostunut muiden nuorten tavoin Huckleberry Finnin seikkailuista, Viisikko ja Tarzan-kirjoista. Luin myös kepeitten nuorisokirjojen lisäksi seuraavien suomalaisten runoilijoiden teoksia, (pikkuvanha kun olin): Tuomas Anhava, Saima Harmaja, Aila Meriluoto, Katri Vala, Paavo Haavikko ja Uuno Kailas.
Pidin vanhoista suomalaisista runoista mutta kaksikymppisenä maailman kuvani kuitenkin runouden suhteen mullistui kun käteeni tarttui Risto Rasan esikoisteos, METSÄN SEINÄ ON VAIN VIHREÄ OVI. Risto Rasa oli vasta 17 -vuotias vaasalainen oppikoululainen kun hän kirjoitti tämän mainitsemani runoteoksen. Rasan runot liittyvät yleensä luontoon, ja ovat pelkistettyjä, mietelauseenomaisia, niukkasanaisia ja jopa naiiveja. Runoilijan motto oli ilmeisesti, että: "Lyhyestä virsi kaunis". Ja kauniita ja lämpimiä runot ovatkin vaikka teksteistä on kitketty kaikki turha pois. Rasan runot ovat mielestäni sellaisia, että mitä vähemmän sanoja sitä enemmän sanomaa. Osaan vieläkin ulkoa yhden runon kirjasta, "Metsän seinä on vain vihreä ovi" ja se menee näin:

"Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää. 
Toukka tiskaa."

Suosittelen tätä kirjaa ja ylipäänsä Risto Rasan runokirjoja kaikille, jotka runoista pitävät ja myös niille, jotka eivät välitä lyriikasta.
Liverpoolin yliopiston tutkimuksesta mukaan sanotaan, että erityisesti runouden lukeminen lisää aktiviteettia oikeassa aivopuoliskossa. Kirjan päällyksen on suunnitellut Harri Manner. Halusin mainita Mannerin siitä syystä, että kirjan painamisen aikaan sattui mahtava moka nimittäin osaan Hannu Salaman runokokoelman "Villanpehmee, taskulämmin" -painosta liimattiin vahingossa "Metsän seinä on vain vihreä ovi" -runokokoelman kannet. Haastan kamuni Päivi Topinoka-Arankon.



Kirjallisuuspäivitys: 5/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)

En ole koskaan ollut kovin innostunut sarjakuvista. Lapsena luin toki Aku-Ankkaa. Tykkään enemmän kirjoista koska silloin saan antaa mielikuvitukseni lentää. Voin kuvitella päähenkilöt ja miljööt mieleisekseni.

Aikuisena törmäsin kuitenkin kirjaan PUPUJEN SUURI ITSEMURHA (The bumper book of bunny suicides.) Olin myyty. Kirja on brittiläisen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä ja TV-käsikirjoittaja Andy Rileyn uskomaton kieron mustan huumorin taidonnäyte. Andy Riley käsikirjoittaa myös suosikki TV-sarjojani kuten "Ponille kyytiä" Ja "Pikku Britania."






Tämä kirja ei sovellu lapsille, eikä herkille aikuisille eikä myöskään huumorintajuttomille ihmisille. Kirjan puput yrittävät tappaa itsensä lukuisille eri keinoilla. Kerrankin voin todeta jostakin kirjasta, että tämä on SAIRAAN HAUSKA.
Haastan uuden ystäväni Jaakko Haapalan. 

Kirjallisuuspäivitys: 7/7 (Vastaan ystäväni Dile Kolasen haasteeseen.)

HERRA IBRAHIM JA KORAANIN KUKKASET (Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran) on kirjoittanut ranskalainen kirjailija Eric-Emmanuel Schmitt alun perin näytelmämonologiksi, josta on sittemmin tehty myös menestyselokuva. 83 -sivuinen kirja on ehkä ohuin lukemani teos, mutta siinä on enemmän sisältöä kuin monessa tiiliskiven paksuisessa romaanissa. Kirjan lukee yhdellä istumalla ja fontti on sanoisinko ISO.
Kirja kertoo 60-luvun Pariisin laidalla sijaitsevan Rue Bleue -kadun asukkaista, äitinsä hylkäämästä yksitoistavuotiaasta Momosta, joka asuu ankaran isänsä kanssa ja kadun ainoasta arabista, (joka ei oikeasti ole arabi) yksinäisestä herra Ibrahimista, jolla on pieni sekatavarakauppa juutalaisten asuttamalla Bleue -kadulla.
Isä tekee paljon töitä joten Momon tehtävä on huolehtia päivittäin kodin siivouksesta, pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Isä ei osoita minkäänlaista rakkautta tai kiinnostusta poikaansa. Momo on onneton lapsi, surullinen ja ahdistunut kipu näkyy hymyttömyytenä hänen kasvoillaan.

Momo käy varkaissa herra Ibrahimin pienessä kulmakaupassa. Yllättäen Momo ja Ibrahim kuitenkin ystävystyvät. Momo saa herra Ibrahimista opastajan joka rohkaisee häntä rakastamaan elämää ja avaamaan sydämensä. Momo oppii opastajansa avulla anteeksiantoa ja ymmärrystä sekä loppujen lopuksi hymyilemään.
Ystävyys kehittyy elämääkin tärkeämmäksi, poika kasvaa nuorukaiseksi ja mies vanhenee, molemmat tarvitsevat toinen toistaan.

Mielestäni kirjan alku ja loppu ovat todella tärkeät ja jos alku on mukaansa tempaavaa ostan kirjan.
HERRA IBRAHIM JA KORAANIN KUKKASET alkaa näin: "Yksitoistavuotiaana minä rikoin säästöpossuni ja lähdin huoriin.” 
Olin myyty, toivottavasti sinäkin olet!

Haastan kauniin ja älykkään ystävättäreni Anu Tuomaisen ja salaa toivon, että hän aavistaa minkälaisia "noir-dekkari" kirjavinkkejä mä pilkin.

The Heavy - Short Change Hero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!