sunnuntai 22. helmikuuta 2015

JUICY - TULI VAAN MIELEEN


Olin kuluneella viikolla katsomassa taas kerran nykytanssia. Kohta minua voi kutsua nykytanssin asiantuntijaksi. Ei vainenkaan matka on vielä pitkä ja olen vasta vaellukseni alussa. En todellakaan ole tanssin asiantuntija vaan amatöörikriitikko joten kannattaa lukea ammattilaisten arviot esityksestä.

Ystäväni Kalevi Aaltonen kutsui minut Helsingin Kaupungin Teatterin, Studio Elsaan katsomaan kevään koreografivierailija Ervi Sirénin tanssiesitystä  "JUICY - Tuli Vaan Mieleen." 
Teoksessa esiintyy kuusi Helsinki Dance Companyn taitavaa tanssijaa:
  • Jenni-Elina von Bagh, 
  • Heidi Naakka, 
  • Sofia Ylinen, 
  • Kai Lähdesmäki, 
  • Mikko Paloniemi 
  • Eero Vesterinen.

Pidin tanssiesityksen visuaalisesta ilmeestä ja tanssijoista huokuvasta energiasta jo esityksen aloituksessa. Olin kiitollinen siitä, että en saanut mitään WTF? -fiiliksiä. Pukusuunnittelu oli aivan ihastuttava ja saatanpa lainailla vinkkejä kuvataiteilija Cris af Enehielmin puvustusideoista ensi kesän pukeutumiseeni.


Tanssiakin suuremman vaikutuksen minuun teki violonea soittava Ilkka Heinonen. Kansanmusiikkiin erikoistunut muusikko on myös säveltänyt valtaosan teoksessa kuultavasta musiikista. Heinonen myös äänteli ja karjahteli lavalla soittonsa tahtiin. Esityksessä mentiin siis musiikin evoluutiossa huima harppaus taaksepäin ja se jos mikä lisäsi mielenkiintoani JUICY - koktailissa.
Nykytanssia ja esi-isiemme ääntelyvalikoimaa samassa teoksessa on huima kokemus. Jännittävää äänimaailmaa tarjoaa myös tyhjässä tilassa esitetty soolo-osuus, jossa pitkän iltamekon kahina korostaa tanssijattaren liikkeen ääniä.
Tanssin tapahtumissa ehdittiin vierailemaan tunnin aikana useassa eri maassa tai niin minä ainakin mielessäni kuvittelin, että poikettiin, Afrikassa, Intiassa ja ehkä jopa jossain banaalissa turistikohteessa. Suosittelen tätä teosta kaikille tanssin ystäville. Voitte matkustaa ilman passia "Mikä-Mikä-Maahan" ja palata takaisin kotiinne ilman aikaerorasituksia ja painavia matkalaukkuja.

José González - Killing For Love
(live)

maanantai 16. helmikuuta 2015

AT THE HOLLOW

Kuva: A.J Savolainen
Elämäni on aika kaukana yli kuusikymppisen naisen elämästä. Aamu alkoi nimittäin sillä, että sain postia nuorelta rokkikukolta, Kalle Koolta. Kalle on helsinkiläisen "At The Hollow" bändin kitaristi ja vokalisti.
Koon Bändi julkaisi debyyttilevynsä 13.02.2015, Tavastialla.

Sain kunnian pukea Kallen levynjulkistamiskeikalle. Stylisointi -sessiosta sain kiitokseksi kivan viestin ja pari valokuvaa. 

Kuva: Raston
Olen kuunnellut tänään albumin ”What I Hold Most Dear” biisiä ”Was It Worth It” ja se on todella tummanpuhuvassa herkkyydessään hieno näyte kundien taidoista. Levyn urbaani syke kuljettaa kuuntelijansa aivan uusiin maailmoihin.
”Was It Worth It” -biisillä on jopa maanantaimasennusta lieventävä vaikutus.

Kuva: Raston
At The Hollow’n muodostavat trio Kalle Koo (kitara ja laulu) Risto Järvelin (perkussiot) ja Juho Martikainen (kontrabasso). Bändin jäsenet ovat heavy metallin, grunge rockin, klassisen- ja elektronisen musiikin kasvatteja.
Antti Raivio, SHERPASTA on ohjannut ja käsikirjoittanut "Was it worth it" -musiikkivideon.

NAUTTIKAA!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

BLACK ISLAND


Helsinki Noir on Simon Björklundin ja hänen vaimonsa Katrin omistama pieni indie -pelistudio, joka on perustettu pari vuotta sitten. Helsinki Noir keskittyy tarinallisiin seikkailupeleihin ja ensimmäinen visuaalisesti hieno peli "Black Island" julkaistaan tänä keväänä 2015.
Erikoiseksi pelin tekee se, että siinä on elokuvallisia osuuksia, jotka on toteuttanut Takauma.


Peli on Simon Björklundin lapsuuden haave, hän on koodannut pelin, joka on tuotettu minimaalisella budjetilla. Tuskin tällä porukalla on ollut vapaa-ajan ongelmia kun pelin tekoon on valjastettu koko lähipiiri.

En paljonkaan ymmärrä seikkailupeleistä vaikka ne ovat genrenä lähes yhtä vanhoja kuin kotitietokoneet. Ymmärrän kuitenkin tyylikkyyden päälle ja väittäisin, että tämä peli tulee edustamaan graafisten seikkailupelien kermaa. Peli ei sovi lapsille ja ikäraja tuleekin Fredden sanojen mukaan melko varmasti olemaan K-16, Apple määrittää viime kädessä ikärajat.

Pelin trailerissa esiintyy vanha tuttuni "Tupla-mies" Jonathan Hutchings, hullun tiedemiehen roolissa. Työtoverini ja ystäväni Nina Maria Mattila esittää naispääosaa. Hutchingsin kertojan ääni sopii täydellisesti tiheään ja pelottavaan tunnelmaan.

Simon on opetellut koodaamaan 13-vuotiaana vanhempiensa tietokoneella. Tietokoneharrastuksen myötä Simon aloitti tietotekniikan opiskelun ja perusti 16-vuotiaana isänsä avustuksella ensimmäisen IT-yrityksensä. Vuonna 2011 Simon Björklund perusti vaimonsa Katrin kanssa oppimispeliyrityksen 10monkeys, joka tekee matikkapelejä lapsille.

Simon kertoi, että tulevaisuudessa hän haluaa tehdä ns. hitaita pelejä, joissa on vahva tarina. Syy miksi hän pitää nimenomaan seikkailupeleistä on se, että hyvä peli vie pelaajan mennessään ihan toiseen maailmaan.

Nykyään tehdään yhä enemmän hyvin pinnallisia pelejä, joiden takaa ei löydy tarinaa ja joita pelataan vaan ajan kuluttamiseksi. Sanoisin, että meidän pelimme eivät ole sellaisia joita voi pelata bussimatkalla, vaan ne vaativat paneutumista. Pelimme eivät tästä syystä myöskään sovi kaikille, mutta se ei ole tarkoituskaan, toteaa Simon. Pelin koukuttavuuden määrää paljolti pienet yksityiskohdat, se että haastetta on sopivasti, ei liikaa tai liian vähän. Tämän optimoiminen ja testaaminen yleisöllä on iso osa pelin tekemistä. Testaamme peliä laajasti yleisöllä ennen julkaisua, jonka lisäksi käytämme erilaisten testauspalveluita. Helsnki Noir:issa teemme pelejä joista itse pidämme, uskon että se on paras lähtökohta hyvän pelin tekemiselle, vakuuttaa Simon.



Peli on 2D ja se on tehty Unity:llä, mutta siinä hyödynnetään myös tiettyjä 3D ominaisuuksia, kuten efektejä ja elementtejä. Grafiikka perustuu todellisiin valokuviin, joita on käsitelty rankasti. Kaikki paikat pelissä ovat siis oikeasti olemassa. Grafiikasta vastaa Fredrik Björklund.

Peliin ei näillä näkymin tulla lisäämään uutta sisältöä, mutta sen sijaan jatko-osan mahdollisuus on.
Black Island, ios ja android laitteille, App Storesta.
Katso pelin traileri ja ihastu!


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

METAREALISTI PETRI SALO



Ystäväni, taidemaalari Petri Salo on syntynyt Helsingissä 1963, hän asuu ja työskentelee tällä hetkellä Portugalissa. Petri on opiskellut vuosina 1986-1991 piirustusta Pertti Summan ja taidehistoriaa sekä maalausta muotokuvamaalari Oso Heickelin johdolla.
Petri Salolla on ollut lukuisia henkilökohtaisia näyttelyitä Suomessa ja Portugalissa, hänen teoksiaan on yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa Ranskassa, Suomessa, Iso-Britanniassa, Luxemburgissa ja Portugalissa.
Horst Neumann on kuvannut hienon kirjan "Casa Das Musas" jossa esitellään taiteilijaparivaljakon Petri Salon ja Axel Sutisen maalauksia. Kirjaa voi tilata klikkaamalla kirjan nimeä.

Valokuvaaja Horst Neumannin sivuilla voi myös ihailla taidemaalari Petri Salon stilisoimia valokuvia, kuvissa voi nähdä sellaisten esineiden kavalkadin, jotka esiintyvät myös Petrin maalauksissa. Veikkaanpa, että hra taiteilija on innokas vierailija kirpputoreilla.
Petri kuvaa maalauksissaan asioita, jotka ovat arkipäivän yläpuolella. Hänen kaikki työnsä ovat vastareaktioita realismille, portteja metafyysiseen. Taiteilija liikkuu kepeästi siveltimensä kanssa todellisuuksien välillä, saadakseen aikaan maksimaalisen ristiriidan. Minulle jokainen työ on mysteeri ja tauluja katsoessani tunnen olevani suuren salaisuuden äärellä.

Yksityiskohta maalauksesta.
Esitin Petrille muutaman kysymyksen joihin hän ystävällisesti vastasi:

Tšupukka: Miten suunnittelet maalauksiasi?
Petri Salo: Näen tai hahmotan uudet työni valmiina ikään kuin vierailisin omassa tulevaisuuden näyttelyssäni. Näen ne siis etukäteen. Joskus tulee kylläkin isojakin muutoksia matkan varrella.

Tšupukka: Mikä inspiroi sinua?
Petri Salo: Yleensä se mitä ei erityisemmin arvosteta tai jota pidetään vältettävänä.

Tšupukka: Taiteilijan työ on mielestäni yksinäistä, mitä teet sen vastapainoksi?
Petri Salo: Minulle taiteellinen työ on yhteyttä, en koe sitä yksinäiseksi.

Tšupukka: Mistä omasta maalauksestasi pidät eniten ja miksi?
Petri Salo: Maalaukseni "Alghool-Solas"... sen cinemaattisuus ja tasoja yhdistävä teema on ehkä lähinnä mieluisinta ilmaisuani.

Tšupukka: Mistä tiedät milloin maalauksesi on valmis?
Petri Salo: Oikeastaan en aina tiedäkkään. Yllätyksiä syntyy koko ajan... jossain kohtaa on vaan päätettävä et nyt tää veivaaminen loppuu.

Tšupukka: Mikä on tärkein työkalusi?
Petri Salo: Iso maalaus tila.

Tšupukka: Miten kuvailisit tyyliäsi?
Petri Salo: Metarealismi.

Tšupukka: Minkä neuvon antaisit aloittelevalle taiteilijalle?
Petri Salo: Tee yksinomaan sitä minkä koet kaikkein inspiroivammaksi itsellesi. Toisten miellyttämisen hinta on äärettömän korkea.

Tšupukka: Elämänkumppanisi on myös taidemaalari onko teillä keskinäistä kilpailua?
Petri Salo: Ei ole. Tyylimme ovat niin erilaiset.

Tšupukka: Mikä on parasta työssäsi ja mikä pahinta?
Petri Salo: Parasta on Flow ja se kun aika ja paikka katoaa. Pahinta kiire ja deadline:t.

Tšupukka: Muutamassa maalauksessasi esiintyy pieni matkalaukku, mikä sen tarina on?
Petri Salo: Todennäköisesti muutosta ja transformaatiota. Minusta on tärkeää että katsojalla on täysi vapaus  omiin tulkintoihin, kun uskon että vain sillä on todellista arvoa.

Tšupukka: Mitä ikimuistoisia kommentteja olet saanut maalauksistasi?
Petri Salo:  Että ne ovat tulosta kaman vetämisestä.


Tšupukka: Mikä on sinun suosikki taideteoksesi?
Petri Salo: Martin Kippenbergerin teokset.

Tšupukka: Minkälaiseen taiteeseen itse eniten samaistut?
Petri Salo: Taiteeseen,  joka ei pyri opettamaan mitään, eikä yritä saada ketään vakuuttumaan mistään.

Tšupukka: Miten olet omasta mielestäsi muuttunut ajan myötä?
Petri Salo: Selkiytynyt.

Tšupukka: Mikä on vahvin lapsuudenmuistosi?
Petri Salo: Muumioin kaloja ja tein niille pieniä arkkuja.

Tšupukka: Mikä on pelottavin kokemuksesi?
Petri Salo: Kyseenalaistamattomat ajatukset.

Tšupukka: Mikä on paras neuvo jonka olet saanut?
Petri Salo: Ota selville elätkö maailmassa vai elääkö maailma sinussa. (sri Ramana Maharshi)





Ana Moura - Chuva