maanantai 26. tammikuuta 2015

BLUE MONDAY


On päiviä, jolloin tunnen itseni maailman vanhimmaksi teini-ikäiseksi. Ja sitten on sellaisia kuin tänään, että tunnen itseni todella vanhaksi ja väsyneeksi eikä mitään iloa tunnu irtoavan mistään.
Päivässäni olisi ollut vaikka kuinka paljon ilonaiheita mutta apea mieleni ei antanut ilolle periksi.
Esimerkiksi kaikki orkideani keittiön ikkunalaudalla ovat puhjenneet kukkaan, kävin kirjastossa lainaamassa kivoja kirjoja, ostin rintaliivit kolmella eurolla, hain Sähkötalon Lidlistä maailman maukkaimpia veriappelsiineja ja vaihdoin pölyimuriin pussin. Imuri toimi vaihdon jälkeen kuin uusi ja imaisi innokkuuteni ansiosta jopa tiskirätinkin, mikä ei ollut tietenkään tarkoitus.


Yritin hauskuuttaa itseäni piirtämällä salaattipöytiä, katkarapupöytiä ja kalapöytiä. Suunnittelen uusia keveitä huonekaluja mutta hommasta ei tullut valmista. Luovuus oli hukassa.
Alahuuli alkoi nykimään siihen malliin, että kohta meikäläiseltä tulee itku ja poru. Puin lenkkarit jalkaan. Hernesaari osoittautui oivaksi lääkkeeksi nimittäin puolivälissä lenkkiä näin kun edelläni pinkoi joku kangistunut vanhus linkkuveitsi asennossa. En ollut varma oliko tämä himolenkkeilijä mies vai nainen mutta kengät olivat isokokoiset joten päädyin siihen, että vanhus oli mies. 

Papparainen toimi kirittäjänäni ja huomasin, että pirteämpi askel alkoi aiheuttamaan minulle selkeästi parempaa oloa. 
Luonnollinen uteliaisuuteni heräsi tätä seniorikansalaista kohtaan. Ajattelin, että käytän jossain liikennevaloissa tilaisuutta hyväkseni ja alan jutustelemaan vaarin kanssa. No ekassa kadunylitys kohdassa en järkytykseltäni pystynyt avaamaan keskustelua, koska papparainen ei seurannut ollenkaan autoliikennettä vaan veteli katujen yli varomattomasti katsomatta mihinkään suuntaan.
Vanhan kansan sääntö sanoo:"Katso ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle?" 

Aloin mielessäni jännittämään seuraavan risteyksen ylittämistä koska se on itsellenikin vaarallisen vilkas. Onneksi mies ei lähtenyt ylittämään katua vaan kääntyi niin, että minulla oli mahdollisuus nähdä hänen kasvonsa. Miehellä oli aivan valkoinen tukka ja valkoinen parta ja ikää varmasti yli kahdeksankymmentä, hän seisoi aivan vieressäni eikä minulla ollut vieläkään avauslausetta. Päässäni raksutti koko ajan nippu kysymyksiä, mutta mikään ei tuntunut oikealta ja tilanteeseen sopivalta. Edessämme oli vihonviimeiset liikennevalot ennen kuin käännyn kotiin Tehtaankatua pitkin. Meikäläiselle iski erokohdassamme ramppikuume ja katselin kun pururatojen patriarkka pinkoi kohti Ruoholahtea, hän juoksee vissiin aika pitkiä matkoja kun pelkkä Hernesaaren "ympäriajo" kestää tunnin.

No nyt on ehkä aavistuksen parempi olo mutta papparainen jäi kyllä vahvasti mieleeni ja ensi kerralla aion kyllä ottaa kontaktia, (jos uskallan) ehkäpä jopa juosta yhdessä tämän reippaan ukkelin kanssa.

Mukavaa viikkoa kaikille.

Lopuksi soitan Demis Roussosta, joka nukkui pois tänään. Kepeät mullat artistille.

Demis Roussos - Forever and Ever

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

TAIDETTA KANSALLE


Viime aikoina on keskusteltu ja kyseenalaistettu sanan- ja kuvanvapautta.
Neljä miljoonaa ihmistä marssi muutama päivä sitten sananvapauden puolesta Ranskassa terrorismia vastaan.
Suomen perustuslain pykälä 12. mukaan:
"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Olemme kärkkäitä osoittamaan sormella muita ja ylpeilemme ilmaisunvapaudellamme mutta missä kulkee mielipiteen vapauden raja Suomessa? Kyllä täällä kotimaassa myös se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Marraskuussa 2014 Suomen poliisi sensuroi hollantilaisen Dries Verhoevenin teosta, "Ceci n'est pas mon corps", jossa iäkkään naisen oli tarkoitus istua ilkosillaan kaiken kansan nähtävillä lasikopissa, Helsingin keskustassa. Saunakansa veti herneen nenäänsä alastomuudesta ja poliisi ryhtyi määrittämään, mikä on taidetta.

Toinen esimerkkini on suomalainen kuvataiteilija Johannes Heinonen, jonka teoksia sensuroidaan tuon tuostakin 2000-luvun Suomessa.


Vuonna 2006 peruttiin Johannes Heinosen koko näyttely, joka piti järjestää Kouvolassa.
2009 tapahtui kulttuuriskandaali, Lempäälässä jossa kymmenkunta Johannes Heinosen työtä poistettiin surrealisminäyttelystä. Lempäälän kunnan sivistystoimen edustajat päättivät lähteä yhteistuumin sensuroimaan Heinosen töitä Piippo-keskuksesta.


Poistetuissa Johannes Heinosen maalauksissa esiintyvät muun muassa Juha Mieto hameessa sekä Tarja Halonen ja Sirkka-Liisa Anttila alasti. Maalauksia pidettiin hyvän maun vastaisina.
(Kuka tai ketkä mahtaa olla näitä "maku-matteja" jotka määrittävät mikä on hyvää, kaunista ja oikein.)


Taiteilija Johannes Heinonen irvailee teoksissaan vallanpitäjille ja jopa minä vaikka olen avarakatseinen, haukon henkeäni joidenkin hänen maalaustensa kohdalla. Maailmankuvani on ristiriidassa maalausten esittämien vaihtoehtojen kanssa mutta minussa ne eivät aiheuta vihaa tai raivoaa ainoastaan hämmennystä. 


"Suomi on vapaa maa, mutta ei niin vapaa, että ihan mitä tahansa saa esittää, piirtää tai kirjoittaa."

Mike anthony - Why Can't We Live Together

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

TALVI


Päivän sää tänään sunnuntaina 11.0.2015. Pilvistä, vähäistä lumisadetta. Pakkasta -9°C mutta tuuli on niin kovaa, että pakkasen purevuus tuntuu kuin olisi -18°C.
Aurinko nousi 09.15 ja laski 15.41.

Lunta on paljon mutta meri ei ole vielä jäätynyt.












The Yardbirds - Heart Full Of Soul




maanantai 5. tammikuuta 2015

MINÄ LUPAAN


Tein uuden vuoden lupauksen. En kertonut siitä kenellekään. Lupaus tuli rikottua heti ensimmäisellä viikolla lauantaina eli kolmas päivä tammikuuta. Olen todella pettynyt itseeni. Minulla ei näköjään ole lainkaan selkärankaa. Panin listani uusiksi. Kirjaan ne nyt tähän kaikkien nähtäville ehkä se auttaa lupausten pitämisessä.


  • Lupaan vuonna 2015 säästää vettä. Pesen vähemmän pyykkiä, käytän enemmän deodoranttia.
  • Lihotan itseäni vähintään 20 kiloa jotta äitini lakkaisi viimeinkin hokemasta, että olen liian laiha.
  • Syön enemmän suklaata, salmiakkia, pullaa ja vähemmän epäterveellisiä salaatteja, tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä.
  • Alan vihdoinkin tupakoimaan.
  • En ui missään missä ei ole vettä.
  • Syön vähemmän pekonia, "Less is more".
  • Luen vähemmän kirjoja ja katson enemmän TV:tä.
  • Opettelen pelaamaan väkivaltaisia tietokonepelejä. 
  • Maksan pois kaikki velkani.
  • En puhu rumia enkä piirtele rivoja kuvia ja lupaan rakastaa Teitä kaikkia.

The Revelations ft. Rell - Mama

torstai 1. tammikuuta 2015

ZIMBABWEN AIDS ORVOT RY




Julkaisin Facebookissa ystävilleni joulukalenteria ja tein lupauksen, että annan jokaisesta tykkäyksestä euron Pelastusarmeijalle. Tykkäysten määrä vaan paisui ja paisui, joten pienensi summan 0,50 euroon. No ei sekään auttanut. Arvasin, että minulla ei ole sellaista summaa antaa kertamaksuna hyväntekeväisyyteen mikä peukutuksista kertyi, joten päätin etsiä itselleni sopivamman ja pitkäaikaisen hyvä teon kohteen.

Valitsin kuukausittaisen yleiskummin osan ja kohteeksi Zimbabwen Aids Orvot ry:n



Ensimmäinen kummilahjoitus on tehty tänään. 

Olen kiitollinen kaikille kalenteristani tykkääjille, jotka mahdollistivat heräämiseni vastuuseen näiden pienten vintiöiden hyvinvoinnista. Sain kalenterin tiimoilta myöskin uusia Facebook -ystäviä. Ystäväanomuksia oli enemmänkin mutta suostuin ottamaan vain ne henkilöt kamuikseni, jotka tunnustivat suoraan, että halusivat seurata pähkähullua joulukalenteriani. Kiitos myös mr. Tiihoselle, jota jouduin kiristämään, uhkailemaan ja lahjomaan, jotta peukku nousisi.

Ajattelin myös ennen kuin aika minusta jättää mennä tutustumaan tähän suomalaisten perustamaan järjestöön, Zimbabwessa. Parasta tässä ryhmässä on mielestäni se, että se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Mikäli sinua lukija kiinnostaa tämän järjestön toiminta niin tästä linkistä saa lisätietoa.

Katso Dzikwan kuoron joulutervehdysvideo!