sunnuntai 12. lokakuuta 2014

SUOMEN MARTHA STEWART


Ystäväni Jori Svärd on kekseliäs veikko, häntä voimme kutsua Suomen Martha Stewartiksi. Esittelen muutamia Jorin vinkkejä, ennen kuin joku kirjakustantamo herää ja alkaa vaatimaan Jorilta ideoita ihan kirjaksi asti. 



Jori, Suomen Martha Stewart, vinkki yksi: 
Puutarhani betonisella ulkopöydällä oli aina kesäisin valkoinen, puhdas ja silitetty pöytäliina. Mökilläni vieraili erilaisia kulttuuripersoonallisuuksia, jopa useassa eri maassa akateemisen loppututkinnon hankkineita. Näissä akatemioissa ei ilmeisesti opetettu millään kielellä sitä, miten punaviini saadaan pullosta lasiin ja lasista suuhun ilman, että kolmannes juomasta on puhtaalla pöytäliinallani.

Kyllästyin perusteellisesti pyykkäämiseen. Päähäni pälkähti seuraavaa: Käsittelin liinan kosteutta kestävällä puuliimalla, annoin kuivua. Sitten maalasin kolmeen kertaan talomaalilla. Kuviot tein myös valkoisella talomaalilla, jonka ohensin sopivaksi ja tiputtelin tikulla.
Toimii! Pöytäliina on ollut käytössä nyt neljä kesää ja semmoisenaan ulkona neljä talvea ja on edelleen kuin uusi.


Jori, Suomen Martha Stewart, vinkki kaksi:
80-luvulla jokaisessa hyvin varustetussa kodissa oli marmorinen juustotarjotin. Nyt näitä aikansa statussymboleja saa kirpputorilta hintaan 0,20 - 1,50€.
Osta marmorialustoja, nappaa niissä mahdollisesti olevat muoviset jalkanappulat vasaralla irti.
Asettele nurmikolle. Alustat painuvat nurmen tasaan muutamassa päivässä ja niiden yli voi huoletta ajaa ruohonleikkurilla.


Polkua voi koota pikkuhiljaa, sitä mukaa kun alustoja löytyy. Nurmikko yrittää vallata alaansa takaisin ja kasvaa alustojen reunojen yli. Tähän auttaa, kun kerran kesässä nostat alustan ylös ja laitat sen saman tien takaisin paikalleen. (hmm... mitäköhän niistä MARMORIKAULIMISTA voisi tehdä, ehkä kukkapenkin reunaa?)



Jori, Suomen Martha Stewart, vinkki kolme: 
Viime keväänä alkoi vaatekaappini tuntua ahtaalta. Kun analysoin tilannetta, huomasin, että tangolla roikkui 100 t-paitaa, kaikki mustia tai valkoisia. Merkkivalikoimaltaan laidasta laitaan Dressmanista Yohji Yamamotoon, Seppälästä Comme des Garçonsiin. T-paidoista suurin osa oli haalistuneita, pysyvästi tahraantuneita, venähtäneitä ja resorit joustonsa menettäneinä kiharalla. Olin säästänyt paitoja vuosia (vuosikymmeniä), en tiedä miksi. Ehkä siksi, että useilla oli aikanaan ollut melko suolainen hankintahinta.
Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja leikata paidat matonkuteiksi.
Ensin karsiutuivat Dressmanit ja Seppälät, Henkkamaukasta ja Lidlistä puhumattakaan. Kaikki hienommat paidat huokaisivat helpotuksesta, kun tilat väljenivät ja päästiin alhaisimmasta rahvaasta eroon. Liian aikaisin huokaisivat! Kauhusta värisevinä tangolta lähtivät Commet, Yamamotot, Armanit, Moscinot, Kenzot, Girbaidit, Versacet ja muut muodin aristokratian virttyneet edustajat.

Kävin Fredrikinkadun suutariliikkeessä huollattamassa sakseni, matonkuteiden leikkaus sujui teroitetuilla saksilla kuin tanssi.
Siirtolapuutarhan rouvat olivat koonneet kangaspuut ja kutoneet räsymattoja koko kesän. Loimia oli jäänyt rouvien tarpeista yli ja minulle annettiin mahdollisuus kokeilla kutomista. Tosin rouvat eivät suuresti luottaneet taitoihini saati innostukseeni, kun ehdottelivat, että kynnysmatto kannattaisi kutoa ensin…


Kangaspuilla kutominen oli aluksi vähän samanlaista kun auton ajaminen ensi kertaa autokoulussa. Tuntui, että kutomiseen tarvittaisiin vähintään neljä silmää, kuusi jalkaa ja kahdeksan kättä. Mitään rakettitiedettä kutominen ei kuitenkaan ole, sen oppii jokainen halutessaan. 


Vähitellen työ alkoi sujumaan. Polkimet louskutti, sukkula lensi ja pirta paukkui. Sujuvuus vei mennessään niin, että: "Voi helvetti"! Raidasta tuli liian leveä! Pääsin tutustumaan kaikkien käsityönopettajin lempipuuhaan: Purkamiseen. Kaikkine hankaluuksineenkin räsymaton kutominen oli hauskaa! 


Kun katsotte kuvaa, varmaan aistitte siihen kahden vuosikymmenen ajalta tiivistyneen muodin historian.

P.S. Jori on suunnitellut myös hienon pöydän, Rintala Meublelle. Pöydän nimi on tietenkin Martta.


Kuluvan syksyn Habitare -messuillaJori esitteli tekemiänsä roskalamppuja Trash Design -osastolla. Valaisimia varten Jori keräsi  koirankakkapusseihin koristeita kaduilta.

Goldfrapp - Stranger

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!