lauantai 30. elokuuta 2014

IBIZA



Palasin juuri kotiin Ibizan lomalta. Edellisen kerran vierailin saarella yli kaksikymmentä vuotta sitten. Saari oli muuttunut kuten minäkin. Ibizan keskusta oli isontunut, vaikka se on kai mahdotonta, eihän maata ole tullut mistään lisää. Ibizalta löytää nykyään turistikrääsän lisäksi kaikki sellaiset espanjalaiset liikkeet kuin: Zara, Mango, Stradivarius, Bershka, Desigual ja Bull and Bear. Ostosmahdollisuudet ovat parantuneet sitten 80-luvun ja luettelemieni espanjalaisten merkkien lisäksi saarelta löytyy myös kansainvälisten muotiketjujen liikkeitä. Kaupungissa on 
paljon tyylikkäitä pikkupuoteja ja kenkäkauppoja. Keskusta on täynnä hienostuneita kahviloita ja ravintoloita.


Asuin noin 30 kilometrin päässä saaren pääkaupungista. Hotellini oli paikassa nimeltä Port des Torrent, josta oli noin tunnin kävelymatka San Antonion kylään, jossa bailaavilla englantilaisilla ja saksalaisilla nuorilla on ikuinen vappu. Kutsunkin San Antoniota aina leikkisästi "Sika-Antonioksi." San Antoniosta lähtivät bussit Ibizan kaupunkiin ja matka kesti puolituntia. Hotellini oli valtava Sol Pinet Playa, joka sijaitsi aivan rannalla. Vaikka hotellini oli melko vaatimaton, niin aamiainen oli aivan luksusta. 





Olin aivan pökertynyt ruuan määrästä ensimmäisenä loma-aamuna. Aamiaisella jaksoin ihmetellä niitä tylsiä turisteja joiden piti päivittäin varastaa aamiaispöydästä eväät rannalle. Ihmiset pakkasivat täytettyjä sämpylöitä reppuihinsa, täyttivät vesipullonsa automaatista ja poimivat hedelmät tarjoilupöydiltä taskuihinsa. Luulisi, että kun on varaa matkustaa, olisi myös varaa käyttää saaren palveluja ja kauppoja.





Ihan vaan tiedoksi, että olut maksoi kaupassa ja useissa baareissa vähemmän kuin vesi. Vesikään ei siis ollut kallista ja olisi luullut, että kellä vaan turistilla olisi ollut varaa ostaa pullovettä. 80-luvulla minun Ibizani oli aurinkoa päivällä, voyeurismia ja bailausta yöllä. Nykyisin minua ei enää huvittelumahdollisuudet ja rannoilla makaileminen kiinnosta, mieluimmin nukun yöni hyvin, maleksin kaupungilla, istuskelen kahviloissa ja syön mahtavissa paikallisissa ravintoloissa. Ibizalla on siis edelleenkin jokaiselle jotakin.

PS. Ibizan musiikkia kutsutaan nimellä "Balearic" ja siitä tuli erityisen suosittua 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Legendan mukaan KU-klubin DJ:ltä loppui vinyylit ja saarella oli vain yksi levykauppa, joten Alfredo keksi sekoittaa vanhoja pop/rock-kappaleita, lisäten niihin efektejä ja soittamalla levyjä eri nopeuksilla. Uusi musiikkigenre oli syntynyt ja tämän jälkeen DJ:n homma onkin ollut melkoista askartelua, taiteellisen ja ainutlaatuisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ibizalla soi musiikki joka paikassa tämän biisin kuulin Mangossa ja musa soi liikkeessä niin kovaa, että vaikut lähti korvista. Olkaapa hyvät:
Klaide - Don't Look Any Further - Michele Lamparelli Afro Mix - feat. Julio Cesar, Hanna Marine  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!