sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

MAALISKUUN TAITEILIJAVIERAS

Kuva: Studio Mikaela Löfroth
Maaliskuun taiteilijavieraani on pöytälaatikkorunoilija Miika Pettersson, Riihimäeltä. (Syntynyt 1969, Ruotsissa.)
Miika kirjoittaa reheviä ja groteskeja runoja. Tekstit ovat armottomia ja voin kuvitella kuinka kynään tarttuessaan Miika Petterssonin sisäinen elämä on saanut kyytiä. Runot ovat kekseliäitä mielleyhtymiä yhteiskunnasta, taloudesta ja ihmisenä olemisesta.
Minussa Mikan runot herättävät paljon kysymyksiä, iloa, pelkoa ja hämmennystä.




Miika Petterssonin haastattelu yksinoikeudella, blogissani. Mika vastaa kysymyksiini, joita tein hänelle kieli poskessa.

Kuka olet ja mitä teet?
- Miika Pettersson, stand up -koomikko, entinen linnakundi, perheenisä, kirjoittaja ja tuleva kirjailija.


Onko sinulla muita ainutlaatuisia kykyjä tai harrastuksia?
- Harrastan liikuntaa vähän ja iltasyömistä paljon. Nykyisessä työssä nauratan ihmisiä ja entisessä elämässä itketin. 

Onko perheessäsi muita taiteilijoita?
- Äiti on poikkitaiteellinen ja veli-vainaa oli loistava piirtäjä.

Mikä sai sinut aloittamaan runojen kirjoittamisen?
- Ei niitä aloiteta kirjoittamaan, ne tulee, virtaa läpi - ainakin minulla.

Onko sinulla suosikkirunoilijoita?
- Lapsuuteni pakopaikka oli kirjat ja kirjasto. Jokainen lukemani kirja on muokannut minua ja maailmankuvaani. 

Voinko odottaa, että tulevaisuudessa julkaiset runokirjan?
- En usko että runokirjaa, mutta proosaa kirjan muodossa. Itse koen, että runoni avautuvat parhaiten kun tulkitsen ne lavalla yleisölle.

Miten runo alkaa kohdallasi, idean, yksittäisen sanan tai kuvan muodossa?
- Tunteesta, aina tunteesta. Se saattaa olla joku yksittäinen lapsuuden repalainen dia, joka välähtää mielen projektorissa ja avaa jonkun padon.

Miten näet huumorin roolin runoudessa?
- Huumori on murheiden laihdutuskuuri ja taidemuotona haastava. Joten sitä tulisi viljellä enemmän.

Mikä tai kuka inspiroi sinua?
- Elämä, ja se että se kuluu. 

Miksi kutsut tyyliäsi?
- Maalailen sivukujien sielunmaisemaa.

Mikä on oma suosikkirunosi?
- Omista runoistani se, joka alkaa että "Mä tapoin sen pojan...". Muitten runoja en juurikaan lue.

Mikä on parasta runojen kirjoittamisessa?
- Se, kun kirjoittaa ja itkee, itkee ja kirjoittaa, ja kuona valuu ja taakka kevenee.

Mikä on pahinta runojen kirjoittamisessa?
- Ne kaudet, kun ei synny kuin pinnallista paskaa, sanoilla kikkailua.

Miltä tuntuu kun ihmiset tulkitsevat runojasi eri tavalla?
- Se, että runo puhuttelee monia eri tavoin, on rikkaus ja tuntuu palkitsevalta.

Mistä tiedät, että runo on valmis?
- Kun olen luettuani tyytyväinen runon rytmiin. 

Mikä tekee sinut vihaiseksi?
- Syrjintä.

Mikä on paras neuvo mikä sinulle on annettu?
- Kaikki päivät ei ole illassa.

Mikä on unelmiesi projekti?
- Klubi, joka tarjoaa lavarunoutta ja lavakomiikka, siis itkuja ja nauruja.

Mikä on suosikki taideteoksesi?
- Edu Kettusen tuotanto.

Mikä on pelottavin kokemuksesi?
- Ne kerrat, entisessä elämässä, kun olen joutunut vakavasti harkitsemaan toisen hengen riistämistä.

Mikä on vahvin lapsuudenmuistosi?
- Ulkopuolisuus.






Edu Kettunen - Maailma ilman sua



6 kommenttia:

  1. Voi että on syvällisiä runoja.
    Ihanaa Oda , että saimme lukeaja kuulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo oli minun puolellani. Kiva, että pidit. Minäkin ihastuin teksteihin aivan valtavasti. :)

      Poista
  2. Hienoja runoja. Tässä linkkivinkki hyvään näyttelyyn http://www.virka.fi/fi/galleria/index

    Kolmen yön ihme, kun Helsinki pelastui.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jonna kommentista ja näyttelyvinkistä. Mukavaa laskiaista.

    VastaaPoista
  4. Wow, järisyttävän hienoja runoja! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, kiitos kommentistasi ja olen samaa mieltä kanssasi. :)

      Poista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!