keskiviikko 1. tammikuuta 2014

AMARULA


Aikomukseni ei ollut osallistua minkäänlaisiin uudenvuoden kutsuihin koska olin uudenvuoden aattona töissä. Vastasin kaikkiin juhlakutsuihin kieltävästi, yhtä lukuun ottamatta. Päätin kotimatkallani käväistä ystäväni Jampan juhlissa. Hyvä, että menin olisin nimittäin jäänyt paljosta paitsi kuten uusista ystävistä, hyvästä ruuasta ja erikoisista juomista. Esimerkiksi tervetuliaisdrinkkiin liittyi mielenkiintoinen tarina, jonka ystäväni Tero kertoi minulle
Juhlasalin ovella oli eräänlainen "passintarkastus". Illan isännälle piti paljastaa, minkä väriset pikkuhousut vieraalla oli yllä. Minulla ei ollut pikkuhousuja. Olipa harmittava takaisku. Sain tietää illan aikana salaisuuden, että kaikilla espoolaisilla naisilla on mustat alushousut. Useampi salskea herravieras paljasti kainostelematta kalsareidensa värit riisumalla housut kinttuihinsa keskellä olohuonetta. Siinä oli meikäläisellä sohvankaiteesta pitelemistä. Perverssin kyselyn tarkoitus ei ollut pelkkä uteliaisuus vaan sellaisen henkilön löytäminen joka toisi tuliaisina juhlataloon joko onnea tai vaurautta. Punainen väri olisi tuonut onnea ja keltainen väri vaurautta.
(Seuraavan kerran kun menen vieraisille puen päällekkäin kahdet värilliset nimettömät.)
Palataanpa sitten Teron tarinaan. Juhlissa tarjoiltiin tervetuliaisjuomaksi apteekkarin mittalaseista, Amarula nimistä juomaa. Kysymyksessä oli maitokahvinruskea, samea, täyteläinen, kermainen likööri. En ollut koskaan elämässäni maistanut kyseistä juomaa joka muistutti hyvin paljon Baileysin, Irish Creamia.
Ystäväni pyysi minua maistelemaan erityisesti juoman jälkimakua, koska voisin aistia siinä eksoottisen lehtipuun hedelmän makua. 

Tero kertoi minulle, että Amarula kermalikööri tehdään, Etelä-Afrikassa, Saharan eteläpuolella luonnonvaraisena kasvavan marulapuun hedelmien mehusta. Marula tunnetaan toiselta nimeltään elefanttipuuna, sillä paikalliset elefantit rakastavat juopotella marulapuun hedelmillä. 

Elefantit kuulema juoksevat täyttä vauhtia marulaa kohti ja lyövät päätänsä puuhun sillä seurauksella, että puun hedelmät tippuvat maahan. Eläimet antavat tarinan mukaan hedelmien mädäntyä muutaman päivän maassa. Kun marulapuun hedelmät ovat elefanttien mielestä käyneet tarpeeksi bileet voivat alkaa.
Tarina on fantastinen mutta luulenettä kysymyksessä on urbaani legenda. Jos minä olisin elefantti en söisi mätiä hedelmiäkun tuoreitakin voisin kärsälläni pyydystää

Päätin mukavaa iltaa istuessani, että eräänä päivänä minä vielä tarkastan Teron tarinan paikkansa pitävyyden ja istun Afrikassa, marunapuun alla. Toivottavasti norsut ovat silloin hiprakassa ja minä voin lähettää Terolle postikortin jossa lukee, että: "Tero, olisitpa sinäkin täällä"!

Kiitos hienosta illasta kamuilleni ja hyvää uutta vuotta 2014. 

Mishka - Coastlinen Journey


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!