sunnuntai 8. joulukuuta 2013

CANTHARELLUS TUBAEFORMIS

Kuva: Tšupukka/iPhone
Olin tänään sienestämässä Sipoossa. Kukaan ei varmaan olisi uskonut, että löydän sieniä lumisesta metsästä. Sieniä kuitenkin löytyi yllättävän paljon. Suppilovahvero (Cantharellus Tubaeformis) on pieni ja ovela sieni, joka piiloutuu katseilta sammaleisiin mutta kun löydät yhden sienen niin voit olla varma, että suppilovahveroita on tusinoittain lähistöllä. 

Tänään sienestämisen vaikeusastetta lisäsi vastasatanut lumi. Valitettavasti metsässä oli tosi kylmä ja näpit paleltui jäisiä suppilovahveroita kerätessä. Luonto oli pakastanut sienet puolestani mutta kuusenneulaset ja muut roskat sain perata ihan itse. Suppilovahveron parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu mutta tiedän, että suppilovahveroita voi löytää vielä marraskuussa. 

En ole kuitenkaan kenenkään sienihullun kuullut keräävän sieniä joulukuussa. Äskettäin yleisradion lähetyksessä kerrottiin, että metsissä kasvaa uusia sienisatoja koska on ollut niin poikkeuksellisen lämmintä. Suppilovahveroita saa siis tällä hetkellä joulupöytään tuoreeltaan jos viitsii vaivautua. Jäätyminen ei pilaa suppilovahveron itiöemiä, vaan niitä voi kerätä vielä lumen altakin syötäväksi. 1970-luvulla suppilovahvero oli vielä melko tuntematon sieni suomalaisille kunnes Mauri Korhosen kirjat nostivat "suppikset" yleiseen tietoisuuteen. Pidän aivan erityisen paljon suppilovahverosta, koska sienet ovat yleensä toukattomia ja puhtaita sekä helppo tunnistaa. Kotona suppilovahveroista valmistui juhlallinen keitto.

Ben Mason - Avoiding a Fight

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!