torstai 24. lokakuuta 2013

NAINEN KAUNEIMMILLAAN


Kuva:Tšupukka/iPhone
Olen palannut Kätilöopistolta kotiin, ihanaa! Muistoksi tästä ikävästä tapahtumasta muutama loistava sairaalakuva. Tässä ensimmäisessä otoksessa muistutan enemmän pelästynyttä "hömötiaista" kuin iloista "pikku kottaraista". Vatsaonteloni tähystysleikkaus meni hyvin. Yritän kuvassa olevasta ilmeestä päätellen ymmärtää tapahtunutta ja palata takaisin maan kamaralle. Sänkynaapuriani ei kuulunut huoneeseen vaikka hänet leikattiin ennen minua. Vierustoverilleni tehtiin nyt tismalleen samanlainen leikkaus kuin minulle viime helmikuussa. Olin huolestunut kun sairaalakaveriani ei tuotu takaisin huoneeseemme kun minua lähdettiin viemään leikkaussaliin.

Kuva:Tšupukka/iPad
Hoitajat olivat turvana kun menin ensimmäisen kerran operaation jälkeen naistenhuoneeseen. Heti leikkauksen jälkeen on suotavaa lähteä liikkeelle, mutta ei yksin vaan hoitajan avustuksella. Pyysin omahoitajaani saattamaan minua osastojen käytävillä ympyrää, että hiilidioksidi poistuisi nopeammin kropastani. Hiilidioksidia oli pumpattu sisälleni leikkauksen helpottamiseksi. Hiilidioksidin poistuessa kehosta se saattaa aiheuttaa hartiaseudun kipuja, mutta minulla särki ainoastaan oikean käden olkapäätä, joka operoitiin muutama vuosi sitten. Kävely käytävillä meni hyvin ja totesin hoitajille, että: "Nyt pärjään ihan yksin enkä tarvitse enää saattajia".

Kuva:Tšupukka/iPad
Tämän kuvan ottohetkellä oli aika yksinäistä ja turvaleluni hra Tossavainen unohtui aamukiireessä kotiin. Alakroppani oli väritetty punaiseksi, pidin siitä olo oli kuin intiaanilla. Sairaalavaatteet ovat myös ihan vertaansa vailla. Keltainen yöpaita oli aika piristävä.
Aamulla kävin itse aamiaisella vaikka sekin olisi tarjoiltu vuoteeseen. Auttelin aamiaishuoneessa samalla mummoja saamaan puuroonsa maitoa ja voita kun ne oli paljon huonommassa hapessa kuin minä. Hoitajani tuli hakemaan minut kahviosta kun lääkäri oli tulossa aamukierroksella huoneeseeni. Minusta oli taas poistettu palanen patologin ihmeteltäväksi. Tässä on herännyt epäilykset, että aikookohan ne varastaa minut koko tytön pala palalta? Lääkärini, Mikko Loukovaara (joka on ehkä ujoin mies, mitä olen koskaan tavannut) lupasi, että vastaus tulee kahden viikon kuluttua. Ilmoitin omahoitajalleni, että haluan lähteä kotiin. Sain luvan.
En voinut sanoa huonetoverilleni näkemiin koska hän ei tullut takaisin edes aamupäivän aikana. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja pikaista paranemista.
Sairauslomaa on marraskuun kolmanteen päivään asti ja lääkärintodistuksessa lukee seuraavaa: "Merkittävä työkykyä alentava sairaus: "Seroosi epiteliaalinen munasarjansyöpä."

Kuva:Tšupukka/iPad
ZAZ - Eblouie par la nuit

2 kommenttia:

  1. Huh! Näyttää hurjalle. Tekeekö vatsassa kipeää? Toivottavasti toipuminen on salan nopea ja koepalatulokset puhtaat. Jääköhän huonekaverin kohtalo mysteeriksi..

    VastaaPoista
  2. Ei tämä ole ollenkaan niin hurjannäköistä kuin helmikuisen avoleikkauksen jälkeen ja paraneminenkin on nopeampaa. Huonetoverin kohtalosta en tiedä, mutta toivotan kaikkea parasta hänelle.
    Kiitos kommentista, Jonna ja kohta on joulu. :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!