tiistai 29. lokakuuta 2013

LUTKA, HUTSU, PERVO!

Trixie Delicious
Miehittelin eilen Facebookissa, että sairauslomat sopii minulle. Se on totta! Mielikuvitukseni laukkaa niin villisti, että välillä tarvitaan joku laittamaan suitset meikäläiselle. Ajattelin, että aloittaisin sairauslomani ratoksi uuden harrastuksen. Harrastuksen pitäisi olla sellainen joka sopisi jo melkein mummoiässä olevalle naiselle.

Ystävättäreni Heidi osti minulle aikoinaan syntymäpäivälahjaksi posliinimaalauskurssin mutta jostain syystä me emme koskaan aloittaneet sitä. Päätin aamupäivällä ottaa vahingon takaisin ja suuntasin kotini lähistöllä olevaan kerhotilaan, siellä todelliset ikäneidot olivat uppoutuneet maalausharrastukseensa. 

Minä näytin näiden taiteilijoiden rinnalla lähinnä "pissikseltä" mutta mummelit hyväksyivät minut joukkoonsa. Naiset maalasivat valkoisiin kahvikuppeihin ja lautasiin kaikenlaisia kukkasia, kotieläimiä ja lintuja. Minä kaivoin laukusta tuomani esineistön. Naiset ihmettelivät kirpputoreilta hankkimiani, kannuja, kuppeja ja kippoja he totesivat, että: "Eihän noihin voi mitään maalata kun ne on jo valmiiksi maalattu!"

Totesin, että en haluakaan maalata näihin esineisiin kukkia tai perhosia vaan tekstejä. 
"Minkälaisia tekstejä?" oli seuraava kysymys. 
Vastasin, että: "Sellaisia sanoja kuin, MULUKKU, IDIOOTTI, NÖRTTI, HUTSU, PERVO, PIHTARI, LUUSERI, STRUTSIREVA, NYNNY, JUNTTI, KUSIPÄÄ, KUKKAHATTUTÄTI, SAMPPANJASOSIALISTI, HIHHULI, GUSIBÄÄ, TAMPIO, HOMO, SVEDUPELLE."



Kukaan ei nauranut, paitsi minä. Vetäisin lopuksi vielä ässän hihasta, pienen kannellisen posliinipurkin, johon oli maalattu lemmikkejä. Huusin aivan innoissani, että tähän voisin maalata, että: "ANNA PIPARII!"

Ensimmäinen tuntini päättyi siihen ja se oli kuulemma myös viimeinen. Ohjaaja ojensi närkästyneenä osallistumismaksuni takaisin. Tulin lopputulokseen, että ihmisillä ei ole pienintäkään huumorintajua tai sitten minulla vaan on yksinkertaisesti kaikki ruuvit löysällä. Tulin kiukuissani kotiin ja ajattelin, että ei tämä ideani voi ainutlaatuinen olla. Googlettamalla löysin sielunsiskoni Trixie Deliciousin, Uudesta-Seelannista.
Taidan yrittää vielä kerran ja sitten myyn kokoelmani "SoriMekolle."
( SORIMEKKO -Anteeksipyyntöjä ja tekstiilejä jo vuodesta 1951-.)


Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Trixie Delicious
Sinead O'Connor - The House Of The Rising Sun

3 kommenttia:

  1. Noi oli kivat siniset meinaan.

    VastaaPoista
  2. Älä luovuta, seuraavan kurssin ovea vaan koputtamaan! Kohta moni mummo kopio sun nerokasta ideaa!!

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!