maanantai 8. huhtikuuta 2013

LIIAN LYHYT ELÄMÄ

Kuva: Vaxman
Kävin pitkänäperjantaina Hietaniemen hautausmaalla morjestamassa ystävääni, opettajaani, innoittajaani, isäni korviketta ja elämäni parhainta työantajaa Kari Oras Rimailaa, (02.08.1943-12.05.1989). Tajusin haudalla seistessäni, että olen jo 24 vuotta käynyt säännöllisesti Karin haudalla eikä ikävä ole näiden vuosien kuluessa hellittänyt. Aika on kulunut järkyttävän nopeasti.
On hienoa, että olen saanut tuntea näin vaikuttavan ihmisen, että en voi unohtaa häntä koskaan.

Teimme Karin kanssa 11 vuotta duunia yhdessä. Tappelimme välillä aivan helvatusti, koska meillä oli molemmilla omat näkemyksemme, Rimalismi vastaan Tšupukismi. Mikäli en haastanut riitaa jostain duuniasiasta Kari epäili, että koko juttu ei kiinnostanut minua.

Karin läheinen ystävä, elokuvaneuvos Hans Waldemar Haataja nukkui pois 26.12.2012. Hansu oli kuolessaan 80-vuotias eli ihan miehen iässä. Rimailan haudalla kävijät vähentyvät vääjäämättömästi vuosi vuodelta, pelkäsin jo tässä taannoin, että oma aikanikin oli tullut muuttaa toiseen hiippakuntaan.

Hansu ja Kari viettivät kesäisin ns. "Mielenterveyspäiviä" Hansun mökillä, Puulajärvellä.
Kerran kysyin Karilta, että: "Mitä te oikein puuhaatte koko viikon siellä mökillä." Kari vastasi, että: "Ei mitään, ei me edes puhuta toisillemme." Jostain syystä tämä juttu jaksaa naurattaa mua edelleen.

Mielikuvitusmaailmassani näe Karin ja Hansun istuskelevan taivaallisessa baarissa parantamassa maailmaa ja odottelevat minua, mutta toivottavasti siihen jälleennäkemiseen menee vielä monta vuotta.  Toivon myöskin, että osaisin elää tämän jäljellä olevan elämäni siten, että pääsisin "vihannoiville niityille" ystävieni seuraksi. Haluaisin niin mielelläni uskoa, että kuolema on vain siirtymistä toisenlaiseen todellisuuteen vaikka uskoani päivittäin horjutetaankin.
Harvardin yliopistossa opiskellut aivokirurgi Eben Alexander, on kuitenkin vahvistanut uskoani kuolemanjälkeiseen elämään. Alexander on kirjoittanut Newsweek-lehdelle esseen, jossa kertoo kirjastaan Proof of Heaven. Newsweekin esseessä hän kirjoittaa käyneensä paikassa, jossa oli "vaaleanpunaisia, pehmeitä pilviä sekä hohtavia olentoja".

Vastapainoksi Eedenin puutarhalle uskon tietenkin myös Manalaan. Veikkaan, että Helvetin väestönkasvuongelmallekin tarvittaisiin kohta jos jonkinmoista ratkaisua.
Jos olisin "vanha vihtahousu" aloittaisin jo nyt  Helvetin laajentamisen, perustaisin uusia itäisiä-, läntisiä-, pohjoisia- ja eteläisiä piirejä, joihin voisin sijoittaa jatkuvasti kasvavan täysien kusipäiden paljouden. Vaikka välillä vaikuttaa siltä, että maapallo muuttuu ihan omalla painollaan Helvetin liitosalueeksi.

Mikäli et ole heikkohermoinen voit tehdä tästä linkistä "kuolema-testi", testin niin saat tietää milloin kuolet. Testi kertoo tarkan kuolinpäiväsi lisäksi sen mihin todennäköisemmin menehdyt. Oma kuolinpäiväni testin mukaan on 07.06.2045, mutta kuolinsyy jäi mysteeriksi. Elän siis 93-vuotiaaksi joten eihän tässä ole hätiä mitään.

Rimailan suosikki muusikko oli Leo Sayer. Siihen maailmanaikaan kun me teimme duunia yhdessä autoissa soitettiin C-kasetteja ja kännykät olivat auton akun kokoisia. Eräällä kuvausmatkalla kuuntelimme tätä "when i need you" biisiä kymmeniä kertoja kun Kari oli nauhoittanut kasetin molemmat puolet täyteen sitä. Linkistä voitte fiilistellä 80-lukua ja vain arvata kärsimykseni kun kymmenes soittokierros oli menossa.

Leo Sayer - When I Need You




4 kommenttia:

  1. Elän vain 89-vuotiaaksi. Yritän elää sen tiedon kanssa ihmisiksi nämä seuraavat 48 vuotta.

    VastaaPoista
  2. Poppis urheilu lyhentää ikää. :) Kuolet kuitenkin maratonilla.

    VastaaPoista
  3. Joo, urheilu on pahaksi :>/ Käytiin tuossa toissapäivänä kuubalaisen ystävämme kanssa kipuamassa erittäin korkeita rappusia urheilumielessä ja nyt olen täys rampa - pohje kramppailee tai jotain. En tiedä tarkalleen mikä sillä on! Minun lähtöni käy 17. maaliskuuta 2047. Höh.. aika hyvä testi muuten -> suurinpiirtein samanikäiseksi päädyn kuin edesmennyt isäni; ne geenit nääs...

    Tosi ihanasti kirjoitettu juttu! Kiitos! Tosi tyylikäs kuva!

    Anonyymi tässä taas pitkästä aikaa kommentoi!

    VastaaPoista
  4. Kiitos anonyymille. Kommentit ovat aina tervetulleita. Toivotan myös pitkää ikää. :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!