lauantai 30. maaliskuuta 2013

PUPUN ITSEMURHA


Pääsiäinen on pupuille raskasta aikaa. Monet puput saattavatkin suunnitella itsemurhaa.
Nämä kuvat ovat Andy Rileyn (syntynyt 27. huhtikuuta 1970) piirtämiä, kirjasta "The Book Of Bunny Suicides."
Andy Riley on englantilainen sarjakuvapiirtäjä ja käsikirjoittaja jonka kirjoja itsetuhoisista pupuista myydään 18 maassa. Kirjoja on myyty 1,5 miljoonaa kappaletta.
Andy Riley käsikirjoittaa suosikki TV-sarjojani kuten "Ponille kyytiä" Ja Pikku Britaniaa."

Pupujen itsemurha ei tietenkään ole mikään lastenkirja eikä se sovi mielestäni kaikille aikuisillekaan.
Suosittelen kirjaa ainoastaan niille jotka pitävät mustasta huumorista.
Minusta Andy Rileyn kirjat ovat sairaan hauskoja.










HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Lightnin' Hopkins - Devil Is Watching You



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

HUA HIN JA RAVINTOLASUOSITUKSENI

I RICE

Tira Tiraa -condon lähellä on pikkuinen I Rice ravintola,  joka tarjoilee paikallisia herkkuja, mutta lisäksi myös eurooppalaista muonaa kuten pastaa. Ravintolan sivut löytyvät netistä suomenkielisenä mutta ruokalista on englanniksi. Omistajattaren aviomies on suomalainen, mutta hän ei työskentele ravintolassa joten saattaapi olla, että puoliso ei ehdi omilta kiireiltään suomentamaan listoja.
I Rice aukeaa joka päivä klo 08.00 joten sinne kannattaa pistäytyy vaikka aamiaiselle, koska kahvi on erinomaista ja voit tilata raikkaita smootheja tai vastapuristettuja tuoremehuja.
Katsotaanpas mitä kunnon aamiaiselle tulee hintaa I Rice-ravintolassa:

  • Katkarapuomeletti 80 THB
  • Tuoreista appelsiineista puristettu mehu 70 THB
  • Caffe latte 45 THB
  • Vesi 15 THB 
Yhteensä: 210 THB eli 5,54 € eli ei paha tuolla hinnalla saa Suomessa just ja just Laten.

Keittiössä hääri neljän tähden hotellin kokki, joka oli menettänyt työpaikkansa läheisessä hotellissa joidenkin omistaja venkoilujen vuoksi. Tämä kuva joka on varsin heikkolaatuinen käy todistuksena siitä, että aamiaisen lisäksi kyseisessä paikassa olemme nauttineet myös illallista.

Kuva: I Ricen omistajatar

FUJI

Todella loistava ja kohtuuhintainen japanilais--ravintola, joka sijaitsee Market Village, ostoskeskuksessa. Fuji tarjoilee traditionaalista japanilaista ruokaa ja tietenkin sushia. Ruoka valmistetaan ravintolasalissa asiakkaiden edessä. Palvelussa olisi hitusen parantamisen varaa. Henkilökunta ei tunnu kuuntelevan eikä kiinnittävän asiakkaaseen mitään huomiota saat varautua esittämään pyyntösi useampaan kertaan. Ruoka on kuitenkin hyvää joten kärsivällisyys palvelun suhteen kannattaa. Fujilla ei ole omia www-sivuja.

Kuva: aom m.

BRASSERIE DE PARIS?

Nimessä on kysymysmerkki koska en ole aivan varma nimestä ja joku tietävämpi voi korjata. Ravintola sijaitee melkein vastapäätä Cool Breezeä, Naresdamri roadilla, joka on täynnä ruokaravintoloita. Saatan sekoittaa Brasserie De Parisin erääseen toiseen ranskalaiseen, joka sijaitsee samalla kadulla.
Kallista ranskalaista ruokaa nautiskelimme ystävättäreni kanssa hienossa atmosfäärissä. Ravintolan yläkerrasta on upea näköala merelle. Ravintolalla on ranskalainen omistaja ja alakerrassa on pieni viinimyymälä missä on huolella valittuja ranskalaisia viinejä. Nautimme pääruokana jättikatkarapuja ja jälkiruokana ranskalaisia juustoja. Valitettavasti tämän ravintolan www-sivut eivät toimi. Laitanpa tähän siitä syystä kapakin osoitteen, siis oletetun, veikkaan kuitenkin olevani oikeassa koska minulla on pirun hyvä ja pitkä muisti: 3 Naresdamrird. Hua Hin, Thaimaa.

Kuva: Tšupukka
Kuva: Parisin tarjoilija
COOL BREEZE

Kuva: Yazka
Hua Hinin paras tapas-paikka on mielestäni Cool Breeze.  Ravintolassa saa vastaleivottua leipää ja aitoja espanjalaisia tapaksia joiden ainesosat on tuotu Espanjasta. Listalla on mm. Manchegon juustoa, Pamplonan makkaraa ja Serranon kinkkua. Jälkiruuille kannattaa jättää tilaa. Litran kannu Sangriaa maksaa 600 THB. Rakennus missä ravintola sijaitsee on historiallinen, aito, alkuperäinen kalastajan talo.

LA GRAPPA RISTORANTE

Tämä italialainen La Grappa oli minun ja ystävieni suosikki. Ravintola sijaitsee keskeisellä paikalla Hua Hinia ja vaikka onkin kallis niin se on myös huippusuosittu, tästä syystä pöytä kannattaa varata etukäteen. Omistaja on syntyisin Koillis--Italiasta, nimeltänsä Andreas Bonifacio ja hän on työskennelyt viimeiset parikymmentä vuotta Michelin tähden ravintolassa. Andreas on siitä hauska heppu, että suostuu valmistamaan ruokaa myös ravintolan listan ulkopuolelta jos asiakkaalla sattuu olemaan jotain erikoistoiveita. Tulen ikuisesti kaipaamaan sitä grillattua tonnikalapihviä jonka nautin La Grappassa, ainoastaan Milanon Corso Como 10:ssä olen syönyt yhtä hyvää. Sikarimiehille tiedoksi, että ravintolassa on tarjolla kuubalaisia sikareita, mikäs sen paremmin sopisikaan jälkkäriksi grappan ja espresson kanssa.

Kuva: Yazka
Kuva: Yazka
Kuva: Yazka
Kuva: Tšupukka
Tässä Hua Hiniin matkailijoille kivoja ravintola vinkkejä pari muutakin mainitsemisen arvoista olisi mutta nyt on pyrstö niin puutunut, että en jaksa enää kirjoittaa muuta kuin sen huomion, että aika paljon tuli käytyä kaikissa muissa ravintoloissa kuin thaimaalaisissa, mutta Suomessa mulla ei olisi ikinä varaa syödä näin hienoissa paikoissa joka ilta joten oli pakko ottaa ilo irti koko rahalla ja saada uusia makumuistoja. Lupaan seuraavalla kerralla testata enemmän paikallisia mestoja, siihen asti näkemiin.

Imany - You Will Never Know


tiistai 12. maaliskuuta 2013

FAT CAT osa II

Lupasin tekstissäni FAT CAT kuvia thaimaalaisen matkustajakodin huoneesta, ennen ja jälkeen Midaksen kosketuksen. Kysymyksessä on ystävättäreni "La Arja", joka viettää vuosittain lomaa Thaimaan, Hua Hinissä.
Arja dekodeeraa lomallaan aina huoneensa mieleisekseen ja purkaa sen sitten ennalleen lomansa loputtua.
Kannattaa lukea ensin tarina tuosta sinisestä Fat Cat -linkistä, niin et tipu kärryiltä.

Tässä Fat Catin huone perusasussaan. Huomatkaa rumat verhot ja kulahtanut kokolattiamatto.
Perunanvärinen sänky joka on peitetty lakanalla ja yöpöytä joka toistaa sängyn sävyä. Parvekkeen edessä näkee maton kuluneisuuden ja parvekekalusteetkin ovat hiukan nuhjuiset. Parvekkeen kaide on kyllä tosi hieno.
Huoneen näkymä ulko-ovelta parvekkeelle päin.
Tyypillinen matkustajakotisisustus parhaimmillaan.  Huomioi seinävaate ja pikkuiset koriste-esineet.
Voin kuvitella kuinka Arja on inhonnut kaikkea tätä krääsää.
Seurakoira Carla lepäilee tyytyväisenä hienon vaatekaapin edessä. Ero edelliseen kuvaan on valtava.
Huone "La Arjan" kosketuksen jälkeen. Sänky on maalattu tummaksi ja yöpöytä on vaihtunut.
Yölamppu on näköjään kelvannut sellaisenaan. Eikö tämä näytäkin jo ihan filmitähden makuuhuoneelta?
Arja on ommellut näyttävät verhot käsin, seinällä roikkuu upea iltapuku ja parvekkeella pilkistelee kaunis ruukkukukka. Yölamppu taitaakin olla väliaikainen ratkaisu, paremman puutteessa.
Thaimaalainen seinävaate on saanut kyytiä ja tilalle on aseteltu hienoja mustavalkoisia vintage-valokuvia kuningasperheestä. Huomaa myös kaunis lattiatuuletin.
Jääkaapistakin on näköjään irrotettu ruma tarra. Parvekekalusteet on vaihdettu keveämpiin.
Tähän kuvaan on jo ilmestynyt uusi yölamppu sekä herätyskello.
Verhojen nyörit on ihastuttavat, ne Arja on repinyt kankaasta käsin ja letittänyt.
Kaunis päiväpeitto viimeistelee sängyn.

Parvekkeella on ihana päivävarjo suojaamassa madamea liialta auringolta.
Parvekkeen pöydän kannellekin on tapahtunut jotain piristävää, mutta en tiedä onko se maalattu vai onko siinä lasi?
Unohdin kysyä parvekkeen somistuksista kun jäin tuijottelemaan henkeä salpaavaa merimaisemaa.
Pikkuiseen WC:hen on asennettu uudet pyyhekoukut, peili ja lasitaso. Katorajaan on laitettu verho peittämään rumaa maalaamatonta kohtaa. Verhon alla on valot jotka luovat vaikutelman oikeasta ikkunasta.

Nyt olen todistanut lukijoilleni, että mielikuvituksella ja viitseliäisyydellä kehnostakin asuinsijasta voi saada todella viihtyisän.

Caro Emerald - A Night Like This

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

KUMAN THONG


Pidän paljon Buddha-kaulakoruista ja ajattelin ostaa itselleni ja ystävälleni sellaisen, matkamuistoksi Thaimaasta.
Dechanuchid Roadin kulmassa, Hua Hinissä oli pieni koju jossa haluamiani amuletteja myytiin.

Huomasin sopivaa korua etsiessäni todella erikoisen kaulakorun ja ajattelin, että jopa on ajat muuttuneet sitten viime reissun ja thaimaalaisetkin ovat heittäytyneet vitsikkäiksi. Tarkistelin erikoista löytöäni illan hämärässä, ilman silmälaseja ja minusta medaljongin sisällä näytti olevan pieni, kultainen avaruusolio?

Myyjä kertoi, että korun nimi on Kuman Thong se on kuulemma sellainen koru, että se toteuttaa kaikki toiveet ja mukanani olevat ystävät tietenkin intoutuivat heti toivomaan vaurautta ja upeita autoja. Ostimme siltä seisomalta koko jengi samanlaiset "alien-kaulakorut."

Koruissa oli kuitenkin jotain kummaa ja ne alkoivat vaivaamaan mieltäni. Hotellihuoneessa kaivoin silmälasit esiin ja aloin tutkimaan ostoksiani.  Tarkempi riipusten tarkastelu osoitti, että ei korun sisällä ollut avaruusoliota, vaan kultainen poikavauvan sikiö jonka napanuora oli kiertynyt vartalon toiselle puolelle.


Aloin oitis etsimään tietoa tästä oudosta esineestä ja ystävättärenikin oli ehtinyt hotelliin päästyään selvittämään jotakin ostoksiimme liittyvää.

Talismaanin sisällä olevan hahmon alkuperäinen nimi on Tukada Thong, joka tarkoittaa kultaista poikaa tai tyttöä. Kuman Thong tarkoittaa ainoastaan kultaista poikaa.

Oloni huononi entisestään ja ajattelin, että en tahdo kantaa kaulallani korua jossa on jonkun kuolleen lapsen henki. (Sen verran taikauskoa meikäläisestäkin löytyy.)

Ystäväni olivat jo paiskanneet omat korunsa jorpakkoon, mutta minä menin takaisin myyjä-sedän luo ja kysyin, että voinko vaihtaa korut ja näin sain "sikiöiden" tilalle hienot Buddha-riipukset.

Kuman Thong eli kultainen poika on alunperin ollut 1800-luvun alussa elävän hovirunoilija, Sunthon Phun, kirjoittama tarina.
Tarina kertoo sotilaasta, Khun Phaen jolle yliluonnolliset voimat olivat tärkeä osa perinteisessä sodankäynnissä. Khun Phaella ei ollut varaa tehdä virheitä, eikä hän luottanut keneenkään paitsi omaan pieneen poikaansa. 

Khun Phaen ajatteli, että hän tarvitsee lapsen suojaavan hengen, joka varoittaa ja suojelee häntä kaikissa vaarallisissa tilanteissa jotka tulevat hänen tiellensä.
Khun Phaen poika oli kuitenkin ihmismuodossa joten hän ei voinut vartioida isäänsä sillä tavalla kuin isä tarvitsi. Isä päätti, että poika piti muuttaa haamuksi.

Khun Phae tappoi raskaana olevan vaimonsa, halkaisi tämän vatsan ja otti pokalapsensa sikiön ja meni läheiseen temppeliin tekemään okkultistien riitin.
Hän kietoi vauvan pyhiin kirjoituksiin ja paahtoi hänen ruumiinsa kunnes se oli kutistunut hyvin pieneksi ja nahka oli  kuivunut kokonaan pienen luurangon ympäri. Koko tämän prosessin ajan isä huusi rukouksia  ja näin lapsesta tuli kummitus jonka kanssa hän saattoi kommunikoida. Khun Phae nimesi haamu-lapsen Kuman Thongiksi.

Vaikka Kuman Thong on vain  Sunthon Phun mielikuvituksen tuotetta thaimaalaiset uskovat yhä tänä päivänäkin, että tarina on totta:

  • 1995 pidätettiin thaimaalainen munkki, Saraburin maakunnassa jonka hallussa oli kuolleen lapsen sikiötä. Munkki joka oli nimeltään Haan oli varastanut lapsen ruumiin jonka sen vanhemmat olivat jättäneet temppeliin. Munkki harjoitti ruumiin avulla mustaa magiaa.
  • Toukokuussa 2012 pidätettiin Suvarmabhumin lentokentällä 28-vuotias brittiläinen mies, Chow Hok Kuen joka yritti salakuljettaa paahdettuja ja lehtikullattuja ihmissikiöitä Thaimaasta. Ihmissikiö lasti oli tarkoitus myydä Taiwanissa 24.000 punnan hintaan paikallisten mustan magian harjoittajille jotka uskoivat, että sikiöt antavat heille onnea ja vaurautta.

Tärkein syy lienee miksi joku haluaa omistaa Kuman Thongin on käsittääkseni ahneus, sillä suojellaan omaisuutta, halutaan onnea arpajaisiin ja kukoistusta liiketoimintaan.


Thaimaassa ihmiset ovat hyvin taikauskoisia ja mitä matalampi koulutustaso henkilöllä on sitä herkemmin hän uskoo yliluonnollisiin asioihin.
Kannattaa myös muistaa, että thai-ihmisten arkipäivään kuuluu henkien palvonta ja siitä kertoo jokaisen thaimaalaisen talon pihalla oleva "henkien talo" (San Phra Phum). Henkien viihtyvyydestä pidetään päivittäin huoli viemällä "spirit houseen" ruokaa, juomia, kukkia, suitsukkeita ja kynttilöitä vastapalvelukseksi ihmiset odottavat, että henget suojelevat heitä ja heidän kotiaan. Hämmästyttävää kyllä en ole koskaan nähnyt thaimaalaisessa henkien talossa lintuja vaikka ne muistuttavatkin suomalaisia lintulautoja, linnutkin ymmärtävät kunnioittaa henkiä.
Thaimaalaiset elävät käsityksessä, että kaikilla olioilla on sielu. Luonnonesineet kuten kivi, puu, kasvi tai vaikkapa puro ovat kaikki Jumalan ilmentymiä.

Tiede-lehdessä oli joskus artikkeli, että enemmän kuin kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo Jumalaan.
Kaksi viidestä uskoo telepatiaan, ja joka neljäs arvelee, että henkiparannuksen avulla on mahdollista toipua vaikeistakin sairauksista. Melkein joka viides luulee, että noituuden avulla pystyy vaikuttamaan toisen ihmisen elämään. Joka kymmenenne mielestä tähdistä voi luotettavasti ennustaa tulevaisuutta joten ei me suomalaiset olla "Pekkaa" pahempia jos vaikka thaimaalaisiin verrataan.

Brother Dege - Too old to die young





sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

FAT CAT

Thaimaan, Hua Hinissä talvilomani aikana asusteli myös viehättävä ystävättäreni "La Arja".  Arjan majapaikkana oli meren rannalla sijaitseva majatalo Fat Cat. Majatalolla on yli 70-vuotias omistaja, tanskalainen herra joka soittaa iltaisin  jazzia alakerran baarissa.


Ulkoapäin rakennus on upea aivan kuin vanhasta argentiinalaisesta elokuvasta, mutta sisältä huoneet ovat tyypillisiä, halvan vierastalon kulahtaneita asumuksia. Mielestäni Fat Cat sopisi huoneittensa perusteella paremminkin reppureissaajille kuin oman elämänsä filmitähdelle. Ihmettelinkin Arjan valintaa, mutta hänellä oli vissi selitys. Fat Cat oli niitä harvoja loma-asuntoja jotka hyväksyivät lemmikin ja Arjalla on pieni seurakoira, Carla joka matkustaa yleensä aina mukana. Koira on sellainen lattiamopin näköinen, kuubalaista rotua (bichon havanais) ja minulle ei ole vielä tänä päivänä selvinnyt kummasta päästä sitä ruokitaan.

Arja kutsui minut visiitille loma-asuntoonsa ja astuttuani kynnyksen yli hänen huoneeseensa alaleukani tippui. Olen minä kaikenlaista nähnyt eläessäni, mutta en ikinä mitään vastaavaa.
Huone jonka Arja oli valinnut Fat Catin vanhasta osasta oli yllättävän korkea ja korkeus antoi heti avaramman vaikutelman pienestä tilasta. Huoneen päätyseinä oli kokonaan ikkunaa. Ikkunan takana oli upea kapea, mutta pitkä parveke ja mikä parasta näköala antoi suoraan merelle. Huoneen makeimmat sisustuselementit olivat talon puolesta, pullea, tulipunainen 50-luvun tyylinen jääkaappi sekä puinen antiikkisen näköinen vaatekaappi.

Kaikki muu sisustus olikin sitten lomalaisen omaa käsialaa. Arja oli ensi töikseen vaihdattanut omalla kustannuksellaan huoneen kulahtaneen kokolattiamaton uuteen, hän vahti itse kuulemma haukkana työn toteutusta kun paikalliset työmiehet asensivat mattoa. Seuraavaksi Arja poisti karmeat iloisen kirjavat verhot ja ompeli omin käsin massiiviset ikkunaverhot valtaviin ikkunoihin. Verhot olivat tehty tuplana ja ne toistivat vaalean maitokahvin eri sävyjä. Arja oli repinyt käsin kankaasta hienot nyörit joilla verhot oli koottu kauniisti päivän ajaksi ikkunan reunoille. On siinä ollut tytöllä käsin pistelemistä.

Vessassa ei ollut ikkunaa mutta siellä oli katonrajassa ruma maalaamaton kaistale (30 cm x150 cm) johon Arja oli virittänyt pitsiverho kaitaleen, näin pikkulassa vierailevalle tuli fiilis, että katon rajassa oli kapea ikkuna. Kaikki WC:n koukut oli vaihdettu tietenkin vintage-tyyliin, jopa hanakin. Pikkulan takaseinällä oli kaunis mustavalkoinen valokuva Arja äidistä.

Arja oli maalannut raa'an perunan värisen sängyn ja yöpöydän tummanruskeiksi ja sängyllä oli tietenkin hieno päiväpeite sekä kauniita sisustuksen sävyihin sopivia silkkityynyjä.

Seinille Arja oli ostanut läheisestä toimintansa lopettaneesta ravintolasta hienoja 50-luvun mustavalkoisia valokuvia kuningasperheestä. Kuvat olivat lasitettuja ja niissä oli mustat tyylikkäät, kapeat puukehykset. Samaan tyyliin kuin valokuvat seinällä, lattialla seisoi kaunis musta 40-luvun tyylinen terästuuletin.

Valaisimet oli myös kaikki vaihdettu. Huoneessa oli upea vanhanaikainen vaatekaappi missä oli sisällä hienoja vintage iltapukuja joita Arja käytti aina kun menimme illalliselle.

Arja oli pyytänyt hotellin johtajalta lupaa asentaa parvekkeelle suihkulähteen ja lupa oli myönnetty, mutta valitettavasti se ei tällä erää toiminut koska asukkaat Arjan jälkeen olivat pitäneet sitä tuhkakuppina.
Parvekkeella oli myös erikoisen ruma häkkyrä joka liittyy huoneiden ilmastointiin, mutta senkin Arja oli maisemoinut hienolla silkkiliinalla joten nyt se toimi tyylikkäänä laskutasona vaikka aamukahvitarjottimelle.

Parvekkeelle Arja oli ostanut kaksi upeaa Bougainvillea puuta. Istuimme iltaa parvekkeella kynttilöiden valaistessa pimeyttä ja minulla oli sellainen tunne, että olin joutunut jonkun hienon amerikkalaisen elokuvan lavastukseen ja, että tämä kaikki on vain unta.

Ihmettelin mihin ystävättäreni laittaa kaikki nämä tavarat lomansa loputtua? Arja kertoi, että ne säilytetään hänen seuraavaa lomaansa varten majatalon tiloissa. Arja jättää aina lomavaatteensakin säilytykseen. Miten kätevää. Huoneen purkamiseen loman loputtua menee kuulemma kolme tuntia.
Majatalon omistaja on uhkaillut Arjaa leikkisästi, että hän jatkossa asettaa madamen asumaan aina eri huoneisiin jotta rouva laittaisi koko mestan yhtä hienoon kuntoon.
Arvaatte varmaa, että tämä huone on nykyisin talon kallein vaikka sieltä onkin kaikki sellainen rekvisiitta poistettu mikä saattaisi pitkäkyntiset kiusaukseen.

PS. lisään tähän kirjoitukseen joskus kuvia sisustuksesta jos La Arja saa niitä ikinään toimitettua minulle.

Sarah Vaughan - Whatever Lola Wants