torstai 3. toukokuuta 2012

RHODES


Tuli pitkä väli päivityksiin, koska olin lomailemassa Kreikan neljänneksi suurimmalla saarella. Asuin saaren pääkaupungissa Rodoksella joka sijaitsee saaren pohjoiskärjessä.


Päätin heti ensimmäisenä päivänä, että en aio turvautua karttaan se oli hyvä päätös eksyin nimittäin joka päivä ja monta kertaa. Suosittelen kaikille muillekin kulkemista ilman karttaa, paikka tulee sillä tavalla todella tutuksi.

Asuin pienessä vaatimattomassa perhehotellissa ja ainut ongelmani oli ensimmäisenä iltana kun en saanut huoneeni ovea auki avainkortilla. Koputin naapurihuoneen ovea pyytääkseni apua. Huoneesta kuului naisen kiihtynyt ääni joka huusi: ”Kari, Kari ovella on joku mene aukaisemaan.”

Kari avasi oven ja kysyin voiko hän auttaa minua aukaisemaan huoneeni oven?
Kari raivosi minulle aivan hiilenä ovenraosta, että: ”Helvetti meidän jääkaappi on tungettu ihan täyteen ruokaa ja viina nyt meidän omat eväät ei mahdu minnekään!” Olin aivan äimistynyt ja vastasin Karille, että: ”Tämä on hotelli ja se jääkaappi on minibaari.”
Ehdotin Karille, että hän nostaisi jääkapissa olevat tavarat jääkaapin päälle ja latoisi omat eväät sinne sisään.
Kari rauhoittui heti ideastani ja tuli auttamaan minua oven avaamisessa sen koommin en miestä nähnyt kuin vasta lähtöpäivänä, Apollo-matkojen bussissa.

Käytin minibaaria päivittäin ja koska hotellissa ei ollut mitään mihin merkitä mitä kaapista oli ottanut tein itse listan johon merkitsin päivämäärän ja tuotteet mitä olin syönyt tai juonut.
Huonesiivoja kuittasi päivittäin listani ja kiitti ilmoituksesta. Jätin myös siivoojalleni joka päivä muutaman euron tippiä ja se taisi olla myös aika tavaton tapa koska hän tuli myös tästä asiasta kiittämään minua aamiaishuoneessa.

Aamiainen oli hyvä se sisälsi mm. tuoremehua, jogurttia, hunajaa, myslejä, feta-juustoa, ym. juustoja, makkaroita, appelsiineja, hilloja, keitettyja kananmunia, erilaisia leipiä ja kakkuja sekä croissantteja. Kahvi oli valitettavasti vain instant-kahvia mutta siihenkin totuin koska aamiaisen jälkeen menin kaupungin parhaimpaan espresso-kahvilaan.
Pikakahvi kuuluu jotenkin kreikkalaiseen kulttuuriin ja ainut hyvä mitä murukahvista valmistetaan on jääkahvi jota Kreikassa kutsutaan nimellä Frappe.

Kreikkalaiset ovat ystävällistä sakkia ja kaikki lähialueen tyypit moikkailivat päivittäin ja tulivat siten tutuiksi. Taka-ajatuksena oli tietenkin saada minut asiakkaaksi joko heidän ravintoloihinsa tai kauppoihinsa mutta se ei minua haitannut ja toki silloin tällöin asioinkin lähikaupoissa tai ravintoloissa.

Kansallisuuttani arvottiin päivittäin ja ”sayonara” huudeltiin perääni mutta minua luultiin myös ranskattareksi tai italialaiseksi ja kerran jopa paikalliseksi. Aksenttini paljasti minut kuitenkin heti eli kyllä siellä ollaan oltu vuosikaudet korva tarkkana turistien suhteen.


Lähtöpäiväni huomasin, että olin herättänyt paljon keskustelua hotellihenkilökunnan kesken ja hotelli Dianan johtaja tuli puhuttelemaan minua. Hän kiitti ideastani, että olin pitänyt niin loistokkaasti ylhäällä minibaarin käyttöni ja lupasivat tehdä asiakkaille huoneisiin samanlaiset listat painettuina jossa olisi päivämäärät ja tuoteseuranta.

Eipä mennyt siis hukkaan tämäkään matka sillä kyllä matkailu avartaa sekä minua, että Kreikan poikaa.

Tämä tällä erää mutta tarina jatkuu...

James Blake - The Wilhelm Scream

4 kommenttia:

  1. Ei näytä Rhodes muuttuneen sitten vuoden 1990!

    VastaaPoista
  2. Jari, olin eka kerran Rodoksella noin 21-vuotiaana ja en muista saaresta muuta kuin sen, että kaikki miehet puhu suomea!?! Turistejakin siellä oli silloin ihan hemmetisti mutta nyt oli rauhaisaa koska sesonki on vasta alkamassa, olin siis onnenpekka :D

    VastaaPoista
  3. Jo vuosia sitten eksyin ympari saarta mopolla kierrellessa, ilman karttaa. Ihan mukava paikka... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jori eiks vaan ole myös hyvää ruokaa. Varsinkin kaikki mereantimet oli mieleeni.

      Poista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!