keskiviikko 23. toukokuuta 2012

MYLLYKOSKEN PALLO



Aiemmin kerroin teille, että perustin työkaverini Sabin kanssa mainostoimiston ”SABMAKKO & TŠUPUKKA”. Toimistomme tuottaa mainontaa miesten vaatetusliike SOLOLLE.


Solossa käy asiakkaana toinen toistaa komeampia miehiä joten malleista ei totisesti ole pulaa, mutta halusimme mallikokelaista castingin. Päätimme Sabin kanssa, että keulakuvaksemme sopii reipas urheilija, vaikkapa jalkapalloilija.


Vaikka urheilijapoikaa etsimmekin casting ei tässä tapauksessa tarkoita urheilumuotoa jossa kilpaillaan tarkkuus- ja pituusheitossa, urheilukalastusvavoilla ja –keloilla.

Casting-tilaisuus on prosessi jossa esiintyjistä valitaan parhaat mainostuotantoon.
Koekuvauksessa kiinnitetään huomioita ulkonäköön, ilmeikkyyteen, esiintymiskykyyn, erityislahjakkuuteen ja ääneen jos tarvitaan spiikkaus-taitoja.

Esitän nyt  lukijoitteni iloksi Solon kamppanjaa varten tuotetun castingin... varsinkin kun sitä on niin kovasti naispuoliset lukijat kerjänneet.



Kaikki kundithan tässä spotissa on hyviä mutta ”liukuja” joka on Myllykosken Pallon puolustaja, Tommi, valittiin yksimielisesti Solon "vuoden pojaksi." Ostotarjouskin on jo Tommista tehty, mutta ei suinkaan mikään toinen joukkue vaan yksityisyrittäjä Jutta Kuure, Joensuusta.


 Borneo Colorsin omistaja Jutta haluaisi jalkapalloilijasta tuotemaskotin. Villiä viidakkokamaa BC:n taiteilijalla onkin myynnissä, joten Tommi sopisi hyvin niitä mainostamaan, mutta toistaiseksi mainostoimistomme ei miehestä luovu.


Seuraava casting: "MYPA WORLD EXPO" on koko joukkueesta, pojat esittelevät itsensä ja vahvuutensa. Filmi kannattaa katsoa loppuun sillä urheilijat yllättävät aina.


Myllykosken Pallo pelaa huomenna torstaina FC Lahti –MYPA,  24.05.2012 klo 18.30, Lahden Stadion.

Sinne vaan Suomen Chicagoon, kaikki ”ellit” kuolaamaan!

Dr. John - Revolution

perjantai 18. toukokuuta 2012

RHODES 2



Kuten aikaisemmassa Rhodos-kirjoituksessa mainitsinkin niin hotellissani ei aamukahvi ollut kummoista. Aamiaisella tarjoiltiin Instant-kahvia, muruja sekoitettiin muutama lusikallinen kuumaan veteen ja se oli siinä. Kahvikissalle sellainen aamukahvi on kauhistus.

Aamiaisen jälkeen suunnistinkin heti kaupungille juomaan kunnon espressoa.
Osuin heti ensimmäisenä aamuna niin ihastuttavaan kahvilaan, että siitä tuli päivittäinen kantapaikkani. Kahvila on vähän syrjässä keskustan ytimessä mutta koska kaupungin keskusta on pieni se on melko helposti löydettävissä. Kahvila on uuden kaupungin puolella Arkkipiispa Makarioksen kadulla, lähellä shoppailu-aluetta siksi se on myös oivallinen huilauspaikka ostosten välillä.
Maanmerkkinä ihan vieressä on valtava Starbucks-kahvila.


 Älkää menkö kuitenkaan sinne amerikkalaisten kahvilaan vaan kävelkää mäkeä alaspäin, rantaa kohti ja kohta jo olettekin pikkuruisessa kahvilassa jonka ulkopöydät on sijoitettu valtavan puun alle. Puuhun on sidottu markiisikangas katokseksi joka antaa suojan niin auringolta kuin sateelta. Turisteja kahvilassa ei ollut kuin muutama koko viikon aikana. Sesonki ei ollut vielä alkanut josta syystä kahvila pidettiin sunnuntaina pettymyksekseni kiinni. Kahvila oli paikallisia ukkoja aamupäivisin pullollaan ja lounasaikaan läheisten toimistojen työntekijöitä.

Kahvilassa työskenteli ihan fantastisia tyttöjä ja tutustuminen heihin kävi nopeasti. Minut muistettiin jo parin käyntikerran jälkeen eikä sen koommin tarvinnut esittää tilausta kun istuuduin vain pöytääni niin kohta jo edessäni oli päivittäinen annokseni lasi vettä ja cappuccino  keksin kanssa.
Kahvi on lähes yhtä kallista kuin Suomessa mutta tässä kahvilassa nimeltä (Τσιρακάκης Σπυρίδων Ε.) People And People kahvini maksoi 2.70€ eli kohtuullista, varsinkin kun kahvi oli todella hyvää, palvelu ystävällistä ja atmosfääri leppoisa.

Kahvilan plus-pisteisiin kuului myös todella siistit WC:t. Tästä juontuikin mieleeni, että voisin seuraavaksi tehdä oppaan missä näkyisi kaikki tietämäni Rhodoksen ilmaiset WC:t.
Hotelli Helpotukset, varsinkin ne jotka ovat maksuttomia on todella hyvin piilotettuja mutta silmäni harjaantui muutamassa päivässä löytämään parhaat paikat. Kyllä hätä aina keinot keksii! Löysin myöskin ne kaikkein pahimmat eriöt ja lienee niistäkin pieni varoituksen sana paikallaan.

Ystäväni pitää aivan pähkähullua blogia NYT LORAHTI, ehkä me teemme vielä hänen kanssa matkailijoita varten koko maapallon kattavan WC-oppaan. Olen aivan varma, että siitä opuksesta tulisi bestseller.

Kahvilan osoite: ΕΘΝΑΡΧΟΥ ΜΑΚΑΡΙΟΥ 4, 85100

Gotye - Somebody That I Used To Know

tiistai 15. toukokuuta 2012

LÖÖÖV IS IN THE AIR!

Spring and löööv is in the air!




En mie ehdi päivittelemään blogia kun on kaikkea kivaa tekemistä :)


Adele - Lovesong

maanantai 7. toukokuuta 2012

KAKSOISOLENTO



Olen vaihtanut hiusmalliani vuoden aikana viisi kertaa. Tukka oli viime kesänä vielä pitkä mutta sitten tuli kyllästyminen ja himo muutella ulkonäköäni.
Viimeiseen leikkaukseen olin tosi tyytyväinen kunnes tapahtui kumma juttu.

Menin asioimaan lähikauppaan ja kun palautin pulloja pulloautomaattiin huomasin kassapöydän takana istuvan kaksoisolentoni! Hämmästykseltäni en ensin saanut sanaakaan suustani mutta toivuttuani tokaisin: ”Oletko sinä minun pikkusisko?”

Kassaneiti ehätti selittämään, että hän oli aina ihaillut lyhyitä hiuksiani ja hänellä ei ollut koskaan rohkeutta leikkauttaa tukkaansa mutta tämä viimeisin mallini oli niin magea, että hän päätti matkia minua.

Minä taas puolestani olin aina ihaillut kassaneidin upeata, tuuleentuneen viljan väristä tukkaa joka letitettynä oli paksu kuin pulla pitko. Nyt ihailijani tukkakin oli saanut uuden värin, arvaatte varmaan minkä?

Kotiin palattuani eräs Facebook – kaverini kertoi nähneensä Berliinissä kaksoisolentoni nyt päiväni oli viimeistään pilalla. Haluan ola itseni näköinen. Ainoaksi kaksoisolennokseni hyväksyn "Ihmeperheen" Edna Moden.


Tilasin saman tien ajan kampaajalleni ja nyt minulla on uusi tukka josta en pidä yhtään. Onneksi hiukset on uusiutuva luonnonvara ja minulla on taas projekti, kasvatan pitkän tylsän tukan se tulee helvatun paljon halvemmaksikin kuin alituinen mallin siistiminen.


Lyeoka - Simply Falling

torstai 3. toukokuuta 2012

RHODES


Tuli pitkä väli päivityksiin, koska olin lomailemassa Kreikan neljänneksi suurimmalla saarella. Asuin saaren pääkaupungissa Rodoksella joka sijaitsee saaren pohjoiskärjessä.


Päätin heti ensimmäisenä päivänä, että en aio turvautua karttaan se oli hyvä päätös eksyin nimittäin joka päivä ja monta kertaa. Suosittelen kaikille muillekin kulkemista ilman karttaa, paikka tulee sillä tavalla todella tutuksi.

Asuin pienessä vaatimattomassa perhehotellissa ja ainut ongelmani oli ensimmäisenä iltana kun en saanut huoneeni ovea auki avainkortilla. Koputin naapurihuoneen ovea pyytääkseni apua. Huoneesta kuului naisen kiihtynyt ääni joka huusi: ”Kari, Kari ovella on joku mene aukaisemaan.”

Kari avasi oven ja kysyin voiko hän auttaa minua aukaisemaan huoneeni oven?
Kari raivosi minulle aivan hiilenä ovenraosta, että: ”Helvetti meidän jääkaappi on tungettu ihan täyteen ruokaa ja viina nyt meidän omat eväät ei mahdu minnekään!” Olin aivan äimistynyt ja vastasin Karille, että: ”Tämä on hotelli ja se jääkaappi on minibaari.”
Ehdotin Karille, että hän nostaisi jääkapissa olevat tavarat jääkaapin päälle ja latoisi omat eväät sinne sisään.
Kari rauhoittui heti ideastani ja tuli auttamaan minua oven avaamisessa sen koommin en miestä nähnyt kuin vasta lähtöpäivänä, Apollo-matkojen bussissa.

Käytin minibaaria päivittäin ja koska hotellissa ei ollut mitään mihin merkitä mitä kaapista oli ottanut tein itse listan johon merkitsin päivämäärän ja tuotteet mitä olin syönyt tai juonut.
Huonesiivoja kuittasi päivittäin listani ja kiitti ilmoituksesta. Jätin myös siivoojalleni joka päivä muutaman euron tippiä ja se taisi olla myös aika tavaton tapa koska hän tuli myös tästä asiasta kiittämään minua aamiaishuoneessa.

Aamiainen oli hyvä se sisälsi mm. tuoremehua, jogurttia, hunajaa, myslejä, feta-juustoa, ym. juustoja, makkaroita, appelsiineja, hilloja, keitettyja kananmunia, erilaisia leipiä ja kakkuja sekä croissantteja. Kahvi oli valitettavasti vain instant-kahvia mutta siihenkin totuin koska aamiaisen jälkeen menin kaupungin parhaimpaan espresso-kahvilaan.
Pikakahvi kuuluu jotenkin kreikkalaiseen kulttuuriin ja ainut hyvä mitä murukahvista valmistetaan on jääkahvi jota Kreikassa kutsutaan nimellä Frappe.

Kreikkalaiset ovat ystävällistä sakkia ja kaikki lähialueen tyypit moikkailivat päivittäin ja tulivat siten tutuiksi. Taka-ajatuksena oli tietenkin saada minut asiakkaaksi joko heidän ravintoloihinsa tai kauppoihinsa mutta se ei minua haitannut ja toki silloin tällöin asioinkin lähikaupoissa tai ravintoloissa.

Kansallisuuttani arvottiin päivittäin ja ”sayonara” huudeltiin perääni mutta minua luultiin myös ranskattareksi tai italialaiseksi ja kerran jopa paikalliseksi. Aksenttini paljasti minut kuitenkin heti eli kyllä siellä ollaan oltu vuosikaudet korva tarkkana turistien suhteen.


Lähtöpäiväni huomasin, että olin herättänyt paljon keskustelua hotellihenkilökunnan kesken ja hotelli Dianan johtaja tuli puhuttelemaan minua. Hän kiitti ideastani, että olin pitänyt niin loistokkaasti ylhäällä minibaarin käyttöni ja lupasivat tehdä asiakkaille huoneisiin samanlaiset listat painettuina jossa olisi päivämäärät ja tuoteseuranta.

Eipä mennyt siis hukkaan tämäkään matka sillä kyllä matkailu avartaa sekä minua, että Kreikan poikaa.

Tämä tällä erää mutta tarina jatkuu...

James Blake - The Wilhelm Scream