lauantai 14. tammikuuta 2012

KAMBODŽA - ELÄMÄÄ KAATOPAIKALLA




Vietin joulun ja vuodenvaihteen ystävieni kanssa Thaimaassa ja kun tiemme erkaantuivat Kirsi ja Tommi lähtivät Vietnamiin, Yazka jatkoi Samuille ja minä palasin Suomeen.

Sain juuri pitkän meilin ja paljon kuvia ystäviltäni Tommilta ja Kirsiltä, jotka jatkoivat matkaansa Vietnamista, Kambodžaan.


Kambodža on köyhä valtio, jonka väestö saa pääosin elantonsa maataloudesta. Maatalous työllistää n. 70 % väestöstä.
Kambodžan väestöltä puuttuu kunnollinen koulutus etenkin köyhällä maaseudulla, jonka infrastruktuuri on lähes olematon.
Matkailu on tuonut paljon hyvää Kambodžalle, se on luonut uusia taloudellisia mahdollisuuksia, auttanut maan kulttuurielämää ja lisännyt optimismia.

Kambodžan satamakaupungissa Sihanoukvillessä, ystäväni menivät illalla ruokailemaan ravintolaan jossa he tutustuivat siellä työskentelevään hämmästyttävään Sunset nimiseen kaveriin.
Sunsetin elämäntehtävänä on auttaa ihmisiä jotka kipeimmin apua tarvitsevat.

Sunset kertoi Kirsille ja Tommille sadoista ihmisistä jotka asuvat kunnallisella kaatopaikalla. Asukkaat lapsista vanhuksiin ovat kaikki huonossa kunnossa sekä aliravittuja. Lapsilla on ihosairauksia ja infektioita.
Ihmiset elävät hökkeleissä kaatopaikan reunamilla, tavallaan orjuudessa koska pärjätäkseen he joutuvat usein  lainaamaan rahaa. Velka ja korko varmistavat sen, että asukit eivät pysty jättämään kaatopaikkaa. Velanantajat käyttävät kaatopaikan miehiä, naisia ja lapsia halpana työvoimana, koska nämä ihmiset tuskin pystyvät maksamaan velkojille, näin noidankehä on valmis ja kaatopaikalla elävät ovat ikuisesti ansassa.
Useimmat näistä kaatopaikalla asuvista ihmisistä ovat tulleet maaseudulta työn toivossa mutta koska eivät menestyneet työhaussa kaupungissa päätyivät perheineen kaatikselle.

Nämä köyhän valtion köyhät keräävät jätettä mm. muovia, metallia ja lasia yms. uudelleen käytettäviä tuotteita henkensä kaupalla väistellessään kuorma-autoja ja maansiirtokoneita sekä hengittäessään myrkyllisiä höyryjä. Ihmiset kulkevat paljain jaloin lasinsirujen ja likaisten neulojen joukossa, tai jopa myrkyllisten lääketieteellisten jätteiden seassa.


Yleensä perheet tekevät kaatopaikalla vuorotyötä jotta ansaitsisivat niin paljon rahaa kuin mahdollista jätteillä jotka ostetaan heiltä kierrätysmielessä. Näillä jätteistä saamilla rahoilla he ansaitsevat elantonsa mutta suurin osa aterioista tulee ruuasta jonka ihmiset heittävät kaatopaikalle.
Kaatopaikalla asuvat ihmiset ovat kouluttamattomia eikä heillä juuri ole muitakaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yöllä kaatopaikka on erittäin vaarallinen paikka jossa jengit, väkivalta, raiskaukset ja jopa salakuljettajat ovat läsnä.
Kuulin jopa sellaisen tarinan, että kaatopaikkoja käytetään "laittomina ampumaratoina" jossa voit käydä 500:lla dollarilla kokeilemassa vaikka sinkoa,  eräälle jengille tarjottiin mahdollisuutta päästä ampumaan kerjäläislapsi kaatopaikalle.

Sunset on mukana Veronica Faul Foundation (VFF) organisaatiossa joka auttaa kaatopaikalla eläviä ihmisiä.


Mikäli olette ikinään käyneet kaatopaikalla ymmärrätte, että jo pelkästään haju on kamala. Kaatopaikan lempinimi on ”Smoky Mountain” koska siellä näkyvästi poltetaan roskia ja polttamisesta syntyy höyryjä ja myrkyllisiä metaanikaasuja. Löyhkän ja mätänevät roskat voi haistaa jo kaukaa. Kambodžassa on kuumaa ja kosteata joten hajuhaitan lisäksi siellä on kärpäsiä, rottia ja tietenkin hyvin likaisia ihmisiä. Kirsi ja Tommi halusivat matkabudjetistaan lahjoittaa tunkiolla asuville ihmisille 200 euroa ruokatarvikkeisiin.


Ruokaostokset suoritettiin paikalliselta torilta, Sunsetin avustuksella ja loppurahat käytettiin orpolasten koulupukuihin. Orvot oli pelastettu kaatopaikalta ja he asuivat hollantilaisten hyväntekijöiden ylläpitämässä talossa ja jotta he pääsevät kunnalliseen ilmaiseen kouluun he tarvitsevat koulupuvut.
Kirsi kertoi minulle, että parasta oli se, että sai olla kerrankin itse näkemässä, että joka ainut lahjoitettu sentti meni vähentämättömänä suoraan kohteeseen eli avuntarvitsijoille.



Jos auttamishalut heräsi kannattaa myös käväistä tällä sivustolla, Kambozan lasten puolesta.

Mikäli haluat matkustaa Kambodžaan suosittelen tutustumaan näihin Ulkoasianministeriön laatimiin matkustustiedotteisiin. 

John Zorn - Shaolin Bossa

3 kommenttia:

  1. Tieto ei tuota tarpeeksi tuskaa avunantoon. Tommi ja Kirsi näkivät ja kokivat asiat tarpeeksi läheltä. Jokaisen tulisi tehdä samanlainen retki. Itse koin auttamisen elämyksen Afrikassa.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli herättävä postaus. Kiitos!

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!