torstai 27. joulukuuta 2012

60-VUOTTA


Täytän 60-vuotta! Tänään "Viattomien lasten päivänä." Järkyttävä kokemus joka ei naurata yhtään. Vanhenemisessa ei ole mitään hauskaa. Olen onnistunut elämään elämäni niin, että minulla on umpilisäke tallella samoin kitarisat, niin ja kaikki viisaudenhampaat. Muutama kuukausi minulta vedettiin hammas takaa johon oli tehty kauan sitten juurihoito, mutta nyt juuri oli tulehtunut ja hammas piti vetää pois. Koin, että se oli merkki alamäestä joka nyt on alkanut ja kaikki tästä eteenpäin merkitään debet puolelle. 

Olen todella surullinen siitä, että kilometrejä on takanapäin paljon enemmän kuin edessäpäin, mutta iloinen siitä, että elämäni on ollut värikästä ja tapahtumarikasta. Kaikkien kokemieni asioiden perusteella minun pitäisi olla jo yli satavuotias, se tieto sentään lohduttaa. Oheisessa kuvakavalkadissa voitte nähdä kehitykseni vauvasta naiseksi. Virallisen 60-vuotis potretin tulee ottamaan miesystäväni myöhemmin keväällä. Kroppani pitäisi olla kuvan ottoa varten siinä kodiksessa, että pystyn poseeraamaan kuvassa pelkään minimaaliseen "Olympia- lippuun" pukeutuneena. Lipun joka on vuodelta 1952, sain rakkaalta ystävältäni Mikko Kaukoselta jo viime kesänä, koska Mikko pelkäsi hukkaavansa lahjani ennen synttäreitäni.




Onnitteluja voitte laittaa mielellään tänne kommenttiosioon, sillä onneahan tässä jo tarvitaan. Jos haluatte antaa lahjoja mieluiten sellaisia millä saisi ulkonäkönsä säilytettyä kunnossa vielä edes muutaman vuoden. Ei kuitenkaan mitään kosmetiikkaa tehokkaampaa koska haluan vanheta ilman arpia.

Sanotaan, että vanheneminen kiihtyy juuri 60 vuodesta eteenpäin, iho ohenee ja menettää kimmoisuuttaan. Hiukset harmaantuu tai jopa kaljuuntuu. Ravinnon tarve pienenee joten lihominen saattaa yllättää. Minulla ei ole enää ollenkaan munasoluja, Byääää! Mun solut tuhoutuu eikä uusia enää synny. Elimistöni kuivuu, näkökenttä supistuu, lihasvoima katoaa, reaktiokyky heikkenee, aistit mitä niillekin oikein tapahtuu, muistanko mä kohta enää mitään?
Eli voisiko joku kertoa mitä hienoa tässä syntymäpäivässäni on paitsi, että olen elossa ja terve.
Toden totta! Olen terve se on kaiketi hyvä juttu ja onhan minulla mahtavia ystäviä kuten SINÄ.

Fleetwood Mac -Oh well

maanantai 17. joulukuuta 2012

KARMEA TRADITIO

Meille suomalaisille joulu on yleensä ylensyönnin juhla. Ateriointi on tärkein jouluun liittyvä rituaali muut joulutavat jäävätkin sitten vähemmälle. Kirkossakin perussuomalainen käy jouluna, mutta sauna on herranhuonettakin tärkeämpi. Viinaksia otetaan vissiin sitä villimmin mitä pitemmät pyhät.
Elokuussa syntyy paljon lapsia jotka on laitettu jouluna alulle ja ne perheet joissa ei harjoiteta rakkauden tekoja hakataan vaimo ja lapset. Kokkoja poltetaan juhannuksena mutta eivät ne ole ihan tavattomia jouluaattonakaan. Joulun kokot eivät kuitenkaan ole ollut itsetarkoitus vaan yleensä kauhea vahinko joka johtuu huolimattomasta tulenkäsittelystä.

No tästä tuli aasinsilta thaimaalaiseen juhlaan jota vietettiin viime lokakuussa, yhdeksän päivän ajan.
Kysymys on kasvisyöjien festivaaleista. Kuulostaa varmaan tylsältä mutta festivaali sisältää paljon sellaista mitä nimestä ei voi arvata. Itseasiassa se on varmaan hurjin tapahtuma mitä Phuketin maakunnassa tapahtuu.  Vegetarian Festival on uskonnollinen tapahtuma ja sen juuret on peräisin Kiinasta 170 vuoden takaa. Phuketissa oli silloin kiinalaisia kaivostyöläisiä jotka olivat hyvin toimeentulevia. Kaivostyöläiset kaipasivat virkistystä joten he palkkasivat kiinalaisen teatteriseurueen tekemään esityksiä. kaikki meni hienosti useita kuukausia mutta yhtäkkiä puhkesi tuhoisa epidemia ja teatteri jouduttiin sulkemaan. Epidemian uskottiin johtuvan siitä, että kiinalaiset olivat laiminlyöneet uskonnollisia rituaaleja koko Thaimaassa olonsa ajan. Kiinalaiset olivat vakuuttuneita siitä, että sairaus oli rangaistus heidän huolimattomuudestaan.

Teatteriseurue päätti pidättäytyä syömästä lihaa ja suorittaa uskonnollisia rituaaleja yhdeksän päivän ja yhdeksän yön ajan, jotta heidän kehonsa ja mielensä puhdistuisi.

Oudointa asiassa on se, että paaston jälkeen koko seurue sai terveytensä takaisin. Malariasta parantuminen aiheutti suurta uteliaisuutta paikallisissa ihmisissä. Tästä tapahtumasta seurasi se, että thaimaalaisetkin alkoivat paastoamaan seuraavana vuonna ja totesivat, että paastosta on hyötyä sekä henkisesti, että fyysisesti.
Vuosi vuodelta ihmisiä on osallistunut enemmän tapahtumaan ja nykyisin se on koko saaren festivaali.
Osallistujia tulee festivaalien aikana saarelle kaikkialta Aasiasta.

Festivaali sisältää seuraavia käskyjä:


  • Pidättäydy lihasta.
  • Pidättäytyä tappamasta eläimiä.
  • Pidättäytyä varastamisesta ja kavaltamisesta.
  • Pidättäytyä vahingoittamasta toisia ihmisiä ruumiillisesti tai henkisesti.
  • Pidättäytyä valehtelemisesta, säädyttömästä kielenkäytöstä ja kiroamisesta.
  • Pidättäytyä koskettamasta vastakkaista sukupuolta tai puhumasta heidän kanssaan.
  • Pidättäytyä alkoholista ja huumeista.
  • Pidättäytyä uhkapeleistä.
  • Pidättäytyä pukemasta ylleen koristeita varsinkin jos ne ovat metallia tai nahkaa.
  • Pidättäytyä jakamasta keittiötarvikkeita ihmisten kanssa jotka eivät noudata näitä käskyjä.


Kyläläiset pukeutuvat yleensä valkoisiin vaatteisiin festivaalien ajaksi. Festivaali kestää yleensä yhdeksän päivää eli kiinalaisen kuunkierron. Tänä vuonna juhlat kestivät yksitoista päivää.

Fesivaalien aikana on useita kulkueita ja maagisia esityksiä. Papit suorittavat temppeleissä erilaisia vaarallisia tehtäviä, ihmiset kävelevät avojaloin palavilla hiilillä tai kiipeilevät korkeilla tikkailla jotka on valmistettu terävistä raudanpaloista jotka lävistävät ihoa. Ihmiset ovat transsissa ja antavat lävistää poskensa terävillä esineillä. Paikalla on meedioita hypnotisoimassa osallistujia, mutta tavallisen turistin on ihan turha kuvitella pääsevänsä lävistettäväksi. Ainakin pidän sitä hyvin epätodennäköisenä.
Festivaaleilla ei ole mitään tekemistä buddhalaisuuden kanssa vaan se on täysin taolaista alkuperää.
En voi suositella heikkohermoisille tätä tapahtumaa koska juuri poskien lävistäminen on minusta karmea seremonia. Uskomus on, että kiinalaiset jumalat suojelevat henkilöitä jotka antavat lävistää kasvonsa ja mitään arpia ei pitäisi jäädä ja verentulokin on mukamas vähäistä.








Viime vuonna (2011) loukkaantui 74 ihmistä ja yksi kuolemantapaus on raportoitu. Seremoniat tapahtuvat kiinalaisissa temppeleissä Phuketin kaupungin läheisyydessä. Saarella on 40 kiinalaista pyhättöä hajallaan ympäri saarta. Monet pyhätöistä ovat vain pieniä tönöjä mutta kaikki osallistuvat festivaaleihin. Suurimmat kuusi temppeliä ovat Phuketissa: Put Jaw, Jui Tui, Bang Niew, Cherng Talay ja Kathu alttari.
Festivaalin henkeen kuuluu myös koko ajan kamalan metelin pitäminen koska uskotaan, että älämölö pitää pahat henget loitolla.
Festivaalien ajan on kaikkialla tarjolla hyvää kasvisruokaa.
Taidan pitää sittenkin enemmän suomalaisesta joulusta ja lähden vasta joulun jälkeen Thaimaahan.

Madrid - Sad Song





maanantai 10. joulukuuta 2012

VIIME HETKEN VINKKI

Nyt on viime hetket käsillä mikäli aiot lähettää joulukortteja. Tässä loistava vinkki Tee-Se-Itse-Tytölle!
Kotimaan joulutervehdykset pitää laittaa postiin viimeistään 13.12 mikäli aikoo selvitä 0,60 euron postimaksulla. 
Pohjoismaihin, tiistaina 18.12. 
Eurooppaan, maanantaina 17.12. 
Kanada ja Yhdysvallat, perjantai 14.12.
Muut maat, keskiviikko 12.12.










Tom Odell - Another Love

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

UUSI LELU, BAMBOO FUN





Jep..jep minun piti ostaa itselleni uusi lelu. Ostaminen oli jo helkutin vaikeaa koska en tiennyt laitteesta mitään. Kysymyksessä oli piirtopöytä Bamboo Fun.

Juoksin aika monessa kaupassa ja hinnat tietenkin erosivat jo sujuvasti toisistaan.
Myyjätkin olivat melkein kaikissa liikkeissä ihan pihalla kun piirtopöydät eivät olleet tuttuja värkkejä.
Totta kai halusin sen kaikkein kalleimman MAC-myymälästä, mutta onneksi viisas työtoverini Sabina toppuutteli.

Omistan nyt 99 euron Pen & Touch piirtopöydän,  mutta ei se nyt onnellistanutkaan minua siinä määrin kuin uskoin koska sen käyttö ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Duunikaverini Elina ja Sabina piirtelevät laitteella ihan tuosta noin vaan ja hemmetin hienoja juttuja. Olen eilisen päivän harjoitellut enkä ole mihinkään tekeleeseeni tyytyväinen. Piirrän hiirelläkin paremmin kuin tällä hemmetin kynällä. Nyyh!

Vaan kyllä minä vielä teille näytän kunhan saan rauhassa harjoitella.

Tässä on malliksi teille ensimmäinen tunarointi:

....Paljon on vielä oppimista.

Bombay Bicycle Club - You Already Know

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

JOULUKALENTERI

Ensi lauantaina alkaa joulukuu ja nyt on ehkä viime hetket valmistaa adventtikalenteri  lapsille tai lapsenmielisille. Kalenterin avulla on mukava laskea päiviä jouluun ja se on samalla myös kaunis koriste-esine.
Perimmäinen tarkoitus kalenterilla lienee lievittää lasten jännitystä joka kohdistuu jouluaattoon.
Leppoinen ja sateinen sunnuntai on oiva päivä askarella omaksi ja muiden riemuksi. Tässä muutama vinkki joista itse pidän ja nämä ovat kohtuullisen helppo sellaisenkin valmistaa jolla on niin sanotusti peukalo keskellä kämmentä.


Ohjeet täältä.
Ohjeet täältä.
Ohjeet täältä.
Ohjeet täältä.
Ohjeet täältä.
Ohjeet täältä.
HYVÄÄ * JOULUNODOTUSTA * KAIKILLE!
Touch and go - Tango in Harlem

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

ORDINARY PEOPLE

Joskus sitä on  tullut tehtyä todella hienoja juttuja ja sitten kätkettyä ne tylysti vakan alle. Eteeni osui juuri tällainen kätketty salaisuus jostain 90-luvun alkupuolelta.
Kuuluin silloin mahtavaan jengiin jossa oli paljon eri alojen lahjakkuuksia ja kun meillä tuota virtaa piisasi niin teimme kaikenlaisia projekteja joista jotkut menestyi ja jotkut lakastui. 

Tarjosimme tätä valokuvasarjaa "ORDINARY PEOPLE" mm. Helsingin Sanomien, Kuukausiliitteeseen. 
Heleena Savela kehui kovasti yritystämme ja totesi, että: "Tämä on ehkä hienoin amatöörien tekemä juttu mitä hän on koskaan nähnyt, mutta heillä sattuu olemaan kuukausipalkkaiset muotitoimittajat (Jaakko Selin) joten hän ei voi ottaa sitä julkaistavaksi." Tekstit olivat kuulemma silloin ihan pasalskit mutta ne olikin minun tekemät. En kyllä enää muista mitä silloin kuvien saatteeksi kirjoitin mutta lupaan, että en ole yhtään niistä ajoista parantunut. Tällä kertaa en kuitenkaan loruile teille mitään muuta kuin faktat vaatteista.


Ostin tämän Daniel Jamesin suunnitteleman mustan kumimekon Hyper-Hyperistä,  joka päällä "matematiikan maisteri" Nina Orava kuvassa poseeraa. Kolttu on vieläkin vintissä varmassa tallessa.
Keltaiset kengät ovat Berliinin reissulta ja edustavat myös kultaista kasaria, korkkarit ovat aikoja sitten myyty. Korvikset olen rakentanut styroksipalloista.
Vuonna 1983 Daniel James alias "Rubber Bill" avasi myymälän Lontoon, Kensington High Streellä, Hyper-Hyper -nimisessä tavarataivaassa.


Hyper-Hyperissä, myytiin kumivaatteita huippumuotina. Lateksiasuja on totuttu näkemään pornokaupoissa seksilelujen ja pornolehtien ympäröiminä nyt ne olivat esillä pienessä boutique-myymälässä, tyylikkäässä ympäristössä.

Jarkko Valtee tuli tunnetuksi suurelle yleisölle puvustettuaan Hype-musikaalin. Kuvausasuun Jarkko on saanut vaikutteita Westwoodin "Hobo- Witches- Punkature- ja Buffalo-kokoelmista" lisäksi asuissa on hipaisu myös Malcolm McClarenia. 

Jarkko on itse valmistanut kaikki vaatteensa ja useimmat miespuoliset ystäväni kuten naisetkin joutuivat valmistamaan omat releensä jos halusivat poiketa massasta. Nämä vetimet menisivät huippumuodista vielä tänä päivänäkin.

Nykyään Jarkko tekee juontajan duuneja, radiossa ja televisiossa. Valtee voitti Miss Drag Queen -kilpailun vuonna 2000. 



Orvokin puku on Pariisissa sijaitsevan  Moulin Rouge, kabareetanssijan puku. 

Puku kuuluu valokuvaaja Aki Wallin yksityiskokoelmiin.

Orvokki Jalanne on myöskin tyylin kruunaamaton kuningatar ja hän on jo vuosikausia kaunistanut tämän kaupungin ihmisiä omassa salongissaan nimeltä Espace. Hiukset ovat aina olleet  Orvokin intohimo.





Olin suuri Vivienne Westwood fani ja Katjan ja Mariannen asut ovatkin saaneet idoliltani vaikutteita. Kudoin omin  pikku kätösin nuo ihanat asut ja erikoisen ylpeä olen "Mini Crini" -hameesta sekä bustierista jonka olen suoraan kopioinut Westwoodilta. 

Omistan Westwoodin Syksy/Talvi 1990-kokoelmasta korsetin johon Vivienne on saanut innoituksensa 1800-luvun maalauksista. Plagioin Viviennen korsetin Mariannelle niin hyvin kuin taisin.
Neulomani vaatteet on myyty Play It Again, Samin toimesta aikoja sitten eteenpäin.









Aki Walli ja Rikard Lassenius kävivät myymässä tätä juttua myös Image lehdelle. Taaskaan ei tärpännyt mutta lehden toimituksesta pyydettiin, että he saavat lainata kuviamme sillä seuraamuksella, että myöhemmin he julkaisivat Imagessa jutun joka oli kopio omastamme. Kiitos, kiitos. :(



Eikä kaksi ilman kolmatta olin jollain lentomatkalla näkevinäni jutun Finnairin ilmaislehdessä mihin oli lainattu teoksestamme jopa nimikin.



Tästä päätellen juttu oli hyvä mutta luulen, että siihen maailman aikaan oli rahasta piukkaa (lamavuodet) tai sitten ns. tekijät olivat vaan niin pjärkeleen kateellisia meille AMATÖÖREILLE.



Kuvat ovat pyörineet arkistoissamme parikymmentä vuotta ja nyt minun on kunnia julkaista ne blogissani. Nauttikaa!



TEAM:
Photography: Aki A.W Walli
Makeup: Janne Suono
Hair: Rami Korpi
Styling: Oda Ivanka Tšupukka
Models: Jarkko Valtee, Nina Orava, Orvokki Jalanne, Marianne Järvinen, Katja Törmälä

Simly Red - Holding Back The Years

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

TAITEEN JA MUODIN LIITTO

Rauha Mäkilä ja  Juliana Harkki

Tuli kiire tänään Amos Andersonin taidemuseoon koska siellä päättyy huomenna näyttely Boutique - Where Art Meets Fashion.

Näyttelyn äiti ja ideoija on taidehistorioitsija Annamari Vänskä.
Kiitos vaan hänelle, museon johtajalle, intendentille, taiteilijoille sekä muotisuunnittelijoille.

Näyttelyn ideana oli, että työparina työskenteli kaksikko joista toinen oli taiteilija ja toinen vaatesuunnittelija.

Työparit ovat:
  • Paola Suhonen - Mikko Ijäs
  • Katja Tukiainen - Samu-Jussi Koski
  • Tero Puha - Teemu Muurimäki,
  • Salla Salin - Timo Rissanen
  • Minna Parikka - Jani Leinonen

Juliana Harkki
Boutiquen tunnuskuvat olivat kuvataiteilija Rauha Mäkilän ja valokuvaaja Juliana Harkin käsialaa ja ne olivat kerta kaikkiaan upeita töitä.
Mäkilä ja Harkki yhdistivät valokuvaa ja maalausta projektissaan. Mallien kasvot oli turittu meikillä samoin kuin Mäkilä maalaa ne omissa teoksissaan. Lopuksi taiteilijat olivat yhdistäneet teoksensa, maalauksen ja valokuvan. Harkin valokuvat muistuttivat minua Jan Vermeerin maalauksesta "Tyttö ja helmikorvakoru."

Juliana Harkki
Pidin myös hyvin paljon Paola Suhosen ja Mikko Ijäksen yhteistyöstä Uima-allas.
Katsojana joutui nuppi koville kun piti tuijottaa altaan pohjalle jonne oli muutaman metrin pudotus kaiteelta jonka yli kurkistelin. Työ oli metkasti toteutettu, Ijäksen iPhonella piirtämät digitaaliset maalaukset vuorottelivat Suhosen liikkuvan kuvan kanssa. Muotinäytös heijastui ikään kuin veden alta vaikka altaassa ei kyllä tainnut olla vettä. Uima-allas kloorin hajua ei ollut unohdettu se oli niin voimakas, että pelkäsin koko ajan, että joudun tahattomasti osallistumaan teokseen ja oksennan altaaseen.

Mikko Ijäs
Myös kaleidoskooppi työ jonka nimi taisi olla Cirkus oli myös ihana. Leveästi virnistävän sirkustirehtöörin hahmo oli Ijäksen käsialaa.

Kuvataiteilija Tero Puhan ja vaatesuunnittelija Teemu Muurimäen työ ei myöskään jättänyt minua kylmäksi.
Taiteilijaparin teoksen pääosaa esittää luksusparfyymi ja tuotetta markkinoiva mainoselokuva. Mainoselokuvassa annetaan katteettomia lupauksia parfyymista joka on muka ratkaisu kaikkiin nykyihmisen ongelmiin. Mielettömintä oli se, että tuote oli oikeasti olemassa, rajoitettu erä kylläkin. Hajuvettä myytiin museokaupassa. Olisipa ollut kiva tuoksutella sitä.

Tero Puha ja Teemu Muurimäki
Taidemaalari Katja Tukiaisen, Tyttöevakot olivat todella vaikuttavia veistoksia ja melkeinpä tahtoisin yhden sellaisen isopäisen nuken kotiini. Samu-Jussi Koski oli pukenut veistokset kauniisiin mustapuhuviin pukuihin. Tyttöevakot ovat Shangri Laa Laa Landin alkuperäisiä asukkaita, jotka Ahneus ja Suvaitsemattomuus ovat ajaneet maanpakoon.

Katja Tukiainen ja Samu-Jussi Koski
Surrealistisin työ oli ehdottomasti kenkäsuunnittelija Minna Parikan ja kuvataiteilija Jani Leinosen yhteistyö. Kun astuin huoneeseen tulin maailmaan jossa asiat olivat vääristyneet siten, että pienet asiat olivat suuria ja suuret pieniä olin tilassa aivan kuin Liisa ihmemaassa. Molemmat taiteilija ovat humoristisia ja yhteisessä projektissaan he ovat päässeet irrottelemaan oikein kunnolla.

Minna Parikka ja Jani Leinonen
Näyttely päättyy huomenna ja liput maksavat 8€ aikuisilta ja opiskelijoilta vain 2€.
Museo on auki huomenna 10.00 - 18.00

Yello - Liquid Lies

tiistai 6. marraskuuta 2012

JÄÄHYVÄISET KESÄLLE


Maa on syksyn kynimä viimeistä kortta myöten, kesäpäivät päätyivät varkaiden taskuun,
pieni ristilukki suree menetettyä saalistaan.
 
Keskipäivän karheus ja kosteus vihoittelee uhkarohkeasti marrasviestin tuojalle....pieni violetti orvokki kukoistaa hiljaa, ymmärtää oman salaisuutensa.

Seison sammaloituneella kalliolla, kesäpäivän kaiho ontuu lähelleni.
 Sydän on täynnä murhetta, verkkainen hetki unen ja valveillaolon rajamailla.

Hellä pimeys ja uuden kesän odotus.
Ristilukki on liikkumaton...








Piirpauke - Konevitsan Kirkonkellot