lauantai 17. joulukuuta 2011

LEE MARION



Jostain kumman syystä kundit tykkää lahjoitella minulle vaateparsia ja tänä vuonakin olen saanut jo useamman vaatelahjan, kaikki eri miehiltä. Miehet ovat hyviä ystäviäni ja tuntevat makuni koska lahjat ovat aina onnistuneita.
Viimeisimpänä lahjana sain kuluneella viikolla Leen Marion farkut.
Dongarit odottivat minua kotikahvilassani, Korkeavuorenkadulla ja ihmettelin kun ne olivat niin pienennäköiset, että mahtavatko sopia. Koko oli 26” mutta uskomatonta farkut olivat aivan täydelliset.


Tämä 5-taskumalli on valmistettu stretchdenimistä 98% puuvilla ja 2% elastaania. Vyötärö on normaali korkeudella ja lahkeet on suorat. Pidin myös farkkujen pesusta.


Nämä ovat klassisimmat farkut mitä vaatekaapistani nyt löytyy muut mallit ovat enempi ja vähempi kummallisia.


Kaunis kiitos Arskalle :)

Abbey Lincoln - Throw It Away


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

BORNEO COLORS


Postilaatikossani odotti ihana yllätys kun palasin väsyneenä päivän duunista.
Paketti oli lähetetty Joensuusta ja sisälsi ihan älyttömän mageen apinakukkaron.

Kun aukaisin laatikon ja näin iloisen värisen pussukan sanoin monta kertaa Oi, Oi ja Voi!

Kurkistin vielä kukkaron sisälle, sisus oli auringonkeltainen ja siellä oli pieni viesti lähettäjältä.
Tuotteen takana on suunnittelija Jutta Kuure ja hän kertoo, että innoittajana on ollut Borneon matka vuonna 2007. Ensimmäisen kosketuksen Jutta sai sademetsiin kierrettyään yksikseen melkein 3 kuukautta Danum Valleyssa, 1994.


Olin katsomassa Jutan näyttelyä Hotelli GLO:n aulabaarissa elokuussa 2009, "The Borneo of Dreams – Unien Borneo." Glossa oli näytillä valtavia tyynyjä ja tauluja. Tyynyt olivat niin upeita, että niitä tarttui jopa pitkäkyntisten matkaan.

Borneo Colors-tuotteet ovat suomalaista laatutyötä.
Kukkaroiden, olkalaukkujen, läppärilaukkujen, meikkipussien tyynyjen ja taulujen tulostus on tehty kankaalle, Vantaalla ja ompelutyöt on toteutettu Nokialla.

Jutta on Suomen Ammattiluonnonvalokuvaajat ry:n ja Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n hallituksen jäsen, hän  tuntee syvää huolensekaista rakkautta sademetsän luontoa ja ihmisiä kohtaan, Jutalle on tärkeitä värit, äänet ja tuoksut. Intohimoisena valokuvaajana Jutta Kuure on tallentanut sademetsän eläimistöä ja kasvistoa ja tarjoaa nyt silmiemme iloksi ainutlaatuista katseltavaa ja kosketeltavaa.
Apinakukkaroni on molskin tyylistä kangasta ja kun kosketin sen pintaa lapsuuteni maisemat nousivat silmieni eteen, kuuma aurinko ja loistavat kukkakedot... hetket jotka olin jo melkein unohtanut kun päivät ovat juuri nyt niin pimeitä ja synkkiä.

Kiitos Jutta, että toit väriä elämääni.

Tässä linkki lukijoilleni jotka haluavat kokea samanlaista iloa ja piristää arkeansa vaikkapa hienolla olkalaukulla tai mahtavilla löhötyynyillä.

Calexico - Quattro

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

JOULULAHJOJA MIEHELLE

Naiset usein valittavat, että miehille on vaikeata keksiä joululahjoja, tässä muutama hauska vinkki.
Tämä lahja sopii vaikka matkustavalle miehelle joka pelkää, että nukkuessa korvakäytävään menee ötököitä.
Voit tilata niitä täältä.

Tässä lahja miehelle joka tekee paljon ylitöitä. Solmiosta tulee tyyny kun puhallat siihen ilmaa.
Löysin solmion  tästä verkkokaupasta. 



The Hungover Cookbook Is For When You Feel Like Death!
Korvapipo ihan uskomaton keksintö, suunnittelijat ovat ruotsalaiset Tove Greitz and Minna Magnusson.
Korvapipoa voit tilata täältä.
Terroristi teekannu, miehelle joka pitää teestä. Tilaa täältä.

Äijät joulukuusenkoristeet, pakkauksessa on kuusi kappaletta kranaatteja. Tilaa täältä.

Miehekkäät ruokailuvälineet ovat suomalaisen muotoilija Martina Carpelan käsialaa.


William Fitzimmons - Goodmorning

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

TOIPILAAN ELÄMÄÄ VI



En todellakaan taida olla Jumalten suosikki tällä hetkellä. Kävelin äsken Mäkelänrinteen Uimahalliin ja olin jo perillä kun liukastuin pihalaatoituksella ja kaaduin. Varasin tietenkin oikealle kädelleni eli juuri sille joka viime tammikuussa leikattiin. Pientä kipua tuntui olkapäässä samoin ranteessa. Suoritin kuitenkin 45 min. vesijuoksun ja vedessä käsi ei vaivannut.

Menin kyllä tapahtuneesta koviin pelkotiloihin ja itkin pukuhuoneessa mutta paikalla olevat mummo-uimarit lohdutteli. Paluumatkalla eräs ritarillinen herrasmies talutti minut autollensa ja ajoi minut Hakaniemen halliin ja tarjosi lohdutuskahvit.

Lähtiessä tämä uljas ritari vielä halasi ja minä itkin herran toppatakkiin, onneksi minulla ei ollut meikkiä, joten takki patinoitiin vain kyynelteni suolalla.

Itkin vielä itkemistäni kun kävelin Hakaniemen torin poikki mutta siihen itkuun sisältyi jo monta muutakin asiaa kuin kaatumiseni. Nyt olen turvallisesti kotona ja lähettänyt lääkärilleni viestii, että pitäisikö käsi nyt varalta kuvata, että kaikki on varmasti kuten pitääkin?

Menen huomenna ensimmäistä päivää duuniin 10 kuukauden sairasloman jälkeen joten kaatumista voidaan pitää kohtalon julmana pilana.

Vielä suurempana pilana pidän kuitenkin sitä, että kaupunki ei hiekoita kulkuväyliä silloin kun ne ovat jäässä ja kävin varta vasten informoimassa hallihenkilökuntaa laatoituksen vaarallisuudesta koska hallissa käy paljon vanhoja ihmisiä joille jo normaalillakin kelillä liikkuminen on vaikeata.

Mies joka tarjosi minulle auttavaa kättä sanoi, että hän on useana talvena huomauttanut laatoituksen liukkaudesta Mäkelänrinteen hallihenkilökunnalle.
Jää on kristallinkirkasta ja niin hyvin naamioitunut kivetykseen, että sitä on silmin mahdoton havaita.

Voi, että kuinka vihaan kaupunkitalvia vaikka pidänkin lumesta ja eri vuodenajoista.


(Ja ne jotka eivät diggaa juttujani voisivat tekstini lopuksi likata musapalkkia ja kuunnella loistavaa Rory Gallagheria joka valitettavasti jäi 60-luvun lopulla sellaisten tähtien jalkoihin kuin Cream ja Hendrix.
Pidän kundin rupisesta  ja elämänläheisestä saundista.)


The Taste/Rory Gallagher - Same Old Story

lauantai 3. joulukuuta 2011

LISÄÄ SPOTTEJA 80-LUVULTA


Hauskaa aikamatkaa taas kultaiselle kasarille!


Fazer Avec



Tupla


Juusto Snacks


Melody


Lumene