torstai 13. lokakuuta 2011

SIMPLE EVENTS


Meillä ihmisillä on tapana tuomita monia asioita ennakkoluulojemme perusteella. Esim. joku sanoo, että ei pidä golfista vaikka ei ole ikinä käynyt edes golf-radalla, tai inhoaa Jazz-musiikkia, vaikka ei ole koskaan kuullut ainuttakaan Jazz-levyä.
Ennakkoluuloihin vaikuttaa myös yllättävän usein lähipiirin tai perheenjäsenten mielipiteet.

Olen tänä kesänä mennyt takki auki tapahtumiin johon aiemmin minua ei olisi saanut kirveelläkään kuten golf-radalle, sienimetsään, merelle, saaristoon jne.
Ennakkokäsitykseni ovat olleet mitä ovat, mutta omaksi yllätyksekseni olen pitänyt näistä kaikista edellä mainituista kokemuksista.

Eilen päätin sitten kokeilla taas täysin uutta asiaa itselleni ja lähdin matkaan avoimin mielin, tapahtuu mitä tapahtuu.

Kaapelitehtaalla, Uuden Tanssin Keskuksessa - Zodiakissa  oli ensi-ilta tanssiteokselle ”Simple Events”.

En ottanut edes käsiohjelmaa ennen esitystä, vaan halusin kokemuksen sellaisena kuin se tulee ilman ainuttakaan ennakkoajatusta. Se oli hyvä päätös.

Esitys alkoi Heli Meklinin monologilla, jossa hän kertoi vuosia sitten näkemästään unesta, tunsin heti hienoista vaivautuneisuutta. Yksinpuhelun jälkeen Meklin siirtyi näyttämön vasempaan laitaan istuman lattialle ja alkoi vääntelemään itseään mitä käsittämättömiin asentoihin. Oikealla seinustalla istuivat jakkaroilla tanssijat Maija Mustonen ja Anna Torkkel. Anna selosti mitä Heli Meklin puuhaa, tunsin kuinka kiusaantuneisuuteni vain paheni.

Heli lisäsi asteittain esitykseen mitä kummallisimpia äännähdyksiä jotka kuulostivat korviini vaikeroinnilta. Mieleeni palautui sairaslomani alkupäivät kun talvella katkaisin käteni ja jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä. Lääkkeet aiheuttivat minulle päiväkausia kestävän ummetuksen, muistan tehneeni tuota samaa eteisen lattialla, mitä Heli esitti lavalla ja ymmärsin minkä suuren nykytanssijan maailma onkaan meikäläisessä menettänyt. Hommaan oitis ummetuksen ja pyrin tanssiryhmän mukaan.

Esitys kuitenkin kaikessa omituisuudessaan pikkuhiljaa lumosi minut ja oli jännittävää kun tanssijat esittivät ensin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja siirtyivät niistä sitten laajempiin kysymyksiin kuten maailmankaikkeuteen. Näytös kesti tunnin ja aika hurahti yllättävän nopeasti.

Ainoat asiat mitkä minua harmitti oli esiintyjien asut. Tanssijat olivat paljain jaloin joka minusta oli hyvä asia. Meklinillä oli kylläkin japanilais-tyyliset varvassandaalit jaloissa, puukengät saivat ajatukseni harhailemaan sekä etsimään syitä, että miksi hän ei halunnut olla avojaloin kuten muut? 

Meklinillä oli myöskin jalassaan aivan törkeän kireät Cheap Mondayn, harmaat, haalistuneet farkut, niin kireät, että etutaskujen vuorikankaat pullottivat reisiä vasten, vaikka Meklin on erittäin pieni nainen. Helillä oli päällä tummansininen logollinen T-paita ja valkoiset pitkät helmet kaulassa. Coco Chanel olisi kääntynyt haudassaan! 

Annalla oli mustat tiukat housut ja pinkin tank-topin päällä raidallinen T-paita. Maijalla oli ehkä tanssillisesti paras asu, tiilenväriset, valuvaa kangasta olevat housut, mutta kirjava "tukaani" T-paita häiritsi minua ja huomasin usein tuijottavani tukaanin valtavaa punaista nokkaa. 

Asujen epätasaisuus sai minut monessa kohtaan miettimään syntyjä syviä kun olisin halunnut keskittyä olennaiseen, enkä Heli Meklinin hyvin muodostuneeseen peffaan.. Siksi olisikin ollut toivottavaa, että esiintymispuvut olisivat olleet samansävyiset ja tyyliset esim. vaikka 50-luvun lohenpunaiset alushameet, kirppikseltä...ne olisivat sopineet hyvin teatterin taustaan, esityksen askeettisuuteen ja teemaan. Alushameet tuskin olisivat syöneet tanssijoiden persoonallisuutta yhtä paljon kuin epätasainen "street-vaatetus."


Anna tanssi  soolonsa pieni valkoinen balettihame yllä. Tutu oli kuitenkin puettu mustien housujen ja T-paita miksauksen kanssa. Haukoin hetken henkeäni kun huomasin että, Annan jalkojen välistä roikkui n. 30 cm valkoiset narunpätkät, ne muistuttivat tamponin naruja eli kyllä tällaiset asiat voisi tarkistaa ennen kuin tulee lavalla, niin kiire ei voi olla!
Balettihame teki kuitenkin selväksi, että vaatetuksella on merkitystä muutenhan Anna olisi jättänyt sen tutun pukematta.

Seuralaiseni sai minut vittuuntumaan yli kaiken kun valitin asuista, hän sanoi että: ”Taidetta ei voi tehdä ilman rahaa.” Olisin voinut alkaa kirkumaan! Mitä vaan voi tehdä ilman rahaa jos on tahtoa ja mielikuvitusta. KOKEMUSTA ON!

Esityksen jälkeen pääsimme nauttimaan Zodiakin ensi-ilta tarjoilusta, kuohuviiniä, viinejä, siideriä sekä pikkupurtavaa.
Veikkaan, että kahden kuoharipullon hinnalla olisi tytöille saanut Uffasta  puvustuksen.

Alushameen ei tarvitse edes olla sopiva, se on suorastaan liikuttavan kaunis kun se on vääränkokoinen kuten tässä kuvassa. Alle tanssija voi pukea pienet shotsit tai trikoot ja vaikka mustan pitkähihaisen T-paidan. Muuntelumahdollisuuksia on.

Suosittelen kuitenkin ”Simpe Events” -teosta, puvustuspuutteesta huolimatta kaikille nykytanssin ystäville ja paljon ystäviä näkyi olevankin, sillä sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Tanssijat olivat kaikki hyvin lahjakkaita mutta tämä vaatetuspuoli on valitettavasti joka asiassa meikäläisen ikuinen ongelma.

Erityinen kiitos vielä hienosta ylinopeuskameralla kuvatusta videosta, jossa upea tanssija Jari Vuomajoki ”lentää” seuranaan joukko muita ihmisiä. Video oli  mediataiteilija Timo Wright käsialaa ja hän oli myös leikkannut filmin.

Chisu - Sabotage



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!