perjantai 21. lokakuuta 2011

LA PIEL QUE HABITO


Rakastan Pedro Almodóvarin elokuvia. Hänen elokuvissaan toistuvat usein samat teemat kuten: Huumeet, prostituutio, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, kidnappaus, uskottomuus, alkoholismi, yksinäisyys ja onnettomat naiset.
Luottonäyttelijöitä ovat mm. Antonio Banderas ja Penélope Cruz.
Ihailen ohjaajan väsymätöntä kykyä luoda elokuviinsa sokkelomaisia rakennelmia mutta silti hänen elokuvia ei ole katsojan vaikea seurata.


Iho jossa elän (La piel que habito) on viimeisin Pedro Almodóvarin ohjauksista ja pyörii parhaillaan teattereissa. Olin katsomassa sitä ystäväni kanssa, Maximissa. Leffan jälkeen olin monta tuntia ihan pihalla. Sääli, että en voi paljastaa juonesta mitään koska en voi pilata kenenkään omaa kokemusta.


Elokuva perustuu ranskalaisen Thierry Jonquetin kirjaan, Mygale. joka on erikoistunut rikosteemoihin romaaneissaan. Kirja kiehtoi Pedro Almodóvaria. Novelli on hyvin lyhyt vain 153 Sivunen mutta tarina on hämmentävä.
Ilmapiiri kirjassa muuttuu raskaaksi ja ahdistavaksi mutta silti lukemista ei voi lopettaa kesken, enkä suosittele kirjaa/elokuvaa heikkohermoisille.


Banderas tekee mielestäni uransa parhaan roolisuorituksen plastiikkakirurgin roolissa, jonka elämää repii pakkomielteet. Banderas on kuin moderni hirviö, loistava kirurgi mutta yksityiselämässään sadomasokistinen paska joka nauttii nähdessään inhoa ja kauhua.
Elokuva on tarina kostosta, goottilaista kauhua tarjoillaan jäisellä tarkkuudella.
Tässä futuristisessa trillerissä on myrkyllisiä juonenkäänteitä, upeita lavastuksia, loistava puvustus, jännitystä, järkyttäviä tilanteita ja jopa huumoria mutta koska olen herkkä katsoja koin, että elokuva oli väärään aikaan humoristinen.

Roberto Alamo/Zeca  ja Zecan äiti Marisa Paredes/Marilia
Suosikkinäyttelijäksi nousi sivuosaa esittävä espanjalainen jalkapalloilija Roberto Alamo, joka esitti Zecan osan leffassa.
Casting oli muutenkin upea ja suureksi yllätyksekseni naispääosaa ei tällä kertaa esittänytkään Penélope Cruz vaan Elena Anaya, veikkaan että tämä kaunis ja lahjakas espanjalainen näyttelijätär on Almodóvarin uusi muusa.
Puvustus oli Paco Delgadon ja Jean-Paul Gaultierin käsialaa, upeaa.

Elena Anaya/Vera Cruz ja Antonio Banderas/Robert Ledgard
Suosittelen elokuvaa vilpittömin mielin ja vaikka juoni tuntuisikin epäuskottavalta se on silti parasta Almodóvaria vuosiin. Kieroutunut ja perverssi satu aikuisille.

Viikoloppu, hei menkää elokuviin!

Bajofondo - Zitarrosa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!