maanantai 31. lokakuuta 2011

SUURI KURPITSAJUHLA

Noita Nokkonen virittäytyy lastenjuhliin ja jakaa muutaman vinkin Halloween-bailuihin.
Vampyyri-kurpitsa tuo vaihtelua kattaukseen. Hampaita voit hankkia Pilailupuodista tai Punanaamiosta, niistä jää myös mukava muisto lapsivieraille.
Halloween-hampurilaiset maistuvat lapsille ja jopa aikuisille. 
Kotibaristakurseilla voit oppia tekemään hauskoja kuvioita vaahdotetusta maidosta, espressokahviin.

KARKKI VAI KEPPONEN?

John Mayall - Jenny

torstai 27. lokakuuta 2011

KANTTARELLI-KÄRPPÄ


Korkeavuorenkadun Kaffecentralen ja sisilialaisen paahtimon kahvia pahvimukissa.
Hunterin kumisaappaat kielii siitä, että olen matkalla maalle.
Valokuvan nappasi kännykällään: Marica Rosegarden.
Kuva: Nick Dildo

Turunmaan saaristossa on kaunista ja huumaavan hiljaista, mitä nyt korppi varoitteli kiihkeällä, karhealla rääkynällään. Sanotaan, että korppi vaistoaa onnettomuudet ja ilmestyy paikalle juuri ennen kuin jotain dramaattista sattuu tai heti sen jälkeen.  Sieniä oli vaikea löytää kun maahan oli tippunut puunlehtiä jotka kätkivät monta salaisuutta alleen. Ystävääni nappasi kyy sormenpäästä kun hän siirteli käsin roskia tai sitten se oli vain rietas havunneulanen joka aiheutti vertavuotavan reiän sormenpäähän. Pelästyin toistamiseen.
Ensin eksyin ja sitten vielä pelko, että kumppanini kuolee kyynpuremaan.
Sitäkö se korppi tuli ilmoittamaan?
Kuva: Nick Dildo

Keltavahveroiden aika on sienestäjien mukaan jo ohi mutta saaristossa on vielä lämmintä ja luonto tulee vähän mantereen säätilaa jäljessä, keltaista kultaa löytyi epäilyistä huolimatta ja kokonainen korillinen. 
Keltavahveron lähisukulainen on suppilovahvero ja niitä tuolla korissa jo onkin muutama. Olisin halunnut löytää mustatorvisieniä mutta siinä toiveessa ei ollut onni myötä. Kanttarellissa on A-vitamiinin esiastetta eli karoteenia ja sienessä on huomattavasti enemmän proteiinia kuin monissa muissa kasviksissa, keskimäärin 25% sen kuivapainosta.
Keltavahverossa on myös C- ja B-vitamiinia. Ai niin ja kuituja!
Kanttarellin D-vitamiinipitoisuus on myös huomattava
 12,8 µg/100 g. 
Hämmästyksekseni saaressa kasvoi myös pähkinäpensaslehto. Tietääkö kukaan voiko niitä syödä?
Kuva: Nick Dildo
Tässä kuvassa varustaudun venematkaan takaisin mantereelle, Kasnäsin satamaan. Oli haikeata lähteä mutta toivon, että pääsen takaisin vielä uudestaan. Olen selvittänyt, että suppiksia voi löytää vielä marraskuussakin ja niitä voi kerätä jopa lumen alta syötäväksi.
Kävin muuten uimassakin ja monta kertaa vaikka merivesi oli n. 8°.

Charles Bradley - The World

perjantai 21. lokakuuta 2011

LA PIEL QUE HABITO


Rakastan Pedro Almodóvarin elokuvia. Hänen elokuvissaan toistuvat usein samat teemat kuten: Huumeet, prostituutio, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, kidnappaus, uskottomuus, alkoholismi, yksinäisyys ja onnettomat naiset.
Luottonäyttelijöitä ovat mm. Antonio Banderas ja Penélope Cruz.
Ihailen ohjaajan väsymätöntä kykyä luoda elokuviinsa sokkelomaisia rakennelmia mutta silti hänen elokuvia ei ole katsojan vaikea seurata.


Iho jossa elän (La piel que habito) on viimeisin Pedro Almodóvarin ohjauksista ja pyörii parhaillaan teattereissa. Olin katsomassa sitä ystäväni kanssa, Maximissa. Leffan jälkeen olin monta tuntia ihan pihalla. Sääli, että en voi paljastaa juonesta mitään koska en voi pilata kenenkään omaa kokemusta.


Elokuva perustuu ranskalaisen Thierry Jonquetin kirjaan, Mygale. joka on erikoistunut rikosteemoihin romaaneissaan. Kirja kiehtoi Pedro Almodóvaria. Novelli on hyvin lyhyt vain 153 Sivunen mutta tarina on hämmentävä.
Ilmapiiri kirjassa muuttuu raskaaksi ja ahdistavaksi mutta silti lukemista ei voi lopettaa kesken, enkä suosittele kirjaa/elokuvaa heikkohermoisille.


Banderas tekee mielestäni uransa parhaan roolisuorituksen plastiikkakirurgin roolissa, jonka elämää repii pakkomielteet. Banderas on kuin moderni hirviö, loistava kirurgi mutta yksityiselämässään sadomasokistinen paska joka nauttii nähdessään inhoa ja kauhua.
Elokuva on tarina kostosta, goottilaista kauhua tarjoillaan jäisellä tarkkuudella.
Tässä futuristisessa trillerissä on myrkyllisiä juonenkäänteitä, upeita lavastuksia, loistava puvustus, jännitystä, järkyttäviä tilanteita ja jopa huumoria mutta koska olen herkkä katsoja koin, että elokuva oli väärään aikaan humoristinen.

Roberto Alamo/Zeca  ja Zecan äiti Marisa Paredes/Marilia
Suosikkinäyttelijäksi nousi sivuosaa esittävä espanjalainen jalkapalloilija Roberto Alamo, joka esitti Zecan osan leffassa.
Casting oli muutenkin upea ja suureksi yllätyksekseni naispääosaa ei tällä kertaa esittänytkään Penélope Cruz vaan Elena Anaya, veikkaan että tämä kaunis ja lahjakas espanjalainen näyttelijätär on Almodóvarin uusi muusa.
Puvustus oli Paco Delgadon ja Jean-Paul Gaultierin käsialaa, upeaa.

Elena Anaya/Vera Cruz ja Antonio Banderas/Robert Ledgard
Suosittelen elokuvaa vilpittömin mielin ja vaikka juoni tuntuisikin epäuskottavalta se on silti parasta Almodóvaria vuosiin. Kieroutunut ja perverssi satu aikuisille.

Viikoloppu, hei menkää elokuviin!

Bajofondo - Zitarrosa

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

¡ABSOLUTE FLAMENCO!


Osallistuin viikonlopulla ensimmäisen kerran Nykyflamencofestivaaleille, vaikka tapahtuma on järjestetty jo neljä kertaa Helsingissä.
Menin etsimään vastausta kysymykseen: "Mitä ihmettä on nykyflamenco?"

Ensimmäisenä ohjelmanumerona esitettiin Peppi Pitkätossu joka on palkittu vuoden 2010 Teatterimusiikkipalkinnolla. Esitys oli häikäisevä ja lapsiyleisö sekä aikuiset katsojat olivat aivan haltioissaan.
Esiintyjät olivat espanjalaisia ja kotimaisia taiteilijoita.
Pepin kaikkien osien mm. tanssin, musiikin, ohjauksen, visuaalisuuden, puvustuksen, valojen ja maskeerauksen roolit ovat yhtä tärkeitä teoksessa.
Seuralaiseni suosikki oli Pepin hevonen jonka pään oli tehnyt hatuntekijä, Tiitta Räsänen, pää oli myös omasta mielestäni upea. Hevosta esitti, Maija Lepistö joka oli ihan mieletön tanssija. Rakastin Pepin asuja ne olivat puvustaja, Erika Turusen käsialaa.
Flamenco-Peppiä oli kuulemma kypsytelty viisi vuotta kertoi koreografia, Kaari Martin joka esitti itse Pepin roolin.


Esityksessä oli mukana Jesús Carrasco, Victor Carrasco, Carlos Chamorro, Mariana Collado, Maija Lepistö, Katja Lundén, Kaari Martin, Roni Martin
  • Koreografia: Kaari Martin
  • Sävellys ja sanat: Roni Martin
  • Visualisointi: Rosa Liksom
  • Valosuunnittelu: Mikki Kunttu
  • Pukusuunnittelu: Erika Turunen
  • Maskeeraussuunnittelu: Taina Mansner
  • Pukuompelu: Tipi Taskinen
  • Freestyle-räpit: Ruudolf
  • Dramaturgia: Minna Harjuniemi
  • Äänisuunnittelu: Ilari Suonpää

Lavalla nähtiin espanjalaisia esiintyjiä mm, Huelvasta kotoisin oleva Victor Carrasco joka on esiintynyt Espanjan suurimmilla flamencofestivaaleilla ja toiminut musiikillisena johtajana Espanjaa kiertäneessä, Lorca Gitano –esityksessä.
Badajozissa syntynyt mustalaiskitaristi Jesu’s Carrasco joka aloitti flamencokitaransoiton 13-vuotiaana.
Tanssija Carios Chamorro joka on luonut aivan uudentyylistä falmencoa. Chamorro hallitsee myös baletti- ja nykytanssitekniikat ja yhdistelee niitä tyyliinsä persoonallisella tavalla.

Häikäisevä Peppi-esityksen jälkeen Flamingo-klubi avasi ovensa jossa esitettiin ranskalaisohjaaja Dominique Abelin, Berliinin elokuvajuhlilla, 2003, kunniamaininnnalla palkittu dokumentti "Poligono Sur."  Elokuva on raju kuvaus Sevillan laitakaupungin slummialueesta, jossa asuu enimmäkseen mustalaisia. Tres Mils on kapinen asumalähiö jonne taksikuskitkaan eivät halua ajaa. Olosuhteet ovat rankat työttömyyttä, rikollisuutta, syrjäytymistä, syrjintää  ja huumeongelmia silti dokumentissa on hauskuutta, iloa, huumoria ja ankealla asumaalueella tehdään mitä hienointa flamencomusiikkia.


Illan päätteeksi Katsomo-ravintolassa esiintyi Roni Martin bändinsä kassa jossa soittavat Suomen eturivin jazzmuusikoita kuten Antero Priha, trumpetti, Sanna Salmenkallio, viulu  ja Seppo Kantonen, piano. 15.10.2011 eli eilen julkaistiin Roni Martinin "4 movements for movement-levy." Kokoillan tanssiteoksia varten tehdyistä sävellyksistä koottu levy esittelee otteita neljästä eri nykyflamencokokonaisuudesta. Festivaalin ulkomaiset vieraat esittivät yllätysnumeroita estradilla Flamingo-hengessä.

Festivaalit jatkuvat tänään, Savoyssa! 
TERVEMENOA NAUTTIMAAN.

Buika - No Habrá Nadie En El Mundo

torstai 13. lokakuuta 2011

SIMPLE EVENTS


Meillä ihmisillä on tapana tuomita monia asioita ennakkoluulojemme perusteella. Esim. joku sanoo, että ei pidä golfista vaikka ei ole ikinä käynyt edes golf-radalla, tai inhoaa Jazz-musiikkia, vaikka ei ole koskaan kuullut ainuttakaan Jazz-levyä.
Ennakkoluuloihin vaikuttaa myös yllättävän usein lähipiirin tai perheenjäsenten mielipiteet.

Olen tänä kesänä mennyt takki auki tapahtumiin johon aiemmin minua ei olisi saanut kirveelläkään kuten golf-radalle, sienimetsään, merelle, saaristoon jne.
Ennakkokäsitykseni ovat olleet mitä ovat, mutta omaksi yllätyksekseni olen pitänyt näistä kaikista edellä mainituista kokemuksista.

Eilen päätin sitten kokeilla taas täysin uutta asiaa itselleni ja lähdin matkaan avoimin mielin, tapahtuu mitä tapahtuu.

Kaapelitehtaalla, Uuden Tanssin Keskuksessa - Zodiakissa  oli ensi-ilta tanssiteokselle ”Simple Events”.

En ottanut edes käsiohjelmaa ennen esitystä, vaan halusin kokemuksen sellaisena kuin se tulee ilman ainuttakaan ennakkoajatusta. Se oli hyvä päätös.

Esitys alkoi Heli Meklinin monologilla, jossa hän kertoi vuosia sitten näkemästään unesta, tunsin heti hienoista vaivautuneisuutta. Yksinpuhelun jälkeen Meklin siirtyi näyttämön vasempaan laitaan istuman lattialle ja alkoi vääntelemään itseään mitä käsittämättömiin asentoihin. Oikealla seinustalla istuivat jakkaroilla tanssijat Maija Mustonen ja Anna Torkkel. Anna selosti mitä Heli Meklin puuhaa, tunsin kuinka kiusaantuneisuuteni vain paheni.

Heli lisäsi asteittain esitykseen mitä kummallisimpia äännähdyksiä jotka kuulostivat korviini vaikeroinnilta. Mieleeni palautui sairaslomani alkupäivät kun talvella katkaisin käteni ja jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä. Lääkkeet aiheuttivat minulle päiväkausia kestävän ummetuksen, muistan tehneeni tuota samaa eteisen lattialla, mitä Heli esitti lavalla ja ymmärsin minkä suuren nykytanssijan maailma onkaan meikäläisessä menettänyt. Hommaan oitis ummetuksen ja pyrin tanssiryhmän mukaan.

Esitys kuitenkin kaikessa omituisuudessaan pikkuhiljaa lumosi minut ja oli jännittävää kun tanssijat esittivät ensin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja siirtyivät niistä sitten laajempiin kysymyksiin kuten maailmankaikkeuteen. Näytös kesti tunnin ja aika hurahti yllättävän nopeasti.

Ainoat asiat mitkä minua harmitti oli esiintyjien asut. Tanssijat olivat paljain jaloin joka minusta oli hyvä asia. Meklinillä oli kylläkin japanilais-tyyliset varvassandaalit jaloissa, puukengät saivat ajatukseni harhailemaan sekä etsimään syitä, että miksi hän ei halunnut olla avojaloin kuten muut? 

Meklinillä oli myöskin jalassaan aivan törkeän kireät Cheap Mondayn, harmaat, haalistuneet farkut, niin kireät, että etutaskujen vuorikankaat pullottivat reisiä vasten, vaikka Meklin on erittäin pieni nainen. Helillä oli päällä tummansininen logollinen T-paita ja valkoiset pitkät helmet kaulassa. Coco Chanel olisi kääntynyt haudassaan! 

Annalla oli mustat tiukat housut ja pinkin tank-topin päällä raidallinen T-paita. Maijalla oli ehkä tanssillisesti paras asu, tiilenväriset, valuvaa kangasta olevat housut, mutta kirjava "tukaani" T-paita häiritsi minua ja huomasin usein tuijottavani tukaanin valtavaa punaista nokkaa. 

Asujen epätasaisuus sai minut monessa kohtaan miettimään syntyjä syviä kun olisin halunnut keskittyä olennaiseen, enkä Heli Meklinin hyvin muodostuneeseen peffaan.. Siksi olisikin ollut toivottavaa, että esiintymispuvut olisivat olleet samansävyiset ja tyyliset esim. vaikka 50-luvun lohenpunaiset alushameet, kirppikseltä...ne olisivat sopineet hyvin teatterin taustaan, esityksen askeettisuuteen ja teemaan. Alushameet tuskin olisivat syöneet tanssijoiden persoonallisuutta yhtä paljon kuin epätasainen "street-vaatetus."


Anna tanssi  soolonsa pieni valkoinen balettihame yllä. Tutu oli kuitenkin puettu mustien housujen ja T-paita miksauksen kanssa. Haukoin hetken henkeäni kun huomasin että, Annan jalkojen välistä roikkui n. 30 cm valkoiset narunpätkät, ne muistuttivat tamponin naruja eli kyllä tällaiset asiat voisi tarkistaa ennen kuin tulee lavalla, niin kiire ei voi olla!
Balettihame teki kuitenkin selväksi, että vaatetuksella on merkitystä muutenhan Anna olisi jättänyt sen tutun pukematta.

Seuralaiseni sai minut vittuuntumaan yli kaiken kun valitin asuista, hän sanoi että: ”Taidetta ei voi tehdä ilman rahaa.” Olisin voinut alkaa kirkumaan! Mitä vaan voi tehdä ilman rahaa jos on tahtoa ja mielikuvitusta. KOKEMUSTA ON!

Esityksen jälkeen pääsimme nauttimaan Zodiakin ensi-ilta tarjoilusta, kuohuviiniä, viinejä, siideriä sekä pikkupurtavaa.
Veikkaan, että kahden kuoharipullon hinnalla olisi tytöille saanut Uffasta  puvustuksen.

Alushameen ei tarvitse edes olla sopiva, se on suorastaan liikuttavan kaunis kun se on vääränkokoinen kuten tässä kuvassa. Alle tanssija voi pukea pienet shotsit tai trikoot ja vaikka mustan pitkähihaisen T-paidan. Muuntelumahdollisuuksia on.

Suosittelen kuitenkin ”Simpe Events” -teosta, puvustuspuutteesta huolimatta kaikille nykytanssin ystäville ja paljon ystäviä näkyi olevankin, sillä sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Tanssijat olivat kaikki hyvin lahjakkaita mutta tämä vaatetuspuoli on valitettavasti joka asiassa meikäläisen ikuinen ongelma.

Erityinen kiitos vielä hienosta ylinopeuskameralla kuvatusta videosta, jossa upea tanssija Jari Vuomajoki ”lentää” seuranaan joukko muita ihmisiä. Video oli  mediataiteilija Timo Wright käsialaa ja hän oli myös leikkannut filmin.

Chisu - Sabotage



perjantai 7. lokakuuta 2011

LISÄÄ LIKSAA!

Nainen onko ongelmasi, että et voi saada samaa palkkaa
samasta työstä, mieskollegasi kanssa?

Tai joudut tekemään usein ylitöitä, korvauksetta?

Et saa korotusta liksaasi, vaikka olet sen mielestäsi ansainnut?

Don’t get mad - get bad!

Nyt on viimeinkin aika palkita itsesi.

Suurimmalla osalla työpaikoista on varastossaan esim. WC-paperia.

Jos et ole samanarvoinen muiden kanssa, laadi oma palkankorotuksesi. 

Ole reilu itsellesi, mutta myös mielikuvituksellinen.


Nauti bonuksestasi!


Esim:

  • Yksi rulla WC-paperia:   € .56
  • Kuuden rullan pakkaus:  € 3.36
  • Vuoden Wc-paperit:        € 161.28

Ajattele sinun ei enää koskaan tarvitse ostaa WC-paperia…..ekonomista..


Ole Pro, kun näpistelet WC-paperia.

Luonnollisesti voi pölliä rullan WC-paperia joka päivä lopun elämäsi.

Siinä ei ole kuitenkaan mitään haastetta?

Missä on jännitys?

Missä määrät ja siitä koituva paljousalennus?

Sitä paitsi, mieti minkälainen juoruilu alkaa selän takanasi, kun muutaman Happy Hour drinkin jälkeen kaivat laukustasi käyntikorttiasi ja WC-paperirulla putkahtaa lattialle,
auki keriytyen ja stopaten, juuri sen kuuman kundin jalkoihin, jonka toivoisit pyytävän sinua treffeille.

Se on yhtä kaukana hauskuudesta, kuin istua täydessä metrossa roskapussin kanssa, jonka on unohtanut matkalla töihin laittaa roskikseen.


- Piilota siis yksi rulla hattuusi.

- Litistä kaksi rullaa rintaliiveihisi.

- Jemmaa rullat molempiin kainaloihisi.

- Kierrä kuudesta kahdeksaan rullaa vyötäröllesi takin alle.

- Päällystä yksi avattu rulla foliopaperilla ja tee siitä näyttävä kaulakoru.

- Kahdesta neljään pakettia voit piilottaa sukkahousuihisi jos käytät hametta.

- Mikäli käytät housuja voit laittaa WC-paperirullat polvisukkiisi.

- Voit myös tehdä kenkiisi korotuspohjat teippaamalla kahdesta neljään rullaan WC-paperia kengänpohjiisi näin sinulla on muodikkaat PLATFORMIT.


Seuraavaksi niksejä miten voit hyödyntää WC-paperi varastoasi:


- Tee WC-paperista side vaikka sormeesi jos tarvitset sääliä ja sympatiaa.

- Toppaa rintaliivisi jos haluat muhkeammat kurvit. (se toimii yhä)

- Seuraaviin naamiaisiin voit pukeutua vaikka muumioksi. Superhalpaa.

- Tee muodikas turbaani ja juhlista näin asuasi eksoottisesti.

- WC-paperirulla on mainio niskatuki pitkällä lentomatkalla.

- Teippaa autosi ratti ja konelauta näin sinulla on miljoona pientä turvatyynyä.



Lana Del Ray - Blue Jeans



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

你好。 Nǐ hǎo




Ystäväni Blues  lähetti minulle hauskan meilin Kiinasta.
Se menee näin:

“Vihdoinkin! Tšupukka on vapaa, Kiinassa puhaltaa uudet tuulet.

Eli  blogi luettavissa myos valistuneille kiinalaisille. Kannatti lahettaa valituksia plus vapautuspyyntoja.”

- Blues -



Blues oleskelee tällä hetkellä Dalianin 大连 satamakaupungissa, Liaoningin maakunnassa Kiinassa.
Daliania pidetään merkittävänä kaupan, talouden ja turismin keskuksena, ja sen vuoksi se on myös ansainnut lisänimen “Pohjoisen Hongkong”.




Daliassa ollaan hiukan vapaamielisempiä blogien suhteen tiedän nimittäin, että Dalian poliisitoimisto jäi kiini siitä, että tilasivat ja lukivat japanilaisen pornotähden Sola Aoin blogia. Poliisit voivat titenkin vedota siihen, että ovat kiinnostuneita ainoastaan Sola Aion musiikista. Aoi on valloittanut kiinalaisten sydämmet upouudella singlellä joka on mandariini nimeltä “Sweater”.

Sora Aoi – Hadaka no kiss

Dalian on Koilis-Kiinan muotimekka ja pyysinkin hra Bluesia suostumaan muotitoimittajakseni.

Kiinalaisilla on sanonta: “Jos haluat syödä hyvin, mene Guangzhouhun, jos haluat huvitella, mene Shanghaihin, ja jos haluat pukeutua hyvin, niin mene Dalianiin”.



Dalianissa on jo vuodesta 1988 järjestetty vuosittain kansainväliset muotimessut, joita pidetään edelleen Kiinan merkittävimpänä ja suurimpana kansainvälisenä kulttuuritapahtumana. Syyskuussa 16-25 09.2011 pidettävien messujen aikaan kiinalaiset ja kansainväliset julkkikset ja muotimaailman gurut kokoontuvat Dalianiin, ja hetkeksi muoti, musiikki ja kaikenlaiset karnevaalitapahtumat valtaavat tämän viehättävän rannikkokaupungin.





祝你生日快乐! / 祝你生日快樂! /  zhù nǐ shēng rì kuài lè Hyvää syntymäpäivää sinulle, Blues!
Kiitos kivoista kuvista :)

Ali Farka Toure - Yer Bounda Fara