maanantai 1. elokuuta 2011

SHORTS OY

Ystäväni elokuvaohjaaja Kari Oras Rimailan kuolemasta tuli tänä keväänä 22 vuotta. (Syntymäaika: 02.08.1943, Helsinki.  Kuolinaika: 12.05.1989.Helsinki.)
Kun jaan luvun 22, kahdella eli Karilla ja itselläni siitä tulee yksitoista, joka on tarkalleen se määrä vuosia minkä teimme Karin kanssa yhdessä töitä. 
Kaipaan Karia vieläkin, hän oli paras ystäväni, oppi-isäni, tappelukaverini ja tukijani. (Hyvät lähtevät aivan liian varhain.) 


Shorts mainoselokuva Oy oli pieni firma. Vakituisesti siellä tekivät töitä Karin lisäksi, kamera-assistentti/tuotantopäälikkö Erkki Malin, joka paikan höylä Tooro, editointiyksikön Mika Porkka ja kuvausjärjestäjä/stylisti eli minä Tšupukka. Teimme satoja mainoselokuvia (ehkä tuhansia) mutta valitettavasti niistä ei ole paljon jäänyt tallelle. 35 mm - filmille kuvattua materiaalia meni roskalavoille, kuormakaupalla. Historiallisia VHS tai U-matic talenteita SHORTSIN-spoteista saattaa pyörii vielä jossakin, vieraiden nurkissa.


Kun aloittelin leffahommia ei Suomessa ollut vielä mallitoimistoja tai meikkitaiteilijoita. Bongailin esiintyjiä kaduilta ja hyödynsin hyvännäköisiä ystäviäni. Laila Snellman perusti ensimmäisen mallitoimiston, Paparazzin 1983 ja se helpotti hieman työtäni.

Jouduin kuitenkin suureksi harmikseni aika usein meikkamaan ja kampaamaan esiintyjät itse. En ollut kylläkään kovin ylpeä meikki ja -kampaustaidoistani. Mallitoimistojen myötä maahamme rantautui onnekseni uusi ammatti, meikkitaiteilijat. Parturikampaajien lisäksi 80-luvulla meikkitaiteilija oli ehkä trendikkäin ammatti.
Nykyään taas kaikki kynnelle kykenevät ovat stylistejä, puvustajia tai kuvausjärjestäjiä.

Vaate- ja rekvisiittatarjonta oli kaupoissa 80-luvun alussa aivan surkea. Usein vietin aikaa Shortsin studioilla pikkutunneille asti kun valmistin käsin esiintymisasuja, värjäsin, korjasin, modistin jne. Jopa sukkahousut kuvioin itse. 


Opin muitakin outoja kädentaitoja kuten valmistamaan keskellä talvea omenasta persikan, kun persikoita ei saanut kaupasta. Tein kondomin liukastusaineesta hammastahnaa ja jogurtista suklaata. Ai,miksi? Koska kamera oli niin armoton, että oikea hammastahna näytti kuvassa rakeiselta ja suklaakaan ei ollut hyvännäköistä, ne oli pakko valmistaa itse.
Ripustin marraskuussa rautalangalla puuhun omenoita ja lehtiä jotta filmissä näyttäisi kesältä, kannoin sangolla vettä paikkoihin missä sitä piti olla mutta ei ollut, kiillotin silikonilla vihanneksi ja hedelmiä, lavastin somistin, puvustin, silitin, meikkasin, kampasin, kaikkea oli pakko osata koska eijoota ei voinut kuvata.


Osallistuin myös Karin assistenttina filmien leikkaamiseen. Leikkausvaiheessa työni oli pääsääntöisesti klippien (ottojen) järjestämistä mutta samalla sain vahvasti vaikuttaa näkemykselläni myös leikkauksen lopputulokseen. Silloin tällöin priifasin myös muusikoille ideoitani musasta kun tilasimme sävellyksiä spotteihimme, se oli hauskaa puuhaa koska ideani olivat aina omalaatuisia. Jouduinpa joskus jopa spiikkaushommiin. Oi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen mutta tässä teille hyvät lukijat muutama fantastinen spotti kultaiselta kasarilta. NAUTTIKAA!





Lopuksi soitan biisin jonka rakas Kari oli äänittänyt C-kasetin molemmat puolet täyteen. Sitä sitten kuunneltiin niin kauan kunnes se oli kulunut puhki, studiolla, autossa, kuvauspaikoilla, hoteleissa jne....

Leo SAYER - More Than I Can Say




3 kommenttia:

  1. Ihana historiikki, osui samoinhin aikoihin kun itse olin Paparazzissa, tuttuja kasvoja sieltä ja muualta. Emma, Hellemaan Teija, Niklas ym. tulipa hyvälle mielelle! Ne filmit lähti roskalavalle meidän talosta, en ehtinyt pelastaa:(

    VastaaPoista
  2. Irene, siinä sulla olisikin ollut pelastamista niitä oli niin paljon mutta ehkä olisi kannattanut napata muutama alumiininen filmikotelo... ne oli hienoja.
    Filmejä tulee vielä lisää kunhan ehdin, pysy linjoilla :)

    VastaaPoista
  3. Oli hienoa olla tuolla myös itse -80 luvun lopussa, kun äitini Maija Ristinen työskenteli myos siellä, muistan kun kerran kysyit minulta (olin siis hieman alle 20v jannu silloin) että mikä tuo sininen valo suzukin pakun mittaristossa, no sehän oli pitkienvalojen merkkivalo. T:Markku Ristinen.

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!