tiistai 30. elokuuta 2011

MAINOSKATKO 80-LUVULTA


Tervetuloa taas kerran katselemaan vanhoja kaupallisia tiedotuksia 1980-luvulta.
Ensimmäinen spotti on MAU-MAU ja tähtenä Pekka Sirkiä.



TOM´s  -Ketchup filmin kaikki trikit on käsintehtyjä. Nykyään ne olisi helppo toteuttaa tietokoneella. Tähtinä esiintyy mm: Nina Kantele, Stefan Palmgren, raitapaitainen on joku aussi-turisti jonka nappasin kadulta, punatukkainen tyttö työskenteli Aleksi 13 tavaratalossa ja tuota yhtä tyyppiä en todellakaan muista.



Polassa esiintyy Marttina Kallionalusta, Tarja Smura, Jaana ?....voisiko joku auttaa loppujen tyyppien tunnistamisessa?



Hartwall Jaffa. No nyt joutuu muisti vielä kovemmalle.  Keinutuolissa on Mic-Macin, Eila Salovaaran äiti.
Toimittaja Paula Bagge, raskaana oleva nainen oli muistaakseni Pipsa.



Marimekon filmissä ihanat sisarukset Lisa ja Annina von Hellens.



Carrols-hampurilaisfilmistä en enää muista ketään, nyyh!?!



Siinäpä niitä spotteja taas tältä erää. Mukavaa työviikkoa kaikille.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

MIELENSÄPAHOITTAJA



Naapurirappuun on muuttanut nuoria anarkisteja jotka haluavat palauttaa ihmisille heidän luonnolliset oikeutensa. Nuoret herrat kävivät viime yönä taloyhtiön järjestyssääntöjen kimppuun.
Neljä alastonta miestä hillui sisäpihallamme sotkien vaivalla hoitamani istutukset, roskaamalla pihan ja likaamalla pöydät ja tuolit ties millä nesteillä.
Oksentamista varten sentään levitettiin pihakivetykselle ”persialainen matto”


Kukaan ei saanut nukutuksi sisäpihanpuoleisissa asunnoissa, siitä piti huolen poikien "villimies- show" jossa imitointiin erilaisia yhdyntäasentoja, sessiota tietenkin kuvattiin omille Facebook -sivuille, statuspäivityksiin. Salamavalot välkkyi pimeässä elokuun yössä ja totta kai musaa tarvittiin oikeanlaiseen fiiliksen tehostamiseksi.
Välillä poikien piti kilauttaa kaverille, ”MISSÄ SÄ OOT”, puheluita. Vaan ei siihenkään olisi luuria tarvittu, ääni oli niin kova, että se kuului tästä Kallion kaupunginosaan ilman apuvälineitäkin.


Kävin soittamassa aamulla poikien ovikelloa ja hidastetun filmin tavoin oven avaamiseen meni k a u a n. Pökertynyt pellavapää tuijotti minua halvaantuneena, neljän kaverinsa vetäessä autuaana hirsiä skeittilautojen ja sipsipussien keskellä.
Ovesta aukesi näkymä kämppään josta löytyy yhdeksän korkkiruuvia mutta ei yhtään taloyhtiön järjestyssääntöä.

Totesin kaverille, että tässä ei ole kysymys siitä, että teillä olisi huonot käytöstavat, vaan teillä ei näytä olevan tapoja laisinkaan.
Haluaisivatko nuoret herrat mahdollisesti pelastaa kasvonsa ja siivota
ystävällisesti jälkensä? Siellä ne pipopäät nyt parhaillaan ahkeroivat. NAURATTAA. Kävin sanomassa kavereille huomenta ja kysyin onko pää kipeä?


Pojat kiisti, että oksennus ei olisi heidän! Jaaha, no minun tehtäväni ei ole käydä asiasta väittelemään.
Miten ymmärrettävät ja miten ylevät olivatkaan heidän humalaiset ajatuksensa ja miten lapsellisia ja typeriä heidän tekonsa.
AMEN.
 Blood orange - Sutphin Boulevard

perjantai 26. elokuuta 2011

OVIKRANSSI


Tänään meitsille kasvoi sarvet päähän silkasta kiukusta. Ovikoristeeni oli varastettu. En ollut ainoa tihutyön uhri vaan kaikista oman rappukäytättävän ulko-ovista oli pöllitty kransit.
Varastettu ovikoristeeni oli pieni kaunis, kultakehyksinen, gootti-tyylinen peili.
Ajattelin duunata seuraavaksi sellaisen ovikranssin, että se ei varkaille kelpaa.
Vietän Taiteiden Yötä, kotona askarrelen. Kivaa!


Kävin lelukaupassa ja pilailupuodissa ostamassa kumikäärmeitä, liskoja ja muita ötököitä.


Tiimarista tai kukkakaupasta saa valmiita kransseja jos et osaa itse valmistaa riippakoivun/pajun oksista. Tiimarin kransit on halpoja ja useimmat muovisia. Sitten vaaan pujottelemaan leikkikäärmeet ja ötökät sievästi kranssiin.


Tässä harjoittelen toteutusta kukkakaupan valmispohjaan, mutta se on mielestäni liian heppoinen.


Päätin rakentaan taideteokseni pajukranssiin, lopputulos on HIRVEÄN hieno.
Tervetuloa kylään, jos uskallat!


Jamie Woon - Spirals

sunnuntai 21. elokuuta 2011

DALAI-LAMA SUOMESSA


En ole eläissäni paljon massatapahtumia harrastanut mutta nyt tarjoutui sellainen tilaisuus jota en voinut jättää väliin. 
Maanpaossa elävä Tiibetin hengellinen johtaja 14. Dalai-lama, Tenzin Gyatso vieraili Suomessa, suomalais-tiibetiläisen kulttuuriseuran ja Songtsen ry:n kutsumana. 
Lauantai-aamuna klo 09.00 seisoin ystävieni kanssa Espoon Barona-hallissa massiivisessa turvatarkastuksessa. 
Hänen Pyhyytensä Dalai-laman yleisötilaisuus oli loppuunmyyty ja hallissa velloi melkoinen ihmismassa eri kansallisuuksia.

Dalai-lamalla ei ole minkäänlaisia tähden elkeitä. Tilaisuuden piti alkaa klo 10.00 ja jos olisi ollut rocktähdestä kysymys, hän olisi kompastunut takahuoneessa paljettipöksyihinsä ja myöhästynyt siitä syystä tunnin, lavalle tulostaan mutta Dalai-lama astui yleisön eteen aivan minuutilleen.

Yleisö nousi ylös vanhan mutta pirteän miehen astuessa saliin ja istuutui kun Hänen Pyhyytensä antoi siihen iloisesti, kättä heilauttamalla luvan.
Itsekseni päivittelin kuinka lähes 8000-päinen yleisö kykeni olemaan niin hiljaa?

Dalai-laman asettuessa risti-istuntaan muhkeaan nojatuoliin, tarkastelin hänen asuaan ja tulin siihen tulokseen, että se oli varmaan halvinta intialaista, käsivärjättyä, paksua puuvillaa mitä markkinoilta löytyi. Miehustassa oli hiukan keltaista muuten munkinkaapu oli syvän tummanpunainen.
Jaloissaan Dalai-lamalla oli hauskat varvassukat, joka varvas oli omassa lokerossaan. Sukat olivat punaiset ja asuun kuului myös mustat miesten nahkakengät. 



Eniten minua hämmästytti kuitenkin kulahtanut aurinkolippa, jollaisia näkee  McDonald's. myyjillä. Dalai-laman päässä se näytti lähinnä naurettavalta mutta se oli myös todiste siitä, että hän oli vaatimaton mies.
Lipalla oli kuitenkin vissi selitys Hänen Pyhyytensä halusi nähdä yleisönsä jolle puhui ja lippa suojasi hallin kirkkaiden valojen häikäisyltä. 



Lukijat varmaan ihmettelevät miksi puhun Dalai-laman vaatetuksesta mutta Hänen Pyhyytensä itse aloitti kertomalla, että joskus munkkien kesken on pientä kiistelyä, mikä kaavun mitta on oikea? Kuuluuko nilkkojen näkyä vai ei, tiedän että tämä osuus meni tuhatpäiseltä yleisöltä ohi mutta minulta eivät muotiasiat koskaan mene.

Hänen Pyhyytensä käyttäytyi Areenan lavalla kuin luonnonlapsi hän raapi päätänsä, kaivoi korvaansa, kutitteli nenäänsä ja veivasi lippaansa edestakaisin ja puhkesi usein raikuvaan hyvätuuliseen nauruun.

Päivän teemana on mielenharjoituksen kahdeksan säettä. (Langri Thangpa)
Niissä puhutaan anteeksiannosta, nöyryydestä ja lähimmäisen rakkaudesta.
Vierustoverini vaipui nirvanaan alta aikayksikön joka on autuas tila, johon voi päätyä buddhalaisuudessa meditoinnin avulla. Meinasi itse vaipua samaan tilaan muutaman kerran.

Kello 12.00 tarjottiin kasvislounas, minä en pärjännyt tönimisessä ja etuilussa kiinalais-delegaatioille joten sain vain pari palaa leipää. Ystävällinen baari-setä antoi minulle lasillisen raikasta vettä. Tällaisessa massatapahtumassa olisi pitänyt olla lukuisia vesipisteitä janoisille ihmisille.
Dalai-lama syö yleensä kasvisruokaa koska hän haluaa pitää painonsa kurissa mutta matkoilla hän saattaa tehdä poikkeuksia ja voi syödä joskus jopa lihaakin.

Ruokailun jälkeen jatkettiin aiheesta Myötätunnon Voima ja tilaisuuden lopussa Dalai-lama vastaili yleisön esittämiin kysymyksiin, jotka kaikki olivat mielestäni tekotaiteellista paskaa eli oppilaat eivät olleet oppineet mitään. Dalai-lama totesi itsekin muutaman kysymyksen kohdalla, että ne oli kummallisia, eikä hän osaa vastata niihin ja kun joku kysyi lasten kasvatuksesta hän vastasi olevansa vain munkki ja veikkasi, että kysyjä tiesi varmasti vastauksen sisimmässään paremmin koska oli lapsensa vanhempi.

Ulkopuolisesta "elävän Buddhan" elämä saattaa tuntua perin yksinäiseltä.  Dalai-lama kertoi tuhatpäiselle yleisölle, että viime vuosien mittaan melkein kaikki hänen lähimmät ihmiset ovat kuolleet - tärkeimmät opettajat, äiti, vanhempi veli. 
Tähän kuten kaikeen muuhunkin Dalai-lama kuitenkin suhtautuu sanan varsinaisessa merkityksessä filosofisesti. "Vanhat ystävät väistyvät, uusia ystäviä tulee tilalle.”


Luin aamulla hauskan haastattelun Dalai-lamasta vuoden 2003 Valituista Paloista.
Haastattelija kysyi: Mitä tavallisten ihmisten kokemuksia ilman olette munkkina jäänyt?”

Dalai-lama: Tämä ruumiinosa on ainakin jäänyt käyttämättä. (Dalai lama osoittaa nivusiaan ja nauraa.)

"Oletteko siitä pahoillanne?"

Dalai-lama: En. Munkit ja nunnat eivät ole selibaatissa pelkästään pakon vuoksi. Meidän päätavoitteemme on pyrkiä eroon kielteisistä tunteista, ja vaikka seksuaalinen halu ja kiintymys tuottavat nautintoa, tosiasiassa niistä versoo myös paljon vihaa ja mustasukkaisuutta. Munkit paastoavat ja pukeutuvat vaatimattomasti. Askeettinen elämäntapa ei tähtää vain suurempaan mielenrauhaan, vaan tavoitteena on Moksha, lopullinen vapautuminen.


Toivotan Hänen Pyhyydelleen pitkää ikää. 

Tibetan pop star "Chokey Sempa"
Tenzin Chokey Sempa born in Shillong,India…started writing her own songs while working as a kindergarten teacher in Kathmandu,Nepal. Her debut album”Chokie Sempa” winded up winning the best female singer and the best love song at Music Tibet awards 2004.This is a video from her second album ‘Oldshoe’ 2006. A song called “Nga ghari ghari jhego re” means “what should I do?”

torstai 18. elokuuta 2011

YEAH!



Rakastan taidenäyttelyiden avajaisia koska niissä tapaa aina mielenkiintoisia persoonallisuuksia.
Suosituissa näyttelyissä on nimittäin ihan turha yrittää kuikuilla tauluja kun ihmisiä seisoo massoittain niiden edessä, viinilasit ja lihapullat käsissään. 

Kuluneella viikolla olin Rakel Liekin ja Herra Ylpön yhteisen maalausnäyttelyn avajaisbileissä, maalaukset on esillä ANT galleryssa Helsingissä 17.8. — 9.9.2011.
Suosittellen vilpittömästi ja aion mennä galleriaan vielä uudelleen, että voin rauhassa katsella töitä ja lueskella tekstejä. Näyttely koostui kuvitteellisten yhtyeiden kuvitteellisia levynkansia. (hauska idea)

Tunnetut musiikkikriitikot ovat laatineet teosten oheen levyarvosteluja. Kriitikkoina toimivat Janne Flinkkilä, Tero Alanko, Ilkka Mattila, Samuli Knuuti, Tero Valkonen, Tatu Junni, Laura Haapala, Heta Hyttinen, Tomi Palsa, Kimmo Nurminen ja Laura Friman. Koska levyjen musiikkia ei ole olemassa, on arvostelut kirjoitettu kansien perusteella.

Näyttely pyrkii hämärtämään rajaa korkea- ja populaarikulttuurin välillä sekä madaltamaan kynnystä astua taidegalleriaan. “Teoksia ei tarvitse ymmärtää, riittää että kokee ne”, toteaa Rakel.“Näyttelyyn voi tulla kuin rokkikeikalle. Ei tarvitse olla selvin päin tai pukeutua siististi”, jatkaa Ylppö.

Sitten sananen näyttelyn ihastuttavista vieraista:

Australialaissyntyinen burleskitaiteilija Lucky Hell
oli ehdottomasti lllan mielenkiintoisin tuttavuus.
Olin nimittäin vastikään ollut Kaivopuistossa katsomassa ainutlaatuista friikkisirkusnäytöstä missä Lucky roikkuu ihoonsa kiinnitettävien lihakoukkujen varassa korkeasta nosturista. Arviolta 150 metrin korkeudella maan pinnasta.
Lucky on mielestäni erittäin kaunis, siro ja hauras on uskomatonta, että hän nielee miekkoja ja roikkuu lihakoukuissa eläinten oikeuksien puolesta.


Hauska uusi tuttavuus oli myös, Silvia Modig hänet valittiin Vasemmistoliiton kansanedustajaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Paikalla oli myös taiteilija Harri Kivi, Pekka Väyrynen muusansa Arjan kanssa, Tuomari Nurmio. Charlie Wong ja tietenkin Rakel ja hra Ylppö ym…ym niin ja minä ja Yazka.

Tervemenoa näyttelyyn, ANT GALLERY, Museokatu 25, Helsinki
TI-PE 12-17, LA-SU 12-16, MA SULJETTU

EIKÄ MAKSA MITÄÄN!
The Mars Volta - Things Behind the Sun

maanantai 15. elokuuta 2011

LUKIJAPALAUTETTA-TAFFEL CHIPS

Blogini postilaatikkoon oli tullut mukavaa palautetta. Lavastaja, IDEAPAJA OY:n Jokke Toivonen, kirjoitti seuraavaa:


"Taffel Chips – ”Surprise” tai ”Hiirulaiset”

Oli hienoa olla tekemässä ”Taffel Chips Surprise” filmiä kanssasi.
Tämän mainos-spotin käsikirjoitti Jukka Veistola,
joka myöhästyi hieman kuvausten aloittamisesta.

Kuvauspaikkana olevan pommisuojan rauta-ovet olivat
kiinni ja Veistola ei päässyt sisään. Hän kiipesi kallion
päälle, jossa oli pommisuojan ilmanvaihtoputkia pystyssä
ja  karjui putkiin, mutta kukaan ei kuullut hänen huutoaan.

Kyllä mahtoi Veistolaa harmittaa kun hän ei päässyt mukaan kuvauksiin.

Musiikki oli todennäköisesti Harri Merilahden?

Terveisin: Jokke "

sunnuntai 14. elokuuta 2011

KUVA- JA ÄÄNIMAINONTAA 80-LUVULTA


Shorts-Mainoselokuva Oy kävi vuosittain edustamassa keväisin Cannesissa ja syksyisin Irlannissa. Shortsissa me nimitimme näitä reissuja mielenterveysmatkoiksi.
Cannesissa pokattiin kerran jopa pronssileijona, mainoselokuvalla Salmiakkiaakkoset. (Jo Cannesin Short-listalle pääsy oli kova ammatillinen meriitti.) Laitan tähän Aakkosten sijasta kuitenkin Proffan, jossa vilahtaa paljon tuttuja kasvoja mm. Billy Carson, Matti Vaskelainen, Pete Europa ja Maria Hämäläinen.



Kari ja Tuottaja Erkki Malin osasivat rentoutumisen jalon taidon, tässä yllätin herrat leikkimässä peruukeillani, väittivät käyttäneensä hiustenkasvatusainetta.
Seuraavaksi esitän teille, hyvät lukijat Pieni Pyöreä näkkileipämainoksen jossa häröilee ainakin Saara Soisalo, Sallamaari Muhonen ja Niklas Wahlström. Leipiä oli päällystämässä Anne Taskinen alias Heinäsirkka. 



Yleensä kun rankat kuvaussessiot päättyi menimme Ravintola Kolmeen Kruunuun, Liisankadulle nollamaan.
Siellä syntyi hyviä idiksiä tulevia duuneja varten ja seuraavana päivänä Shortsin-jengillä särki päätä.
Tupla oli yksi näistä ns. rankoista kuvausmatkoista. Filmi on kuvattu Espanjassa. Vietimme n. viikon maan alla, Nerjan tippukiviluolissa.
Jonathan Hutchings joka esitti Tuplan sankaria joutui venymään äärirajoille, stunttiakin jouduttiin käyttämään. Uimahyppääjä Juha Ovaskainen lensi Suomesta sukeltamaan korkealta kalliolta, tuntemattomaan veteen.



Usein jouduimme kuvaamaan elokuvaa niin, että asiakkaalla ei ollut oikein mitään järkevää ideaa, silloin Shorts-team astui kehiin pelastamaan tilanteen. En ainakaan myönnä, että olisimme ikinään pilanneet jotain. Asiakkaat voivat olla eri mieltä, tietty.



Nojailen tässä onnellisena Elokuvaohjaaja Juhana Mannerin olkaan, vieressäni rakas työtoverini Mika Porkka. Vietämme filmiväen kevätpäiviä.



Nämä komeat herrat ovat Elokuvaaja Jarmo Husso ja elokuvaohjaaja Kari Rimaila. Olemme matkalla Vuoden Huippuihin, palkintoja hakemaan. TAAS!


Paul Simon - She Moves On

tiistai 9. elokuuta 2011

KALLIO BLOCK PARTY



Ystäväni Caius Andreas Bruun on valokuvannut ja maalannut teini-ikäisestä lähtien.
Vaikka kamera on mielestäni huomattavasti joustamattomampi kuin maalaussivellin,
Caius on yltänyt lähes maalauksellisiin lopputuloksiin, kuvatessaan Block Partya, Kallion kaupunginosassa, Helsingissä.

Caius on onnistunut luomaan valokuviinsa unenomaisen tunnelman, vaikka aihe on arkinen, (ihmisiä kortteerijuhlassa), ilmapiiri on kiehtova lähes taianomainen. Kuvista huokuu kiireettömyys ja suorastaan pysähtynyt tunnelma.

Otokset on sävytetty digitaalisesti duotone-tekniikan avulla. Perustana on mustavalkoiset kuvat joihin on tuotu lisää sävyjä.
Kuvien jännite muodostuu vastakohdista tumma/vaalea, tyhjä/täysi, lepo/liike, jne...
Caius kuvaa Sony A700 järjestelmäkameralla ja omien sanojensa mukaan käyttää ihan peruslinssejä.


Caiuksen intohimo on kuvata ihmisiä luonnonvalossa ja mieluiten heidän omissa elinympäristöissään. Hän pyrkii kaikin keinoin välttämään salamavaloa sekä sisä- että ulkotiloissa.
Mikäli mielit kameran eteen tässä yhteystiedot. C.A.Bruun.








Depeche Mode - It's No Good

perjantai 5. elokuuta 2011

MAINOKSIA, KYLLÄ KIITOS!

Elokuvaohjaaja Kari Rimaila antaa ylläolevassa valokuvassa ohjeita Coral - mainoselokuvan esiintyjille. Kuvauspaikkana on Fennadan vanha studio.

Halusin tehdä pyykinpesuaine - filmistä tosi värikkään ja muusta 80-luvun tuotannosta poikkeavan. Se oli helpommin sanottu kuin tehty koska siihen maailmanaikaan vaatekaupoissa oli vain ankeutta tarjolla. Ratkaisin asian pukemalla miehet naisten vaatteisiin ja värjäilin asuja mieleisekseni. Filmissä olevat punavalkoraidalliset sukkahousut olen myös käsin maalannut. (Helsingissä tarjottiin sukkahousujakin vain kahta väriä, ruskeita ja valkoisia.) raidallisista sukkahousuista tuli sittemmin muotiasuste.

Mainostoimisto Lintaksen luovan johtajan mielestä luomani tyypit olivat kuitenkin liian rajuja mutta piiruakaan en antanut periksi. Kiukuttelin, maanittelin, kiristin, lahjoin kunnes sain tahtoni läpi. Myöhemmin kun filmi pyöri TV:ssä ja leffateattereissa kuulin ihmisten puhuvan Coralista, että se on ulkomaalainen mainoselokuva, se nauratti, tunsin onnistuneeni. Taisi sillä jokunen palkintokin ropista. (pahoittelen filmin heikkoa laatua)



Lähekkäin (hammastahna) – mainoselokuvaan halusin löytää mahdollisimman ruman ja likaisen kuvauspaikan. Ideani oli korostaa hammastahnan puhtautta ja raikkautta. Tappeluhan siitä tuli Shortsin studiolla, (TAAS) minä vastaan kundit mutta jollakin hemmetin konstilla sain jengin uskomaan, että paikka vanha "spurgutalo" Katajanokalla oli täydellinen. Leffan musiikki on Jukka Karjalaisen käsialaa.
(PS. Tappelin muuten hemmetin usein näkemyksistäni ja se oli asia mistä Kari piti minussa luultavasti kaikkein eniten.)



Jouduimme myös matkustelemaan paljon ja oleilemaan viikko tolkulla ulkomailla. Siinä oli joskus ihmisuhteet koetuksella. 
Tässä kuvataan Karjala – mainoselokuvaa ihan helvetinmoisessa myrskyssä, Doverissa.
Prinsessan osaa filmissä esittää kolme eri tyyppiä joista minä olen yksi, stuntti Englanissa toinen ja Tiina Närvänen, kolmas. Täydelliseen naiseen tarvitaan näköjään kolme.



Ritarien asut on kudottu nurin, oikein taktiikalla paksusta langasta ja maalattu hopeisella spraymaalilla.
Eikös ole kivat nuo ämpärikypärät? Hevosen pukeminen ei ollut yhtään hauskaa, varsinkin kun tuo valtavan kokoinen heppa kusi ja paskanti koko ajan. Minua pelotti. Vaan kaikkeahan sitä tekee rahan, kunnian ja maineen vuoksi.


Tässä otoksessa ollaan maan alla, valtavassa pommisuojassa, minne on lavastettu hiiren kolo.
Jerry Leppilampi, jota puen on se "hiiri" ja hän viettää kolossa iltaa tyttöystävänsä Sirun kanssa, kunnes....



Raskaat työt vaatii raskaat huvit.

Saba - terveyssiteiden kuvausmatka Israeliin oli aika rankka reissu ja saisin kirjan aikaiseksi kaikista tapahtumista.
Israelissa oli aika rauhaton tilanne mutta sinne vaan piti nokkamme työntää, saimme päivittäin tuta, että mitäs tulitte tänne.
Tukka lähti protestina ja minusta tuli kasvissyöjä seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Filmi on valitettavasti kadonnut. Voin kuitenkin kertoa, että siinä oli hemmetin hyvännäköisiä malleja, lahden toiselta puolelta.


Kuvausjärjestäjä miettii syntyjä syviä.


Mainostoimisto Viherjuuren asiakas, vasemmalla, punaisissa laseissa, keskellä ohjaaja Kari Rimaila ja still-kuvaaja Timo. Erämaassa ollaan ja juuri valmistaudutaan raahaamaan kamerakalustoa vuorelle. Olen näkymättömissä koska olen pyydystämässä sisiliskoja viilipurkilla.

Koska Saba-filmiä ei ole enää tallessa
laitan tähän Turussa kuvatun Amiraali-filmin, Turku on melkein kuin olisi ulkomailla Savukone unohtui Helsinkiin, joten makaan "Amiraalin" takana lattialla ja pössyttelen (jengin ainut tupakoimaton) askeittain Punaista Norttia.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA JA KIVA KUN KÄVITTE TAAS VIERAILEMASSA.


J. Karjalainen- On Kaikki Niinkuin Ennenkin

maanantai 1. elokuuta 2011

SHORTS OY

Ystäväni elokuvaohjaaja Kari Oras Rimailan kuolemasta tuli tänä keväänä 22 vuotta. (Syntymäaika: 02.08.1943, Helsinki.  Kuolinaika: 12.05.1989.Helsinki.)
Kun jaan luvun 22, kahdella eli Karilla ja itselläni siitä tulee yksitoista, joka on tarkalleen se määrä vuosia minkä teimme Karin kanssa yhdessä töitä. 
Kaipaan Karia vieläkin, hän oli paras ystäväni, oppi-isäni, tappelukaverini ja tukijani. (Hyvät lähtevät aivan liian varhain.) 


Shorts mainoselokuva Oy oli pieni firma. Vakituisesti siellä tekivät töitä Karin lisäksi, kamera-assistentti/tuotantopäälikkö Erkki Malin, joka paikan höylä Tooro, editointiyksikön Mika Porkka ja kuvausjärjestäjä/stylisti eli minä Tšupukka. Teimme satoja mainoselokuvia (ehkä tuhansia) mutta valitettavasti niistä ei ole paljon jäänyt tallelle. 35 mm - filmille kuvattua materiaalia meni roskalavoille, kuormakaupalla. Historiallisia VHS tai U-matic talenteita SHORTSIN-spoteista saattaa pyörii vielä jossakin, vieraiden nurkissa.


Kun aloittelin leffahommia ei Suomessa ollut vielä mallitoimistoja tai meikkitaiteilijoita. Bongailin esiintyjiä kaduilta ja hyödynsin hyvännäköisiä ystäviäni. Laila Snellman perusti ensimmäisen mallitoimiston, Paparazzin 1983 ja se helpotti hieman työtäni.

Jouduin kuitenkin suureksi harmikseni aika usein meikkamaan ja kampaamaan esiintyjät itse. En ollut kylläkään kovin ylpeä meikki ja -kampaustaidoistani. Mallitoimistojen myötä maahamme rantautui onnekseni uusi ammatti, meikkitaiteilijat. Parturikampaajien lisäksi 80-luvulla meikkitaiteilija oli ehkä trendikkäin ammatti.
Nykyään taas kaikki kynnelle kykenevät ovat stylistejä, puvustajia tai kuvausjärjestäjiä.

Vaate- ja rekvisiittatarjonta oli kaupoissa 80-luvun alussa aivan surkea. Usein vietin aikaa Shortsin studioilla pikkutunneille asti kun valmistin käsin esiintymisasuja, värjäsin, korjasin, modistin jne. Jopa sukkahousut kuvioin itse. 


Opin muitakin outoja kädentaitoja kuten valmistamaan keskellä talvea omenasta persikan, kun persikoita ei saanut kaupasta. Tein kondomin liukastusaineesta hammastahnaa ja jogurtista suklaata. Ai,miksi? Koska kamera oli niin armoton, että oikea hammastahna näytti kuvassa rakeiselta ja suklaakaan ei ollut hyvännäköistä, ne oli pakko valmistaa itse.
Ripustin marraskuussa rautalangalla puuhun omenoita ja lehtiä jotta filmissä näyttäisi kesältä, kannoin sangolla vettä paikkoihin missä sitä piti olla mutta ei ollut, kiillotin silikonilla vihanneksi ja hedelmiä, lavastin somistin, puvustin, silitin, meikkasin, kampasin, kaikkea oli pakko osata koska eijoota ei voinut kuvata.


Osallistuin myös Karin assistenttina filmien leikkaamiseen. Leikkausvaiheessa työni oli pääsääntöisesti klippien (ottojen) järjestämistä mutta samalla sain vahvasti vaikuttaa näkemykselläni myös leikkauksen lopputulokseen. Silloin tällöin priifasin myös muusikoille ideoitani musasta kun tilasimme sävellyksiä spotteihimme, se oli hauskaa puuhaa koska ideani olivat aina omalaatuisia. Jouduinpa joskus jopa spiikkaushommiin. Oi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen mutta tässä teille hyvät lukijat muutama fantastinen spotti kultaiselta kasarilta. NAUTTIKAA!





Lopuksi soitan biisin jonka rakas Kari oli äänittänyt C-kasetin molemmat puolet täyteen. Sitä sitten kuunneltiin niin kauan kunnes se oli kulunut puhki, studiolla, autossa, kuvauspaikoilla, hoteleissa jne....

Leo SAYER - More Than I Can Say