torstai 21. heinäkuuta 2011

URBAANI PUUTARHA



Olen neljä vuotta hoitanut taloyhtiömme pihaistutuksia. Pihan kaunistaminen osui jotenkin kummallisesti kohdalleni ja ilmeisesti olen pärjännyt tehtävässäni hyvin, vaikka en mikään hortonomi olekaan.

Pihamme on tosi ruma. Tyypillinen kerrostalopiha joka on puolillaan fillareita ja rujo roskiskatos vielä kaupan päälle.

Ikkunani ovat sisäpihalle päin ja minua sieppasi aikaisemmin joka ikinen aamu avatessani verhot ja katsellessani sitä ankeutta. Elämäntehtäväni on kauneuden luominen joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Naapurirapun Suskin kanssa käytiin ostamassa pihaan upea harmaa pöytä ja mustat Philippe Starckin suunnittelemat tuolit. Aiemmin olin jo ostanut uuden pöydänvärisen ulkotuhkakupin iänikuisten ”Mynttisen Suolakurkkupurkkien” tilalle.



Eero B-rapusta petsasi rouvansa kanssa "itäneen perunan" -väriset kukkalaatikot ja minä hommasin kukat.

Viime kesänä istutin valkoisia pelargonioita. Opin kertaheitolla, että ei enää ikinä mitään valkoisia kukkia, paitsi liljoja kotiin. Ainoastaan sitä edellisen kesän valkoinen mansikkahuntu oli onnistunut valinta. Pelargonioita piti ihan hulluna nyppiä kun kukat kuihtuivat niistä tuli ruman ruskeita. Taisi olla huono lajike.

Tänä vuonna kukkalaatikoissa on orvokeita, krasseja ja oliivipuita.
Kasvit on voineet hyvin kunnes maanantaiaamuna...voi kauhistus huomasin, että kasvit ovat täynnä mustia kirvoja. Ne kuulemma lisääntyy neitseellisesti. SILLÄVIISIIN!



Talossamme asuu Helmi joka oitis alkoi neuvomaan, että mene ostamaan mäntysuopaa, ja suihkepullo. Tein työtä käskettyä ja Helmi opasti kuinka valmistin mäntysuovasta ja vedestä seoksen jolla suihkuttelin sitten kasveja. Kädet haisee vieläkin ihan hirveälle.
Kirvat pesivät lehtien alapinnoilla joten oli aivan pakko käydä koko kasvusto lehti kerrallaan läpi. Eilen tiistaina sama suihkutteluhomma ja tänään Helmi totesi, että kirvoille taisi tulla äkkilähtö.

Tämä puutarhurin homma on ollut yllättävän mukavaa. Olen oppinut paljon uusia asioita ja saanut jopa kasvit kukoistamaan. 80-luvulla olin vielä sellainen huithapeli, että onnistuin tappamaan muovikukatkin.



Nyt menen kastelemaan kasvit koska vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”.


Prince - Te Amo Corazon

8 kommenttia:

  1. Hieno! Kasarmikadullakin kaivattais kipeästi hortonomia!

    VastaaPoista
  2. Veikkaan, että monet taloyhtiöt kaipais pihanlaittajaa mutta kukaan ei halua tehdä ilmaista duunia, paitsi minä, Suski, Eero ja hänen vaimonsa.
    Taloyhtiöstä on parit täti-ihmiset silloin tällöin nyppineet orvokkeja ja olen ottanut avun kiitollisuudella vastaan.
    Paras kiitos on kuitenkin se, että ihmiset viihtyvät nykyään pihalla, nauttivat jopa illalista vieraittensa kanssa, oliiivipuiden katveessa.
    Laita sinä Jari teidän pihassa hihat heilumaan :)

    VastaaPoista
  3. Tsupukalle 100 pistettä ja urhoollisuusmitali! Terv, SuusKii

    VastaaPoista
  4. Älä luovuta, asfaltti jää vielä kakkoseksi ;o)

    VastaaPoista
  5. Aika mimmi olet Oda!!

    Niin sitä voipi huomata aivan uusia huikeita osaamisalueita itsestään, kun kiinnostusta piisaa.

    VastaaPoista
  6. Mika tietää, että olen taistelijatyyppi oikea kaupunkisissi :)

    Kiitos myös anonyymille kannustuksesta ja voin kertoa, että pihassa olevat oliviipuuni ovat parhaillaan täynnä oliivin marjoja ja se on uskomatonta....

    VastaaPoista
  7. upeeta pyyteetötä työtä itsesi ja toisten iloksi! Olet ihana!

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!