keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

MÄHÖNE LINTSILLÄ

MÄHÖNE-kilpailu blogissani oli oikein onnistunut, nimittäin melkein kaikki palkitut ovat muistaneet minua hauskoilla kuvilla noudettuaan palkinnot POPOTISTA.
Tänään yllättäjä oli kisan voittaja ESA.

Esa kirjoitti voittoisassa tekstissään näin:

Vetäisin siteeksi silmille ja juoksisin huutaen: ” Oonks mä höne, oonks mä höne, häh?”


Onnea voittajalle ja kiitos loistavasta kuvasta, Helsingin, Linnamäellä.





Burlap to Cashmere - Anybody Out There?

tiistai 26. heinäkuuta 2011

SARONKI



Olen oleskellut paljon Thaimaassa ja siellä miehet ja naiset käyttävät usein asunaan kirkkaasti kuvioitua saronkia. Se voi olla silkkiä tai puuvillaa.
Saronkikangas on yleensä hyvin värikäs ja geometrisissä kuvioissa esiintyy eläimiä tai kasveja. Sarongin standardipituus on noin kaksi ja puolimetriä.

Yleensä se sidotaan vyötärölle hameeksi mutta on erilaisia sitomistapoja jolla kankaan saa taipumaan monennäköiseksi asuksi.
Saronki on rannalla kätevä koska sillä voi nopeasti peittää uimapuvun kun poikkeaa vaikka rantabaariin lounaalle. Puetpa sarongin miten vain kankaan sitomistapa ei koskaan ole väärä koska saronkia voi käyttää juuri niin kuin itse haluaa.

Sarongilla on myös muita nimiä, Havaijilla, Pareo, Afrikassa, Kanga, Intiassa, Dhoti, Filippiineillä, Malong ja Kambotzassa, Suhrong.

Suosittuja tapoja käyttää saronkia:

  1. hameena
  2. peittää uimapuku
  3. mekkona (Tooga)
  4. verhoina
  5. seinävaatteena
  6. ranta-alustana
  7. turbaanina

Itse käytän saronkia kotiasuna kesäaikaan koska se on kätevä ja vilpoisa. Talvella siirryn verkkareihin ja villasukkiin.

Tässä vielä piirrosohjeeni kuinka voit pukea sarogin mekoksi:


Ane Brun - The Treehouse Song


perjantai 22. heinäkuuta 2011

CADILLAC CLUB COUBE 1946

Kuva: Minttu Vesala
Blogiani pitäisi päivittää joka, päivä elämäni on niin tapahtumarikasta. Jos haluan, että minulle ei tapahdu mitään pyrin olemaan neljän seinän sisälle, edes sadan metrin päähän ruokakauppaan ei kannata mennä.

Ystäväni Mikon kanssa uhmattiin kuitenkin tänään kohtaloa ja lähdettiin 12.00 korvilla maisemia katsomaan. Kierros aloitettiin Popotista, suosikkikaupastani. Sain käydä hädän tullen Popotin poikien WC:ssä pissillä joten kiitokseksi pesin eriön, (kyllähän pojat tiedetään, ei ne pönttöjä pese). Popotista, Fredan torille kahveille, siellä seuraamme tuli hento tyttö joka kertoi olevansa maataloustyöntekijä.
Nuori karjakko oli juuri oppinut tekemään piikkilanka-aitaa. Jösses!?!

Rupattelutuokion jälkeen matkamme jatkui Kaivariin. Kaivarissa odotti palkinto vessan pesusta. Minttu oli ulkoiluttamassa hoitokoiraansa ja odotti ystäväänsä Håkkea, joka oli tulossa rantaan vasta hankitulla Cadillacillaan.

Yes, Yes, Yes!

Saman tien meni pasmat sekaisin koska tiesin, että nyt tulee Amerikan-herkkua!
Mattolaiturin viereen oli parkkeerattu vuoden 1946, kaksiovinen, viistoperäinen Cadillac.
Tuijotin autoa ihan typertyneenä ja ihailin haltioituneena tätä mattamustaa Art Deco-helmeä.
Auto oli puhtaan tyylikäs, ei ylimääräisiä koristeita, eikä liikaa designattu.

Kuva: Minttu Vesala
Club Coube on mielestäni erityisen tyylikäs auto, jossa on matala kattolinja ja sivu- ja takaikkunat seuraavat kauniisti katon virtaviivaisuutta.
Huomioni kiinnittyi myös erikoisen pieniin pölykapseleihin, kunnes tajusin, että ei siinä tainnut pölykapseleita ollakaan. (silmälasit unohtui kotiin) Luotimaiset etu- ja takaloskasuojat miellyttivät myös. Sivusta näkyi puuttuvan kromiosia mutta se näyttää ihan hauskalta, koska uteliaille voi  kertoa tyhjien kolojen olevan vaikka luodinreikiä.
Sisältä auto oli ihan paskassa kunnossa mutta vaihdekepissä oli nuppina hauska arpanoppa. Cadi on bensiinikäyttöinen ja takavetoinen sekä automaattivaihteinen.

Tämä malli on valmistettu juuri kun toinen maailmansota päättyi ja Pearl Harborin viimeinen M-24 tankki oli rullattu pois ja Detroitin, Cadillacin kokoonpanolinjalta. 24. Elokuuta 1945 aloitettiin Cadillacin tuotanto ja ensimmäinen vuoden 1946 malli valmistui lokakuun 7:s vuonna 1945.

Cadillac Club Coube näkeminen Suomessa on varsin harvinaista. Håkken menopeli on ostettu Meksikosta. V8-moottorin hillitty mutta voimaa kumpuava ääni sai tämän tytön hiljaiseksi. Melkein teki mieli kiljaista, että: ”Paina nyt hyvä mies sitä kaasupoljinta vähän reilummin.”
Auton tekniset tiedot olisi kiva tähän laittaa mutta valitettavasti niitä ei ole mutta jos saan ne joskus omistajalta haltuun voin päivittää blogini.

Kuva: Minttu Vesala
Koska olen nuoruudessani ollut auton varaosakauppias huolestuin heti mistä tähän menopeliin saa osia mutta nou hätä, tässä on heti yksi osoite komealle auton omistajalle:
Cadillacparts

Johnny Cash - One Piece At a Time

torstai 21. heinäkuuta 2011

URBAANI PUUTARHA



Olen neljä vuotta hoitanut taloyhtiömme pihaistutuksia. Pihan kaunistaminen osui jotenkin kummallisesti kohdalleni ja ilmeisesti olen pärjännyt tehtävässäni hyvin, vaikka en mikään hortonomi olekaan.

Pihamme on tosi ruma. Tyypillinen kerrostalopiha joka on puolillaan fillareita ja rujo roskiskatos vielä kaupan päälle.

Ikkunani ovat sisäpihalle päin ja minua sieppasi aikaisemmin joka ikinen aamu avatessani verhot ja katsellessani sitä ankeutta. Elämäntehtäväni on kauneuden luominen joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Naapurirapun Suskin kanssa käytiin ostamassa pihaan upea harmaa pöytä ja mustat Philippe Starckin suunnittelemat tuolit. Aiemmin olin jo ostanut uuden pöydänvärisen ulkotuhkakupin iänikuisten ”Mynttisen Suolakurkkupurkkien” tilalle.



Eero B-rapusta petsasi rouvansa kanssa "itäneen perunan" -väriset kukkalaatikot ja minä hommasin kukat.

Viime kesänä istutin valkoisia pelargonioita. Opin kertaheitolla, että ei enää ikinä mitään valkoisia kukkia, paitsi liljoja kotiin. Ainoastaan sitä edellisen kesän valkoinen mansikkahuntu oli onnistunut valinta. Pelargonioita piti ihan hulluna nyppiä kun kukat kuihtuivat niistä tuli ruman ruskeita. Taisi olla huono lajike.

Tänä vuonna kukkalaatikoissa on orvokeita, krasseja ja oliivipuita.
Kasvit on voineet hyvin kunnes maanantaiaamuna...voi kauhistus huomasin, että kasvit ovat täynnä mustia kirvoja. Ne kuulemma lisääntyy neitseellisesti. SILLÄVIISIIN!



Talossamme asuu Helmi joka oitis alkoi neuvomaan, että mene ostamaan mäntysuopaa, ja suihkepullo. Tein työtä käskettyä ja Helmi opasti kuinka valmistin mäntysuovasta ja vedestä seoksen jolla suihkuttelin sitten kasveja. Kädet haisee vieläkin ihan hirveälle.
Kirvat pesivät lehtien alapinnoilla joten oli aivan pakko käydä koko kasvusto lehti kerrallaan läpi. Eilen tiistaina sama suihkutteluhomma ja tänään Helmi totesi, että kirvoille taisi tulla äkkilähtö.

Tämä puutarhurin homma on ollut yllättävän mukavaa. Olen oppinut paljon uusia asioita ja saanut jopa kasvit kukoistamaan. 80-luvulla olin vielä sellainen huithapeli, että onnistuin tappamaan muovikukatkin.



Nyt menen kastelemaan kasvit koska vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”.


Prince - Te Amo Corazon

maanantai 18. heinäkuuta 2011

IHANA KAHVILA



Jos saisin ojentaa Vuoden Yrittäjä -palkinnon se kuuluisi eittämättä Sanni-Maija Repekka Jouhkille, hän uhmasi kaikkia lainalaisuuksia ja perusti kahvilan keskelle ei mitään ja vielä tavarakonttiin.
Tein eilen retken Ihana kahvilaan joka sijaitsee Helsingin Kalasatamassa. Epäilin kyllä koko kävelymatkani ajan, että mahtaako periltä löytyä mitään mutta kaikki vastaantulijat vannoivat, että kyllä kannattaa jatkaa matkaa.




Mikäs oli dallaillessa kun ilma oli upea ja matkan varrella oli varmaan Suomen pisin graffitiaita. Kuvataideakatemian taidegrafiikan opiskelijoiden kaiverretut levyt oli tosi upeita.


Perillä palkinto oli ruhtinaallinen sillä kahvila oli nimensä veroinen eli IHANA.

Kahvilan ympäristö on todella karua joutomaata mutta Ihana kahvilasta avautuu upeat näköalat merelle ja horisontissa pilkottavalle Helsingille.




 Sanni on sisustanut kaksi tavarakonttia ihastuttavaksi kahvilaksi ystävänsä Asli Ufacikin kanssa. 
Konttikahvilassa on tekonurmikko ja siellä voi makoilla vaikka riippukeinuissa.
Istuimet ovat rakennettu rakennusjätesäkeistä. Konttikahvilan pöydät näyttivät olevan sementtiä. Lapsiasiakaitakaan ei ole unohdettu heitä varten on tehty hiekkalaatikoita kaivonrenkaista.



Kahvilakontti oli maalattu sisältä vaalean ruusunpunaiseksi ja takaseinä oli raikkaan sininen. Kahvilassa sai todella hyvää espressopohjaista kahvia, niin hyvää että minua ei laisinkaan harmittanut nauttia sitä pahvimukista. Leivonnaisia oli useampaa sorttia lähtien perinteisistä korvapuusteista. Nautin raparperipiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Nam.

Kahvilassa on myös pieni kauppa josta voi ostaa kotiin viemisenä vaikka hilloja.


Suosittelen kahvilaan vaikka pyöräretkeä tai sitten sellaista useamman tunnin kestävää kävelyretkeä jonka itse tein, kävelin Punavuoresta Kalasatamaan ja samaa reittiä takaisin. Metrolla pääsee kohtalaisen lähelle ja käveltäväksi tulee Kalasataman metroasemalta runsas kilometri. Reitti on merkitty asfalttiin maalatulla vihreällä viivalla.


Kahvila on avoinna Ke-Su 11.00 – 19.00 
(Maanantaisin ja tiistaisin kahvila on kiinni)

Arcade Fire - Deep Blue

lauantai 16. heinäkuuta 2011

VINTAGE SUMMER DRESS


Käväisin Kaivarin Kanuunassa joka on itsepalvelukirpputori, Helsingissä, Merikatu 3.
Vintage-huoneesta osui käteeni 50-luvun mekko. Leninki oli aika huonossa kunnossa, kuten usein suomalaiset vanhat, käytetyt vaatteet ovat. Sodan jälkeen Suomessa oli kankaista pulaa ja vaatteita muokattiin uudelleen ja uudelleen, jopa kodintekstiilit kangaspulan iskiessä muutettiin leningeiksi tai jopa juhlapuvuiksi.

Ulkomailta löytää kirpputoireilta ja vintage-liikkeistä vanhoja vaatteita jotka saattavat olla lähes käyttämättömiä. Lontoossa olen vieraillut mm. sellaisissa Second Hand myymälöissä joiden myytävissä vaatteissa on roikkunut vielä alkuperäiset, vuosikymmenten takaiset hintalaput.

Ostin kuitenkin mekon Kanuunasta vaikka se oli kuntoisuuteensa nähden kallis, mutta mielestäni se oli hurmaava.

Hämmästykseni oli suuri kun huomasin, että mekko olikin valmistettu Amerikan ihmemaassa. Onkohan leninki lähetetty Suomeen? Lapsena minäkin sain paketteja Amerikassa asuvalta tädiltäni. Amerikkaan oli muuttanut monien suomalaisten sukulaisia jotka muistivat sitten läheisiään kuuluisilla amerikanpaketeilla. Olisi hienoa tietää kuka tätä leninkiä on kantanut ennen minua yli kuusikymmentä vuotta sitten?

Mekko on kreppiä ja kotoisin Cincinnatista, Ohiosta. Firman nimi on Fashion Frock.
Yritys aloitti vuonna 1920 ja lopetti toimintansa 1970-luvun puolessa välissä.

Fashion Frock työllisti kotiäitejä jotka taskurahoja tienatakseen myivät vaatteita, ystäville ja naapureilleen ”ovelta ovelle” menetelmällä. Myyjillä oli mukana ihania myyntikortteja missä oli näytteitä vaatteista, kankaista ja värikartoista. Myyntikortit ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Mikäli joku lukijoista tunnistaa mekon otan ilolla vastaan vaatteeseen liittyvän tarinan.





Tässä pari kivaa netissä toimivaa vintage-liikettä:
Couture Allure
Devoted 2 Vintage

PS. Lukijapalautetta Marialta, Lontoosta.
Maria oli viimeksi eilen shoppaillut Paletessa joka on kuulemma yksi Lontoon parhaimmista vintage-liikkeistä ja omistaja Marco on huipputyyppi. Kauppias omaa uskomattoman tietämyksen ja tuotteet on tarkoin valikoitu sekä palvelu on mitä parhainta. Kiitos Marialle loistavasta vinkistä.

The Jolly Boys - Rehab

lauantai 9. heinäkuuta 2011

TUHKAMUNA





Olipa kerran Kauno - niminen poika joka isänsä kuoltua jäi julman äitipuolen kasvatettavaksi.
Häijy äitipuoli ja kaksi velipuolta kadehtivat Kaunoa koska hän oli hyvin komea ja he itse olivat rumia.
Äitipuoli antoi Kaunolle pilkkanimeksi Tuhkamuna. Tuhkamuna puettiin rääsyihin ja hän joutui raatamaan keittiössä sekä tekemään kaikki raskaat kotitaloustyöt.

Eräänä päivänä hänen kuninkaallinen korkeutensa Espanjan prinsessa,  Penelope de Bebbarinen järjesti Suomenmaassa  suuret tanssiaiset, johon kaikki nuoret naimattomat miehet kutsuttiin.  Velipuolet alkoivat heti pukeutua tanssiaisia varten koska kaikki miehet tiesivät, että prinsessa aikoi valita sulhasensa juhlaväen joukosta kandidaatit halusivat sonnustautua parhaimpiinsa. Tuhkamuna ei kuitenkaan päässyt mukaan, vaan joutui jäämään kotiin, kuuraamaan leivinuunia äitipuolen käskystä.

Silloin vanha haltia Joel “Iso” Pallinen näyttäytyi keittiön nurkassa salaa itkevälle Tuhkamunalle ja lupasi, että hän kyllä pääsee tanssiaisiin. Haltiatar muutti puutarhan suurimman kurkun Aston Martiniksi ja ryysyt näyttäväksi MÄHÖNE- alusasuksi. Tuhkamunan täytyi kuitenkin muistaa palata ennen kello kahtatoista, koska silloin taika raukeaisi, hän muuttuisi taas ryysyläiseksi ja auto kurkuksi.

Saavuttuaan palatsiin kaikki vieraat huomasivat kuinka komea Kauno oli ja espanjalainen prinsessa tanssi hänen kanssaan koko illan. Tuhkamunalla oli prinsessan kanssa niin hauskaa, että unohti haltiansa neuvon ja kellon alkaessa lyödä kahtatoista juoksi Tuhkamuna niin vikkelästi pois palatsista, että pudotti juostessaan MÄHÖSENSÄ.





Koska prinsessa ei voinut unohtaa Tuhkamunaa ja aikoi mennä tämän komean nuorukaisen kanssa naimisiin, hän lähti etsimään sitä poikaa, jonka päälle MÄHÖSET sopisivat.



Valtakunnan kaikki miehet etelästä pojoiseen ja lännestä itään koettivat MÄHÖSIÄ, mutta ne ei sopinut kenellekään.



Myös Tuhkamunan velipuolet kokeilivat  MÄHÖSIÄ leikaten äidin käskystä jopa etuveitikan pois.

 
Velipuolten kokeillessa MÄHÖSIÄ Penelope huomasi pöydän alla piileskelevän ryysyläisen ja pyysi myös häntä kokeilemaan alusasua, äitipuolen vastustelusta huolimatta.



MÄHÖSET sopivat  Tuhkamunalle täydellisesti ja kuin ihmeen kautta alushousujen väri muuttui tomaatinpunaiseksi. Kauno pääsi viettämään loistavat häät  Penelope prinsessan kanssa, Viitasaarella.
Näin Kauno sai prinsessan ja puolivaltakuntaa sekä kauniin puolisonsa kanssa kaksitoista poikalasta eli SEN PITUINEN SE!






MÄHÖNE-kilpailun kolmannen palkinnon voittajan seikkailut olivat tässä ja täältä voitte kurkata voittajan Tikkun & Takkun mutsin vastauksen.

Musculoeser Körper - Gruuvit Tiu Kalla