keskiviikko 18. toukokuuta 2011

THE TIGER LILLIES

Olin Savoy-teatterissa ystävieni kanssa katsomassa  ”Sirkusta,"  Brittiläistä, The Tiger Lillies Freakshowta. Kyseessä oli muka synkkä sirkusshow, jossa epämuodostuneiden ja friikkien hahmogalleria esittäytyy lavalla. Odotukseni olivat korkealla, koska en ole aiemmin vastaavaa nähnyt.

Mielestäni esitys oli kuitenkin tylsä ja kahden tunnin shown jälkeen biisitkin alkoivat kypsyttää.
Sirkuksen esiintyjiä säesti bändi, joka käytti soittiminaan mm. rumpuja, haitaria, bassoa ja välillä myös pianoa sekä sahaa.
Vokalisti lauloi prostituutiosta, huumeista, lobotomiasta, väkivallasta ja uskonnosta, korkealla, ohuella, oudon maanisella lauluäänellä. 
Äijä oli kuitenkin jo sen ikäinen, että äänenmurros oli aikaa sitten ohitettu, ehkä häneltä oli poistettu molemmat kivekset, koska kysymyksessä on friikki-sirkus, täytyyhän sellaisessa ryhmässä esiintyä yksi Kastraatti-laulaja.



Kielitaitoni ei ole hääppöinen, joten minulla oli välillä vaikeuksia ymmärtää lyrikkaa, eikä tämä falsetti-laulu ainakaan auttanut saamaan sanoista selvää.
Ystäväni Yazka on nähnyt useita ”Tiger Lillies-esityksiä”, hän totesi myös, että Savoyn näytös oli ehkä huonoin, hänen koskaan näkemistään.
Yazka on ostanut, The Tiger Lillies -ryhmän levyjä ja väittää tykkäävänsä niistä kovasti.

Esityksen parasta antia oli  henkeäsalpaava ja visuaalisesti kaunis trapetsi-numero.
Friikeintä mielestäni  oli käärmenainen, joka taipui mitä kummallisempiin asentoihin, mimmi oli kuin kumipatukka.



Tylsintä ja mitäänsanomatonta oli häkissä makaava lihava nainen, jolla oli muka kolme sydäntä, jassoo...esitys olisi ollut mielenkiintoisempi jos se nainen olisi ollut ihan ”sikalihava” ja vaikkapa ilkosillaan. 
Nainen oli sellainen ”semi-läski” ja kolme sydäntä oli paperisia valaisimia, joita laulun tahdissa sirkuksen kääpiöavustajat heiluttivat emännän yllä, HOW BORING!
Seuraavaksi esiintyi kuusikätinen mies, jösses, olinko tullut lastenkutsuille? Kuusikätinen oli tietenkin valtavan kokoinen marionetti ja samat tyypit heiluttelivat langoilla äijän käsiä, jotka hetki sitten pyörittivät punaisia paperisydämiä.


Ystäväni Baawo selitti minulle väliajalla, että nykyisin ei enää kummajaisia sirkuksessa näe. Yksi syy siihen on, että nykymaailmassa aktivistit puolustavat vammaisten oikeuksia. Sata vuotta sitten oli suurta kansanhuvia tuijotella friikejä, nyt se olisi pelkästään julmaa.
Tänä päivänä ihmisten omituisuuksien esittäminen julkisesti on yhtä häpeällistä liiketoimintaa, kuin pornografia.
Baawo selitti myös, että jos haluaa tehdä hienoja hahmoja, kuten vaikka liskomiehen siihen menee aikaa, suomut ovat iholla monta päivää ja kuulemma aiheuttavat kipua. Ymmärrän, on helpompi tehdä marionetteja.
Ihmiset ovat uteliaita näkemään muita, jotka poikkeavat normaaleista. Uuden aallon Freak show -toimintaa onkin tatuoinnit, kauhistuttavan näköiset lävistykset, amputoinnit ja muut itse tehdyt omituisuudet.




Jos pitää goottirock, vaudeville ja kabaree-punk -musiikista, niin tervemenoa näytöksiin. Mielestäni esitys on kuitenkin enemmän musiikkiteatteria, kuin sirkusta eli sen SIRKUS sanan voisi jättää ilmoituksista pois.
Lavalla sekoili suurimman osan ajasta kaksi kääpiötä, jotka spottasivat meidän jengin yleisön joukosta. Edustimme näytöksen friikeille, marginaali-ilmiöitä ja  outoutemme sai esiintyjät hakeutumaan näytöksen jälkeen seuraamme.



Ihana Fiona Timantti, sai suukon poskelleen, sirkuksen komealta kääpiöltä. Fiona on ammatiltaan Millinery.
Hän suunnittelee ja valmistaa hattuja.
Fiona muistutti 50-luvun filmitähteä, syvän lilassa, pitsileningissä ja mustassa baskerissa, joka oli huolellisesti aseteltu hänen kauniille, kuparinhohtoisille hiuksilleen. Mustat saumasukat, käsilaukku ja Minna Parikan, kengät kruunasivat tämän ihastuttavan femme fatalen tyylin. Hän oli suukkonsa ansainnut.
Suurimmat ansiot outoudesta lankesivat luonnostaan ystävällemme, Baawo Beelle (TheBaron)joka on  sekoitus ulkoiselta lookiltaan, Charlie Chaplinia ja 1800-luvun sirkustirehtööriä. Vaikka kundi oli pukeutunut vimpan päälle Jean Paul Gaultieriin ja Vivienne Westwoodiin, saattoi kaula-aukosta nähdä vilauksen nahkaa, jossa ei ole yhtään värittämätöntä kohtaa. Baawon äiti ei varmaan antanut pojalle lapsena piirustuspaperia.

Kuva:Tiina Henttonen

Baronin ”Friikkisirkus” lyö mielestäni laudalta useimmat tietämäni kauhujutut ja kun yritin YouTubesta katsoa Baawon esitystä lopetin ensimetreillä, en pysty enkä suosittele, mutta jos kantti kestää niin tästä voi kurkata.





 MUISTAKAA, että minä varoitin!

Lopuksi vielä biisi, joka mielestäni oli tämän pumpun parhaimmistoa, olokeepa hyvät:

TIGER LILLIES - BANK ROBBER BLUES

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!