maanantai 23. toukokuuta 2011

THE CLOSEST THING TO HEAVEN

Sain kutsun ystävältäni tulla viettämään kesäpäivää, hänen siirtolapuutarhamökille. Otin kutsun vastaan, vaikka se tiesi jännittävää bussimatkaa, Rautatieasemalta – Pakilaan. Selvisin matkasta kuitenkin kunnialla ja löysin kuin löysinkin perille. 

Mökkialue oli kuin pieni satukylä, kaupungin kupeessa. Ihmisiä hyöri palstoillaan kuin työleirillä konsanaan. Mökkiläiset  rakentelivat omalaatuisia virityksiä tonteillaan, hoitivat puutarhaansa tai valmistivat ruokaa kesäkeittiöissään. Sosiaalinen kanssakäyminen mökkiläisten kesken tuntui olevan myös kovin vilkasta.

Mielestäni olin tullut  paratiisiin. Pääsin ensitöikseni kitkemään rikkaruohoja, vaikka voikukat (Taraxacum officinale)  olivat hyvin kauniita näin kaupunkilaistytön mielestä, niin palstan pitäjälle ne ovat vain riesa.
Kitkentä oli hyvää jumppaa kädelleni. Kitkentävälineenä käytin hyppykepin näköistä härveliä, jolla en ensimmäisen puolentunnin aikana kertaakaan osunut voikukan keskipisteeseen.



Ihastuttava Anni-tyttö istui omenapuun oksalla ja nauroi touhulleni. Luulen, että kaikki muutkin nauroivat, mutta työ tekijäänsä opettaa ja nyt voisin haastaa kaikki seudun mukulat hyppykeppi-tarkkuusammunta kilpailuun. Veikkaan, että tontti olisi siisti rikkaruohoista alta aikayksikön.



Talon isäntä oli hommannut vierailuni kunniaksi helvatun hienon espressokoneen mökilleen. Nautimme puutarhassa loistavaa Caffé lattea.
Myöhemmin valmistimme kesä-dinnerin kimpassa. Lapset osallistuivat ruuanvalmistukseen meidän aikuisten kanssa ja se oli tosi kivaa yhteistä tekemistä. Loistavan aterian jälkeen sain palkkioksi tiskata. Kaikki nämä askareet + ateriointi, tapahtuivat mökin pihaan rakennetussa kesäkeittiössä.

Dinnerin jälkeen teimme tutustumiskierroksen alueella ja kävimme katsastamassa yhteissaunan, joka sijaitsi Vantaan joen varressa, kerhotalon sekä viljelypalstat.
Huomasin heti, että alueella muodikkaimmat jalkineet olivat, joko värikkäät Crocsit tai sitten kumisaappaat. Veikkaan, että ideana on se, että tällaiset jalkineet saa nopeasti jalkaan tai jalasta pois. Mieleeni juolahti kuitenkin, että saattaisikohan niin vehreällä alueella olla käärmeitä, että jospa niitä lantsareita pidetään kesäkuumalla siitä syystä.
  
Pakilan siirtolapuutarha on perustettu sodan jälkeen, edistämään kaupunkilaisten hyvinvointia. Mikä nerokas idea!
Tuohon aikaan ruuasta oli pulaa, joten nämä palstat olivat tarkoitettu puhtaasti viljelyä varten. Pakilan siirtolapuutarha on kaupungin puistoaluetta, joka tarkoittaa sitä, että portit ovat avoinna kaikille vierailijoille.
Järjestyssääntöjä pitää kuitenkin noudattaa, eikä kenenkään tonteille saa luvatta mennä.

Yleiskaavassa 2002, Pakilan siirtolapuutarha on merkitty kulttuurihistotiallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi virkistysalueeksi. Helsingin kaupunki vuokrasi siirtolapuutarhan vuonna 1997 Pakilan Siirtolapuutarha ry.:lle kolmeksikymmeneksi vuodeksi.  

Vierailun päätteeksi jäi itämään ajatus että, pitäisikö minunkin hommata kesäkoti, mielestäni mökkien hinnat ovat kuitenki aika kovia. Taitaa olla meikäläiseltä saavuttamattomissa oleva unelma, vaikka alueet perustettiin alunperin vähätuloisia varten, siirtolapuutarhamökkeily on nykyään melko varmasti trendikäs, vakavaraisten ihmisten harrastus.

Kiitos Juhalle ja skideille loistavasta päivästä.

The Kane Gang - the closest thing to heaven

2 kommenttia:

  1. Kiitos Oda kun sain käydä mukanasi siirtolapuutarhassa. Kyllä sua varten oli kaikki huvitukset keksitty, hyppykepit, caffemasinat...Kuvat on kivoi, mut viel ois mageempi nähdä sulla esim. neonpinkit Crocsit jalassa..;) Tuo on sosiaalisten ihmisten touhua, joten ei kun mökkijä hankkimaan..

    VastaaPoista
  2. Grandpappa vietti tuolla lapsuutenikesiä,
    aina paistoi aurinko ja vadelmia oli pensaat pullollaan!

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!