tiistai 31. toukokuuta 2011

VOITA MÄHÖNE-KALSARIT!



HAPPY UNDERWEAR DAY! 

Mähöne Brothers on lanseerannut kesän kunniaksi alusasuihinsa uuden väriyhdistelmän.

MÄHÖNE -Retropantseja valmistetaan nyt
 ruskeakeltaisten lisäksi raikkaan punavalkoisina.


WHO WOULD WIN MÄHÖNE-PANTS?

Ota osaa kilpailuun, voit voittaa MÄHÖSET juhannukseksi
(wautsi, jotain, mitä voit vetää ehkä aattona salkoon.)
Kysymys kuuluu: ”Jos et pukisi Mähöne-kalsareita yllesi, miten muuten käyttäisit niitä?”

Paras läppä palkitaan!

Vastaukset kommenttiosioon, please. 
Kilpailu päättyy 22 kesäkuuta.
Arvovaltainen raati valitsee voittajan: Minä, Mikko Kaukonen ja Popotin pojat... niin ja ehkä Mähöne-brothers.
MÄHÖNE-Pants for life, not just for juhannus.


Husky Rescue - summertime cowboy

maanantai 23. toukokuuta 2011

THE CLOSEST THING TO HEAVEN

Sain kutsun ystävältäni tulla viettämään kesäpäivää, hänen siirtolapuutarhamökille. Otin kutsun vastaan, vaikka se tiesi jännittävää bussimatkaa, Rautatieasemalta – Pakilaan. Selvisin matkasta kuitenkin kunnialla ja löysin kuin löysinkin perille. 

Mökkialue oli kuin pieni satukylä, kaupungin kupeessa. Ihmisiä hyöri palstoillaan kuin työleirillä konsanaan. Mökkiläiset  rakentelivat omalaatuisia virityksiä tonteillaan, hoitivat puutarhaansa tai valmistivat ruokaa kesäkeittiöissään. Sosiaalinen kanssakäyminen mökkiläisten kesken tuntui olevan myös kovin vilkasta.

Mielestäni olin tullut  paratiisiin. Pääsin ensitöikseni kitkemään rikkaruohoja, vaikka voikukat (Taraxacum officinale)  olivat hyvin kauniita näin kaupunkilaistytön mielestä, niin palstan pitäjälle ne ovat vain riesa.
Kitkentä oli hyvää jumppaa kädelleni. Kitkentävälineenä käytin hyppykepin näköistä härveliä, jolla en ensimmäisen puolentunnin aikana kertaakaan osunut voikukan keskipisteeseen.



Ihastuttava Anni-tyttö istui omenapuun oksalla ja nauroi touhulleni. Luulen, että kaikki muutkin nauroivat, mutta työ tekijäänsä opettaa ja nyt voisin haastaa kaikki seudun mukulat hyppykeppi-tarkkuusammunta kilpailuun. Veikkaan, että tontti olisi siisti rikkaruohoista alta aikayksikön.



Talon isäntä oli hommannut vierailuni kunniaksi helvatun hienon espressokoneen mökilleen. Nautimme puutarhassa loistavaa Caffé lattea.
Myöhemmin valmistimme kesä-dinnerin kimpassa. Lapset osallistuivat ruuanvalmistukseen meidän aikuisten kanssa ja se oli tosi kivaa yhteistä tekemistä. Loistavan aterian jälkeen sain palkkioksi tiskata. Kaikki nämä askareet + ateriointi, tapahtuivat mökin pihaan rakennetussa kesäkeittiössä.

Dinnerin jälkeen teimme tutustumiskierroksen alueella ja kävimme katsastamassa yhteissaunan, joka sijaitsi Vantaan joen varressa, kerhotalon sekä viljelypalstat.
Huomasin heti, että alueella muodikkaimmat jalkineet olivat, joko värikkäät Crocsit tai sitten kumisaappaat. Veikkaan, että ideana on se, että tällaiset jalkineet saa nopeasti jalkaan tai jalasta pois. Mieleeni juolahti kuitenkin, että saattaisikohan niin vehreällä alueella olla käärmeitä, että jospa niitä lantsareita pidetään kesäkuumalla siitä syystä.
  
Pakilan siirtolapuutarha on perustettu sodan jälkeen, edistämään kaupunkilaisten hyvinvointia. Mikä nerokas idea!
Tuohon aikaan ruuasta oli pulaa, joten nämä palstat olivat tarkoitettu puhtaasti viljelyä varten. Pakilan siirtolapuutarha on kaupungin puistoaluetta, joka tarkoittaa sitä, että portit ovat avoinna kaikille vierailijoille.
Järjestyssääntöjä pitää kuitenkin noudattaa, eikä kenenkään tonteille saa luvatta mennä.

Yleiskaavassa 2002, Pakilan siirtolapuutarha on merkitty kulttuurihistotiallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi virkistysalueeksi. Helsingin kaupunki vuokrasi siirtolapuutarhan vuonna 1997 Pakilan Siirtolapuutarha ry.:lle kolmeksikymmeneksi vuodeksi.  

Vierailun päätteeksi jäi itämään ajatus että, pitäisikö minunkin hommata kesäkoti, mielestäni mökkien hinnat ovat kuitenki aika kovia. Taitaa olla meikäläiseltä saavuttamattomissa oleva unelma, vaikka alueet perustettiin alunperin vähätuloisia varten, siirtolapuutarhamökkeily on nykyään melko varmasti trendikäs, vakavaraisten ihmisten harrastus.

Kiitos Juhalle ja skideille loistavasta päivästä.

The Kane Gang - the closest thing to heaven

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

THE TIGER LILLIES

Olin Savoy-teatterissa ystävieni kanssa katsomassa  ”Sirkusta,"  Brittiläistä, The Tiger Lillies Freakshowta. Kyseessä oli muka synkkä sirkusshow, jossa epämuodostuneiden ja friikkien hahmogalleria esittäytyy lavalla. Odotukseni olivat korkealla, koska en ole aiemmin vastaavaa nähnyt.

Mielestäni esitys oli kuitenkin tylsä ja kahden tunnin shown jälkeen biisitkin alkoivat kypsyttää.
Sirkuksen esiintyjiä säesti bändi, joka käytti soittiminaan mm. rumpuja, haitaria, bassoa ja välillä myös pianoa sekä sahaa.
Vokalisti lauloi prostituutiosta, huumeista, lobotomiasta, väkivallasta ja uskonnosta, korkealla, ohuella, oudon maanisella lauluäänellä. 
Äijä oli kuitenkin jo sen ikäinen, että äänenmurros oli aikaa sitten ohitettu, ehkä häneltä oli poistettu molemmat kivekset, koska kysymyksessä on friikki-sirkus, täytyyhän sellaisessa ryhmässä esiintyä yksi Kastraatti-laulaja.



Kielitaitoni ei ole hääppöinen, joten minulla oli välillä vaikeuksia ymmärtää lyrikkaa, eikä tämä falsetti-laulu ainakaan auttanut saamaan sanoista selvää.
Ystäväni Yazka on nähnyt useita ”Tiger Lillies-esityksiä”, hän totesi myös, että Savoyn näytös oli ehkä huonoin, hänen koskaan näkemistään.
Yazka on ostanut, The Tiger Lillies -ryhmän levyjä ja väittää tykkäävänsä niistä kovasti.

Esityksen parasta antia oli  henkeäsalpaava ja visuaalisesti kaunis trapetsi-numero.
Friikeintä mielestäni  oli käärmenainen, joka taipui mitä kummallisempiin asentoihin, mimmi oli kuin kumipatukka.



Tylsintä ja mitäänsanomatonta oli häkissä makaava lihava nainen, jolla oli muka kolme sydäntä, jassoo...esitys olisi ollut mielenkiintoisempi jos se nainen olisi ollut ihan ”sikalihava” ja vaikkapa ilkosillaan. 
Nainen oli sellainen ”semi-läski” ja kolme sydäntä oli paperisia valaisimia, joita laulun tahdissa sirkuksen kääpiöavustajat heiluttivat emännän yllä, HOW BORING!
Seuraavaksi esiintyi kuusikätinen mies, jösses, olinko tullut lastenkutsuille? Kuusikätinen oli tietenkin valtavan kokoinen marionetti ja samat tyypit heiluttelivat langoilla äijän käsiä, jotka hetki sitten pyörittivät punaisia paperisydämiä.


Ystäväni Baawo selitti minulle väliajalla, että nykyisin ei enää kummajaisia sirkuksessa näe. Yksi syy siihen on, että nykymaailmassa aktivistit puolustavat vammaisten oikeuksia. Sata vuotta sitten oli suurta kansanhuvia tuijotella friikejä, nyt se olisi pelkästään julmaa.
Tänä päivänä ihmisten omituisuuksien esittäminen julkisesti on yhtä häpeällistä liiketoimintaa, kuin pornografia.
Baawo selitti myös, että jos haluaa tehdä hienoja hahmoja, kuten vaikka liskomiehen siihen menee aikaa, suomut ovat iholla monta päivää ja kuulemma aiheuttavat kipua. Ymmärrän, on helpompi tehdä marionetteja.
Ihmiset ovat uteliaita näkemään muita, jotka poikkeavat normaaleista. Uuden aallon Freak show -toimintaa onkin tatuoinnit, kauhistuttavan näköiset lävistykset, amputoinnit ja muut itse tehdyt omituisuudet.




Jos pitää goottirock, vaudeville ja kabaree-punk -musiikista, niin tervemenoa näytöksiin. Mielestäni esitys on kuitenkin enemmän musiikkiteatteria, kuin sirkusta eli sen SIRKUS sanan voisi jättää ilmoituksista pois.
Lavalla sekoili suurimman osan ajasta kaksi kääpiötä, jotka spottasivat meidän jengin yleisön joukosta. Edustimme näytöksen friikeille, marginaali-ilmiöitä ja  outoutemme sai esiintyjät hakeutumaan näytöksen jälkeen seuraamme.



Ihana Fiona Timantti, sai suukon poskelleen, sirkuksen komealta kääpiöltä. Fiona on ammatiltaan Millinery.
Hän suunnittelee ja valmistaa hattuja.
Fiona muistutti 50-luvun filmitähteä, syvän lilassa, pitsileningissä ja mustassa baskerissa, joka oli huolellisesti aseteltu hänen kauniille, kuparinhohtoisille hiuksilleen. Mustat saumasukat, käsilaukku ja Minna Parikan, kengät kruunasivat tämän ihastuttavan femme fatalen tyylin. Hän oli suukkonsa ansainnut.
Suurimmat ansiot outoudesta lankesivat luonnostaan ystävällemme, Baawo Beelle (TheBaron)joka on  sekoitus ulkoiselta lookiltaan, Charlie Chaplinia ja 1800-luvun sirkustirehtööriä. Vaikka kundi oli pukeutunut vimpan päälle Jean Paul Gaultieriin ja Vivienne Westwoodiin, saattoi kaula-aukosta nähdä vilauksen nahkaa, jossa ei ole yhtään värittämätöntä kohtaa. Baawon äiti ei varmaan antanut pojalle lapsena piirustuspaperia.

Kuva:Tiina Henttonen

Baronin ”Friikkisirkus” lyö mielestäni laudalta useimmat tietämäni kauhujutut ja kun yritin YouTubesta katsoa Baawon esitystä lopetin ensimetreillä, en pysty enkä suosittele, mutta jos kantti kestää niin tästä voi kurkata.





 MUISTAKAA, että minä varoitin!

Lopuksi vielä biisi, joka mielestäni oli tämän pumpun parhaimmistoa, olokeepa hyvät:

TIGER LILLIES - BANK ROBBER BLUES

perjantai 13. toukokuuta 2011

MÄHÖNE

Vierailin tänään ystäväni kanssa suosikkikaupassani,  POPOTISSA. Yazka osti valkoiset kesäpopot ja kun hän sovitteli uusia kenkiään, minulla oli mukavasti aikaa tutkia liikkeen sortimenttia.

Törmäsin aivan yllättävään tuotteeseen, Mähöne Brothers OY:n, MÄHÖNE-kalsareihin.



Unohda siis "Suomi-poika" kaikenmaailman Calvin Klein, Dolce Gabbana ja Björn Borg alusasut.
Ota mallia uhkeasta Joel Pallisesta, joka poseraa ylläolevassa kuvassa omissa, vai oliko se nyt Matti Lihavaisen, Mähösissä?!?

MÄHÖNE-kalsongeissa on värityskin paikallaan, mallikappaleet olivat paskanruskeat ja tereet kusenkeltaiset. Junttihuumoria parhaimmillaan! Yhdet kalsarit per sesonki riittää tosimiehelle, kun ne likaantuu, voit kääntää pöksyt nurinpäin.
Sanotaanhan mainoksessakin, että kahta en vaihda.....



Leikkaus boksereissa on hyvä, niin pienimunaista miestä ei ole keksittykään etteikö etumus näyttäisi mukavan pullotavalta katsojan silmään.
Mähöset maksavat: 25€.
Koot ovat: S, M, L, XL.
Materiaali: Villi arvaus, 100% puuvilla?
(Boxerit valmistetaan samassa tehtaassa, ku Armanin alusvaatteet, uiuiuiuiui:) Sanoo Joel.)


Mähöne Brothers on perustettu kesäkuussa 2010 eli vuosipäivät häämöttävät. Popotissa juhlan kunniaksi tarjotaan varmaan mansikoita ja samppakaljaa.
Onneksi olkoon MB:n veljeksille, jotka jatkavat kuuluisan Jack Mahoneyn perinnettä, "Turun Sinappin" -värisillä boxereillaan.
Mähöne -kotisivuilla kerrotaan Jack Mahoneyn historia, mutta satun olemaan väärän koivun kautta sukua tälle Amerikan-sedälle ja tiedän, että Jack sai kalsareiden suunnitteluun kimmokkeen näytellessään Tarzan-elokuvissa. Miesten tanka-malliset kalsarit ovat siis aika vanhaa perua, mutta Mähöset ovat 2000-lukua.
Liity sinäkin Mähösiin: Facebook

MÄHÖNE – And Heaven is Waiting.

Katzenjammer - Demon Kitty Rag

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

ROBOTTIKÄSI




Onneksi minulla on tämä julkinen päiväkirja, jonne voin valittaa, kun  Fengshuit ei ole oikein kohdallaan.
Tämä päivä ei ole ollut yhtään eilistä parempi. Edes omat vitsit ei naurata.

Toissapäivänä tapasin ystävättäreni kadulla joka kysyi, että: ”Oletko sä nyt invalidi?”
Menin kysymyksestä aivan tolaltani ja mietin: ”Mikä oikein on invalidin määritelmä?”

En ole koko toipilasaikanani tullut ajatelleeksi, että talvisesta kaatumisestani saattaa jäädä minulle pysyvä haitta-aste.
Ystäväni viattomasta kysymyksestä seurasi minulle parin päivän alakulo.

Luulin kaatuessani, että selviän iltapäivällä duuniin, mutta sitä iltapäivää ei ole tullut vieläkään ja muutama kuukausi on jo tapaturmasta kulunut. Nyt minun pitää näköjään varautua myös pysyvään haittaan, joka ei ole tullut aiemmin edes mieleenikään.

Tunnen päivittäin oloni typeräksi, kun joudun fysioterapeutin ohjeiden mukaan mm. konttaamaan lattialla, puristelemaan pientä kumipalloa ja tekemällä kummallisia liikkeitä kepin kanssa.

Käsi on kuitenkin näillä vippaskonsteilla tervehtynyt pikkuhiljaa ja pystyn jo yhtä ja toista tekemään oikealla kädelläni. Toipumisen hitaus on kuitenkin minulle myrkkyä, koska olen ”äkki nyt viiniräpäleitä” – tyyppi.

Pikkuinen Miikka-poika oli kysynyt äidiltään, että: "Onko se Tšupukka nyt robottikäsi?" Hän oli kuullut, että olkapääni on titaania ja ruuveja puolillaan. Äiti voi näyttää ylläolevaa fotoani Miikalle, siinä on pojalle todistetta kerrakseen ja mä olen varmasti Miikan silmissä sankaritar.
Pikkumiehen loistava kysymys, sai minut edes vähän nauramaan. Kiitos, että sain valittaa nyt lähden taas kontaamaan.

Chris Thomas King - Ghetto Child

maanantai 2. toukokuuta 2011

OLD SPICE



Vanha kunnon Old Spice on palannut miehekkäämpänä kuin koskaan. Viidakossa vaeltavaa Old Spice kaveria ei pysäytä mikään kun hän on määrätietoisesti matkalla tapaamaan kaunista naista. Olisin halunnut tehdä tämän.

Credits:
Agency: Wieden + Kennedy Portland

Producer: Lindsay Reed
Creative 
Director: Jason Bagley, Eric Baldwin

Creatives: James & Marco

Additional: Account Executive: Jordan Muse
Production Company: Biscuit
Director: Tim Godsall
Executive Producer: Holly Vega
Producer: Rick Jarjoura
Editing Company: Aracde Editorial
Editor: Geoff Hounsell
Edit Assist: Ali Reed
Post-Production / VFX Company: The Mill

Damien Jurado - Rachel and Cali