sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

URSULA JA SÉRAPHINE


Tilanne on sellainen, että en millään jaksaisi päivitellä blogiani, kun on kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä. Ystävät ovat tehneet kuitenkin källin ja mainostaneet blogiani, omissa blogeissaan ja jopa facebookissa, MikaAninka ja Jutta. Ei tässä näköjään auta kuin panna kynä sauhuamaan.


No mitä mä sitten puuhaan?
Käyn luennoilla yliopistolla, taidenäyttelyissä, luen kirjoja ja katselen ihanan naapurintytön antamia elokuvia sekä tapaan ystäviäni. Normaalissa elämässä tällainen luksus ei tulisi kysymykseenkään, mutta olen pitkällä sairaslomalla ja voin nauttia nyt kaikesta sellaisesta, mikä työtätekevälle ihmiselle on lähes mahdotonta. Syitä itsensä hellimisen mahdottomuuteen työn ohella on useita, ei ehdi, ei jaksa, (koska on väsynyt), perhe vaatii aikansa, jne, jne.
Työviikkojen aikana itseni hellimistä ja lohduttamista oli shoppailu. Nyt en ole käynyt moneen kuukauteen kaupoissa, koska en tarvitse sellaista ”sielun pikaruokaa” ja hetken hurmaa. Ehdin siis oikeasti nauttia elämästä ja huomaan, että paljon on tekemisissäni korjaamisen varaa, Elämä on lyhyt, joten on sulaa hulluutta vetää itsensä duunissa niin piippuun, että jää kaikki sellainen tekemättä, mikä tuottaa todellista iloa.

Kävin tällä viikolla kirjastossa lainaamassa kirjoja ja saatan nousta lukemaan jo viideltä aamulla, koska tiedän, että voin nukkua päivällä jos väsyttää.
Aloitin eilen kirjan, jota olen etsinyt neljä vuotta, en kovin aktiivisesti mutta aina kun olen muistanut kysäisin sitä, divareista ja kirjakaupoista.
Kirjaston täti hommasi sen minulle. Kyseessä on Ursula K. Le Guinin kirjoittama ja vuonna 1974 julkaistu romaani, OSATTOMIEN PLANEETTA. 


Tämä kirjallisuuden laji ei ole koskaan aiemmin kiinnostanut, mutta nyt tapahtui käänne ja minusta tuli science fictionin -ystävä kertaheitolla.
Kirja voitti Hugo-palkinnon ja Nebula-palkinnon vuonna 1975.

 Ursula K. Le Guin
Innostuin tästä kirjasta kun luin erään haastattelun, missä haastateltava mainitsi, että Osattomien Planeetta on yksi hänen lempikirjojaan. Etsin kirjasta sen jälkeen arvosteluja ja ne olivat suorastaan mairittelevia. Nyt voin tarkistaa itse kantani kunhan olen lukenut teoksen.

Katsoin myös eilen loistavan elokuvan, kiitos siitä kuuluu Suskille.
Martin Provostin ohjaama SÉRAPHINE on yksi hienoimpia näkemiäni elokuvia.
Elokuva kertoo itseoppineesta taidemaalarista, joka elää Ranskan maaseudulla, (1864 - 1942) siskonsa holhokkina. Séraphine tekee palvelijan töitä varakkaille perheille, siivoaa, pyykkää jne. Iltaisin ja öisin hän maalaa kynttilän valossa, salaa, itse tekemillään väreillä. Värejä hän sekoitti mm. mudasta, verestä, kynttilän talista, kasveista ja olettamukseni mukaan jopa pissasta.


Pääosanäyttelijä, Yolande Moreau tekee ihan uskomattoman roolisuorituksen, kömpelönä, suttuisena ja mielentilaltaan epävakaana piikana.
Elokuva on mielestäni kulttuuriteko, joka tuo suuren yleisön tietouteen piiloon jääneen taiteilijan. Samalla vuosisadalla vaikuttivat sellaiset suuret nimet kuin Picasso ja tullimies Rousseu, nämä taiteilijat esille nostanut keräilijä Wilhelm Uhde tiesi kohdanneensa ainutlaatuisen luonnonlahjakkuuden saadessaan siivoojakseen hysteerisen Séraphinen.


En suosittele elokuvaa kärsimättömälle katsojalle, koska se etenee hyvin verkkaisesti ja Séraphinen ajatukset eivät koskaan oikein auenneet minulle, monia kysymyksiäni jäi vastausta vaille.
Yksi asia tuli kuitenkin ymmärretyksi, taide ja sen tekeminen kuuluu kaikille.

Glass Bone Crash - Aura Dione


1 kommentti:

  1. Juu, et missään tapauksessa saa lopettaa blogisi päivittämistä, näistä postauksista nauttii joka kerta yhtä paljon..

    Ja nytkin tuli 2 laatuvinkkiä poimittavaksi, kiitos :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!