tiistai 22. helmikuuta 2011

HENNA HELMI HEINONEN


Tykkään Henna Helmi Heinosesta, fanitan häntä lähinnä ilmiönä. Heinonen on saanut kummilahjaksi jopa hienon taiteilijanimen. HENNA HELMI, kyllä sellainen varmasti kantajaansa velvoittaa. 

Henna päätti, että hänestä tulee, "helmi", blogikirjoittajien joukossa. Hänestä tulee oikea kirjailija!

Kolmen lapsen äiti, Seinäjoelta halusi näyttää meille muille bloggareille närhenmunat ja tehdä haaveistaan totta.
Henna asetti itselleen riman korkealle, korkeammalle kuin moni tavallinen taatelintallaaja.
Kunnianhimonsa turvin hän kampesi, kuin kampesikin itsensä riman yli ja nyt minulla on kädessäni Henna Helmi Heinosen, huima hyppy tuntemattomaan eli  uunituore kirja.

Sain kirjailijalta, signeerattuna hänen esikoisteoksensa "VELJEN VAIMO." Toivomuksena oli, että luettuani kirjan arvostelisin sen blogissani.
Kirjan lukeminen kävi työstä, koska minulla on oikea käsi kantositeessä leikkauksen jälkeen ja lukeminen oli todella hankalaa.


MISTÄ KIRJA KERTOO?




     "Veljen vaimo kertoo kolmekymppisistä Heidistä ja Marjasta sekä eläkepäivien tyhjentämästä Tuulikista. Naisten tiet risteävät Tuulikin talossa, johon poikien tuomat tyttäret luovat jälleen elämää.

Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vieressä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marjan ilmestyminen taloon aloittaa tapahtumaketjun, jossa kaikki muutkin joutuvat tarkastelemaan roolejaan, pohtimaan tunteitaan ja haaveitaan.
Vähitellen Marja tutustuu talossa hyöriviin ihmisiin – samalla myös itseensä. Marja on aina mennyt muiden mukana ja tehnyt asioita muita varten. Tässä talossa, näiden ihmisten seurassa Marja saa rohkeutta elää omaa elämäänsä.
Veljen vaimo on sukutarina, rakkaustarina ja ennen kaikkea selviämistarina. Se on myös kertomus aikuiseksi kasvamisesta silloin kun jo ollaan aikuisia."

Vinoilin taannoin Facebookissa, että: ”Kävin nopean lukemisen kurssin ja luin Tolstoin, "Sodan ja Rauhan" kahdessakymmenessä minuutissa. Siinä puhuttiin Venäjästä.”

Olisin halunnut soveltaa tätä kurssia "Veljen Vaimoon" ja kertoa, että kirja kertoi “rintsikoista” ja niissä asuvista ihmisistä, mutta koska ilmaisia lounaita ei ole, koin velvollisuudekseni lukea kirjan kannesta, kanteen.

Olen lukenut todella vähän suomalaisia kirjoja, mutta olen lukenut valtavasti Käännöskirjallisuutta. Joten sen verran makuni on kehittynyt, että uskallan sanoa, että "Veljen Vaimo" ei antanut minulle mitään ajateltavaa, enkä löytänyt siitä hakemallakaan suuria oivalluksia.
TV-haastattelussa Henna totesi olevansa hyvä tarinan kertoja ja uskon sen, mutta toistaiseksi tämä ensimmäinen tarina oli ihan liian heppoinen makuuni.

Toivoin koko ajan, että kirjassa tapahtuisi jotakin, jotta odotukseni palkitaan mutta minusta teoksessa tarina tuntui olevan sivuseikka ja kirjailijan ensisijainen päämäärä tuntui olevan se, että hän saa aikaiseksi kirjan keinolla millä hyvänsä.

Kirja oli minulle lukukokemuksena yhdentekevä. Kirja ei ole huono, olen minä huonompiakin lukenut, mutta minä en ehkä kuulu kohderyhmään. Veljen Vaimo, on tarkoitettu mielestäni nuorille aikuisille naisille. Enhän lue lastekirjojakaan, eikä se niistä huonoja tee.

Pitää  myös muistaa, että kirjailija on itsekkin aika nuori, vasta 29-vuotias, joten elämänkokemusta vielä puuttuu ja se kokemattomuus paistaa tekstistä.
Voin siis vilpittömästi suositella kirjaa ikäryhmälle 15-35.

Kun katselen ylläolevaa Hennan kaunista valokuvaa huomioni kiinnittyy  hänen aistillisiin, hyvin maalattuihin huuliin. Kirjaa lukiessani minua vaivasi, että melkein joka luvussa suu ja huulet mainitaan tavalla tai toisella. 





"-     Antti vilkaisi peruutuspeilistä yhteenpuristettuja huulia...
-     Santtu vain pureksi alahuultaan...
-     Antti näki Marjan purevan huultaan, jottei itkisi.
-     Heidi puraisi huultaan.
-     Marja puri huultaan…
-     Marja puraisi huultaan…
-     Kristian huomasi sanojen hupenevan huulilta…
-     Syvät hymyt, huulten nuolaisu...
-     Heidi vastasi hymyyn huulillaan...
-     Oli pulleahuulinen Kreeta kasiluokalta….
-     Yhtäkkiä kasvot olivat niin lähellä, että hengitys poltti huulia….
-     Oli vain piittaamaton Kride, joka ei kysynyt mitään, imeskeli huuliaan…."

Olen vetänyt tästä johtopäätöksen, että Kirjailijalla on selkeästi suun alueeseen kohdistuva fetisismi.


Esikoisteos on saanut paljon positiivista palautetta ja minua harmittaa, että en voi liittyä siihen kuoroon joikaamaan mutta kirjailijan kannattaa muistaa, että tämä on ainoastaan minun subjektiivinen mielipide.

Oikea "kirjailija-HELMI" saattaa olla kuitenkin vasta syntymässä ja minun kritiikki on vain hiekanjyvä, joka sopivasti häiritsee helmen toimintaa.  Kehittyäkseen todelliseksi helmeksi pitää ymmärtää, että hiertävillä hiekanjyvillä on kaikkein suurin merkitys aidon helmen syntyyn.


The Heavy- Coleen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!