torstai 27. tammikuuta 2011

TOIPILAAN ELÄMÄÄ, OSA II


Tänään on ensimmäinen päivä kun tunnen pientä kiukkua Töölön Sairaalaa kohtaan. Koen, että minut on jätetty vammani kanssa täysin oman onneni nojaan.
Sairaalassa oletusarvona on näköjään se, että kaikki ihmiset ovat elämässään ainakin kerran katkaisseet jonkun raajansa ja ovat kotona tietoisia ja toimintavalmiita.

Onneksi ystävättäreni Irene antoi minulle aviomiehensä systerin kontaktitiedot ja sain Outilta vertaansa vailla olevia neuvoja.
Ensinnäkin haavaa suojaava lappu olisi pitänyt poistaa muutaman päivän kuluessa ja mennä rohkeasti suihkuun. Minä olen pitänyt suojaa käteni ympärillä kaksi viikkoa.
Tänä aamuna vasta sain poistettua suojalapun kädestäni ja pestyä itseni, enkä haise enää ällölle.
Näytän tällä hetkellä Frankensteinin morsiammelta ja olen vanhentunut muutaman lisävuoden näiden viikkojen aikana.

Soitin äsken Töölön Sairaalaan ja juttelin hoitajan kanssa ja hän ihmetteli kun en ollut saanut mitään haavanhoito-ohjeita mukaan. NIINPÄ. Kotiinlähtevälle potilaalle voisi edes antaa puhelinnumeron mihin soittaa jos tulee ongelmia.
Seuraava ihmetyksen aiheeni oli se, että  minulle, ei ollut annettu aikaa tikkien poistoa varten ja lekurin lausunnossa lukee kuitenkin, että ne pitäisi poistaa kahden viikon kuluttua leikkauksesta.

Sairaanhoitaja neuvoi tilaamaan ajan Terveyskeskuksesta.  Nyt minulla on  aika ja niitit poistetaan 01.02 klo 15.00. Se on yksi askel eteenpäin.
Kiukkukin on vähän laantunut, kun sain puhua hoitajan kanssa ja purkaa tätä tunnettani myös täällä blogissa.
Hyvän mielen toi myös ystäväni Jorin viesti, jossa hän totesi rakastavansa arpisia naisia.

Love Hurts- Nazareth

perjantai 21. tammikuuta 2011

TOIPILAAN ELÄMÄÄ


Tänään tunnen suurta yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta vaikka olenkin yksin olemisen mestari.
Avuttomuus kaikissa arkisissa asioissa lienee suurin syy, että apeus hiipii mieleeni.
Eilinen päivä oli monella tavalla hirveän rankka. Kerron kuitenkin hyvät asiat ensin.
Aamupäivällä tuli valtava kukkalähetys, joka oli yleissävyltään punainen. Kimppu oli kääritty jouluaaton Hesariin ja sain ekstra-lahjana sivun kokoisen sanaristikon.
En pysty sitä vasurilla ehkä täyttämään mutta saan miettimistä, joka pitää ajatukset pois ikävistä asioista.

Kukat lähetti Lontoossa asuva ystäväni Jaska, mahtava mies ja aina yhtä huomaavainen. KIITOS.

Seuraava onnellinen tapahtuma oli se, että kirjoitin sähköpostia Albertinkadun Herkkuun, kauppias Oskari  Lintulalle ja kerroin mikä tilanteeni on ja ruokaa tarttis saada.
Kauppias kertoi olevansa kursseilla seuraavana päivänä mutta ei hätiä mitään sain kontaktihenkilöksi Larin.

Lari keräsi kaupasta haluamani tavarat ja toimitti ne sovittuna kellonaika kotiini.
Lähetin pojille, totta kai. kiitoskirjeen, mutta en mä siitä tavarasta kiittänyt, vaan uskomattoman hienosta asenteesta. Lari olisi halunnut auttaa vielä ostosten purkamisessa ja lähtiessä hän selvitti mitä kahvia  juon, että voivat minua varten tilata sitä oikeaa.
Hauskinta oli kun Lari totesi, että kun vointisi vähän tokenee ja voit tulla itse ostoksille, niin hän kyllä tuo ostokseni kotiin. Raitis ilma kuulemma saattaisi tehdä potilaalle hyvää.

Sitten niihin ikäviin asioihin. En saa juuri mitään pakkauksia ja purkkeja auki, turhautumisen kyyneleet on tullut tutuksi. Peseytyminen on vaikeaa ja esim. hiustenpesussa joudun turvautumaan muiden apuun.

Kukaan ei myöskään kertonut minulle mitä kauheata myrkkyä kipulääkkeet ovat
Ja että elimistöni tulisi menemään aivan tukkoon. Olen tottunut, että suoleni toimii kellon tarkkuudella joten tällainen lääkkeiden aiheuttama ummetus on aivan uutta.
Ne tuskat joissa eilen kierin itkien eteisen lattialla hakkaa laudalta käden leikkauskivunkin.
Soitin hädissäni ystävälleni Ulrikalle, joka kävi hakemassa lähimmästä apteekista apua.
Sain pari peräruisketta Microlax joiden piti vaikuttaa 5-15 minuutissa. Ei ollut PASKANKAAN höytyä.
Sain lisäavuksi pullon tippoja Laxoberon, joita annostelin pipetillä 10 tippaa, lasilliseen piimää. Tippojen vaikutusaika 6-12 tuntia. Jouduin turvautumaan naapuriapuun, että sain pullon auki.

Tänä aamuna hra SUURLÄHETTILÄS suvaitsi saapua yli viikon odottamisen jälkeen ja voin kertoa salaisuuden, siitä vierailusta en huutamatta selvinnyt.

Vielä yksi asia, kotini alkaa muistuttamaan varhaista Yrjö-tyyliä, täydet roskikset, pesemättömät astiat, tuolit ja kaikki vapaat pinnat täynnä vaatteita yms. rojua, petaamaton sänky, likainen kylppäri, lääkepakkauksia pitkin poikin, likaisia vaatteita jne.

Kyllä elämä on ihanaa.


Jouduin soittamaan juuri äsken sairaalaan kun käteni on turvonnut ihan järkyttäväksi palloksi.
Neuvo oli, SORMET KATTOA KOHTI.


Eli vielä kerran, - kyllä elämä on ihanaa...vaikka haisenkin pahalle.


Bob Dylan - You belong to me

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

LIUKASTUMISTAPATURMA




Uusi vuosi lähti meikämannella vauhdikkaasti käyntiin. Keskiviikko-aamuna, duunimatkalla, 12.01.2011 klo 09.40, yllätin muut aamuihmiset pienellä ohjelmanumerolla, jolla oli itselleni varsin ikävät seuraukset.
 Järjestin, Korkeavuorenkadulla, voimistelunäytöksen omaksi ja ohikulkijoiden ällistykseksi.

 Debyytti tapahtui Erottajan Pelastusaseman edessä, joka Helsingin vanhin käytössä oleva  paloasema. 
Arkiaamun hämärässä, oli tilaisuus nähdä villisti kiljuva, pieni nainen vääntävän tökerösti kaksoisalkov kerien. 
Olisittepa nähneet, siis te jotka ette nähneet. 
Harmikseni oudon piruettini alastulo epäonnistui ja makasin  selälläni maassa, pääsemättä omin avuin ylös.
Tyylipisteitä ei tullut. Säälipisteitä sitäkin enemmän.

Ylösnouseminen jäisestä maasta jäi pelkäksi yritykseksi. Tunsin räjähtävän kivun oikeassa olkapäässäni. Itku tuli, mutta kun hätä on suurin  apukin lähellä. 

Punavuoren ballerinan pelastustalkoisiin osallistui reipas n. 25-kesäinen mies ja pari naishenkilöä. Nuoriherra, joka oli muuten todella komea juoksi palolaitokselle hakemaan apua. Valitettavasti pelastuslaitoksen koko kalusto oli jo käytössä mutta sieltä minulle soitettiin ambulanssi, joka tuli n. 10 min. Kuluttua tilauksesta. Komeiden kundien kavalkadi jatkui, minua alkoivat ambulanssissa hoivaamaan kaksi sellaista prinssiä, että Kristiina ja Heli olisivat tippuneet pehvalleen. Nyt  viimeinkin ymmärrän miksi naisystäväni vouhkaavat aina poliisi-, palo- ja pelastusmiesten perään.

Ambulanssikundit toimittivat minut Töölön Tapaturma-asemalle. Sain sielläkin mitä parhainta apua, vaikka vastaanotossa näkyi olevan aika vilske. Sairaalan ovella oli vastassa vuorenkokoinen, kalju mies tietenkin huisin  komea ja nauravainen hän oitis lohdutteli minua, että ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Iso mies oli niin turvallinen ja empaattinen, että lakkasin pelkäämästä.
Minut asetettiin makaamaan mahallani siten, että oikea käsi roikkui sängynlaidalta kohti lattiaa. Siihen  jäin sitten vatsalleni pötköttämään, eikä minulla ollut mitään aavistusta mitä tulee tapahtumaan ja milloin mutta en huolehtinut mistään, koska suhtauduin luottavaisesti tuleviin tapahtumiin.

Iso mies kävi katsomassa minua ajoittain ja sanoi aina jotain kivaa ja rohkaisevaa.

Virva joka työskenteli vastaanotossa kertoi minulle, että kaksi edellistä päivää oli ollut vähän rauhallisempaa mutta tästä päivästä tulisi kiireinen. Vietin n. 8 tuntia  ensiapuaseman eteisessä, Virvan työpisteen läheisyydessä.

Oli rajua seurata tapahtumia jotka hakkaisivat jännittävyydellään monet TV-sarjat.
Minulle tehtiin päivänaikana paljon kokeita mm. loukkaantunut käsi kuvattiin.
Myöhään iltapäivällä n. Klo 16.00 saapui lääkäri, herranen aika sentään mikä nuori Adonis, TAAS. Mietin mielessäni, että mahdoin olla aika hurja näky, pipo päässä, ilman rintaliivejä ja ripsivärit itkettynä pitkin naamaa. Eipä mennyt kauan kun lääkäri kysyi sinkkutytöltä juuri oikean kysymyksen - ASUTKO YKSIN... KUI NIIN, kysyin puolestani minä, ...AIOTKO MUUTTAA MEILLE.

Mistään näin romanttisesta asiasta kuin, RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ, ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä, että minua ei voi leikkauksen jälkeen päästää yksin kotiin, joudun yöpymään sairaalassa.

Toivottavasti maanantaina menee kaikki hyvin ja saan käteni kuntoon. En toistaiseksi päivittele blogiani, koska se on vaivanloista ja hidasta. Kirjoitan tätä tekstiä vasemman käden keskisormella. En pysty tekemään joitakin välimerkkejä, kuten kysymys, huuto, sulkumerkkejä. Isot kirjaimet pystyn tekemään näppäinlukituksella ja tänään olen korvannut sellaiset sanomiset jotka kuuluisivat olla sitaateissa, huutamalla lauseen.

Olen jo kiittänyt Helsingin Pelastusasemaa, Korkeavuodenkadulla ja Töölön Tapaturma-asemaa.

Kiitän myös Heidiä, joka on pyyteettömästi auttanut minua ja huolehtinut hyvinvoinnistani.

Kiitos Yazkalle joka lähettää minulle kuriirin mukana Arnicaa, jonka pitäisi auttaa kun valmistaudun leikkaukseen sekä paranemiseen leikkauksen jälkeen. 

Kiitos kauniille punapäälle naapurirapusta, joka huolehtii jo mahdollisista arvista sekä niiden hoitamisesta lähes näkymättömäksi

Kiitos Face Book frendeille, sekä kaikille muille jotka ovat suhtautuneet myötämielisesti tapaturmasta aiheutuviin ongelmiini.

Olen ylpeä, että olen oppinut kuorimaan appelsiinin hampaillani, sytyttämään rappukäytävään valot otsallani sekä kirjoittamaan näppiksellä at-merkin, siten, että laitoi pitkän öljyvärisiveltimen hampaiden välin ja voilá mulla oli tarvittavan parin sekunnin ajan kaksi kättä.
Eli taidot vaan lisääntyy.

Nyt odotan taxia ja matkustanm sillä leikkaukseen Töölön Sairaalaan. Jalassani mulla on POPOTIN, Addut ne tuovat onnea.




PUSSYCAT - BOULEVARD DE LA MADELEINE





maanantai 10. tammikuuta 2011

MARSU PUIJAA MUSSUKKAA


Suosittelen taidemaalari Mira Hautamäen (s. 1973) näyttelyä, MARSU PUIJAA MUSSUKKAA. (11.01.-30.01.2011),  Artis’t Studio, Pietarinkatu 10. 

Mira on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa 2003-2007, Helsingin Taiteilijaseurassa 2001-2002  ja Taidekoulu Maassa 2002-2003.

Yksityisnäyttelyitä Miralla on ollut n. parikymmentä ja lisäksi  hän on osallistunut kymmenkunta kertaa yhteisnäyttelyihin, muiden taiteilijoiden kanssa.


Olen seurannut Miran kehitystä jo vuosia, muistan kun näin Miran ensimmäisen maalauksen olin saman tien myyty. Fantasia-aiheinen maalaus kuvasi ”suden” näköistä eläintä. Työ oli värikäs, lapsenomainen ja yleisvaikutelmaltaan humoristinen.
Yritin ostaa sitä mutta joku oli ollut minua nopeampi.


Tänään kun katselin Miran töitä olin todella hämmentynyt kuinka taitava hänestä on tullut. Kädenjälki on varmaa, sivellintyöskentely dynaamista ja hän käyttää maalauksissaan vahvoja epärealistisia, mutta tarkkaan harkittuja  värejä.
Mira saattaa maalata työnsä kierrätysmateriaalille, vaikkapa vanerinkappaleelle, yhtä hyvin kuin kankaalle tai akryylille.


Ei kannata hämääntyä maalausten näennäisestä yksinkertaisuudesta, jokaisella Miran maalaamalla ihmis- ja eläinfiguurilla on pinnan alla piilossa merkityksellinen taso.
Mene näyttelyyn ja koe oivallus.
JOS USKALLAT!



Antony And The Johnsons - Cripple And The Starfish




torstai 6. tammikuuta 2011

ONKO KYLMÄ?



Silloin vasta on kylmä kun:

  • Meidän on pakko lopettaa syöminen metallisilla ruokailuvälineillä, jotta ne eivät jäisi kiinni kieleemme.


  • Optikot lahjoittavat ilmaiseksi jääraspeja jokaiselle, jotka ostavat uudet silmälasit.


  • Lapset käyttävät tekosyynä kukkua myöhään, kun heidän pyjamansa eivät ole vielä sulaneet.


  • Taskuvarkaat tunkevat kätensä vieraiden taskuun, vain lämmitelläkseen.


  • Isoisän hampaat kalisevat vesilasissa.


  • Levis alkaa valmistamaan sähköisiä farkkuja.


  • Lehmistä lypsetään jäätelöä.


  • Playboyn julkaiseminen lopetetaan, koska naiset eivät ota enää vaatteita pois.


  • Sanat jäätyvät ilmassa.


  •  Feikki Rolexien myyjät aloittavat myymään kellojen asemasta väärennettyjä lämmittimiä.


  • Mauri Pekkarisen tupee saa tarpeekseen ja muuttaa etelään.


  • Lumiukko koputtaa oveen ja pyytää, että saa nukkua yönsä sohvalla.




Mina - ESPERAME EN EL CIELO


lauantai 1. tammikuuta 2011

WTF

WTF on vulgaari termi, jota käytetään kaikkialla maailmassa ilmaisemaan hämmästystä, sokkia ja epäuskoa silloin kun on tilanteessa, jossa ei ole todellakaan muuta sanottavaa kuin "WHAT THE FUCK!?!"
Argentiinalaisen studio Mingan, loistavat julisteet kuvaavat hyvin näitä hetkiä.
MINGACreative Studio, Argentina:







Haluan näiden julisteiden kera toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää Uutta-Vuotta, 2011.

Prince - Te Amo Corazon