sunnuntai 29. elokuuta 2010

ENKELITEKO



50-luvulla, olivat sellaiset miestennimet suosittuja kuten:
Juhani, Olavi, Antero, Matti, Ilmari, Tapio, Yrjö ja Heikki.


Parin viime vuosikymmenen aikana suomalaiset miesten etunimet ovat muuttuneet.
Vieraskielisten nimien osuus on kasvanut ja syntyperäisillä suomalaisilla pojilla on jo aika erikoisia nimiä, kuten:
River, Simon, Zorro, Anton, Bruno, Vincent, Matthias, ja Maximus.


Muistan kyllä, että lapsuudessani tytöillä saattoi olla hyvinkin eksoottisia nimiä, pojilla ei niinkään. Filmitähdet varmasti vaikuttivat siihen, että peräkylälläkin saatettiin huutaa ikkunasta pihalle kirmaavalle lapsijoukolle, että: ”MARILYN MONONEN, heti syömään.”

Mielestäni miehen roolissa on tapahtunut muutakin muutosta, kuin pelkkä nimi.
Uuden sukupolven miehet, uskaltavat puhua tunteistaan, itkeä naisen nähden, tunnustaa rakkautensa sanoin ja teoin. Miehet hoitavat jopa kotiaskareita, siinä missä naisetkin ja osallistuvat lastenhoitoon.

Menneellä viikolla sain yöllä tekstiviestin puhelimeeni, jossa nuori n. 25-vuotias miespuolinen ystäväni kertoi, että hän on tehnyt minulle ”enkeliteon.”
Kundi kysyi tekstarissa, että: ”Haluatko nähdä sen?”
Totesin unenpöperössä, että: ”Eeeeen!” Luulin nimittäin, että kysymyksessä oli tekstari-ketjuviesti, jota olin saanut jo useita kuluneen viikon aikana.

Vihaan ketjukirjeitä ja sitä, että minua yritetään houkutella niiden levittämiseen, uhkailemalla mahdollisella huonolla onnella, mikä kohtaa minua jos katkaisen ketjun.

Seuraavana aamuna kun valmistuin töihin lähtöön, soitin ystävälleni kysyäkseni, että mistä yöllä hänen viestissään oikein oli kysymys?

Nuori herra kertoi, että näen yllätyksen matkalla töihin, jos menen Fredan torin kautta.
Lupasin mennä, mutta samassa kaverini ilmoittikin, että hän haluaa tulla kanssani.

Nuori ystäväni ilmestyi fillarilla täsmällisesti ulko-oveni eteen, sovittuna aikana ja kuljimme yhdessä  määränpäähän.

Fredan torille oli ripustettu hieno sateenvarjo-installaatio. Puiden välissä roikkui useita valkoisia varjoja, joihin oli kiinnitetty lamppuja. Suoraan varjojen alla oli valtava tekonurmikko, joka oli rakennettu puulaatikoiden päälle.


Valokuva: Teri Niitti

Tiesin, että tämä ei voinut olla ystäväni tekeleitä, koska sateenvarjoteos oli ollut paikallaan jo tovin, mutta nurmikko oli uusi.

Ajattelin, että jaahas kaverini on lahjoittanut minulle nurmikon :)

Tilanne oli kuitenkin tämä, että ystäväni ”enkeliteko” oli tuhottu, juuri tämän nurmikon tieltä, enkä siis ehtinyt sitä näkemään. Olin pettynyt.
Ystäväni oli myös äärettömän pettynyt.

Kundi oli yöllä istuttanut valtavan auringonkukan keskelle suurta mustaa asfalttitoria ja tukenut sen vielä kivillä, jotta se ei yön kuluessa, tuulessa kaatuisi.

Eikö ole mahtavaa? 
Olisin niin halunnut kokea sen, koska siitä ei ole kuvaa, kuvitin sen teille lukijoille sellaiseksi, kuinka näin sen omassa mielessäni.



No millä tavoin tämä teko poikkeaa nuoruuteni ”sankareista”, no siten, että tällaisia asioita ei vaan naisille, tehty...eikä miehen sopinut muutenkaan olla herkkä.

Kovin tähän verrattava juttuni on se, kun humalainen kundikaverini kusi sydämen hankeen ja tokaisi: ”Siinä on sinulle ai laav juuta.”


Vielä sitten joku kehtaa ihmetellä, miksi rakastan nuoria miehiä?




3 kommenttia:

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!