sunnuntai 29. elokuuta 2010

ENKELITEKO



50-luvulla, olivat sellaiset miestennimet suosittuja kuten:
Juhani, Olavi, Antero, Matti, Ilmari, Tapio, Yrjö ja Heikki.


Parin viime vuosikymmenen aikana suomalaiset miesten etunimet ovat muuttuneet.
Vieraskielisten nimien osuus on kasvanut ja syntyperäisillä suomalaisilla pojilla on jo aika erikoisia nimiä, kuten:
River, Simon, Zorro, Anton, Bruno, Vincent, Matthias, ja Maximus.


Muistan kyllä, että lapsuudessani tytöillä saattoi olla hyvinkin eksoottisia nimiä, pojilla ei niinkään. Filmitähdet varmasti vaikuttivat siihen, että peräkylälläkin saatettiin huutaa ikkunasta pihalle kirmaavalle lapsijoukolle, että: ”MARILYN MONONEN, heti syömään.”

Mielestäni miehen roolissa on tapahtunut muutakin muutosta, kuin pelkkä nimi.
Uuden sukupolven miehet, uskaltavat puhua tunteistaan, itkeä naisen nähden, tunnustaa rakkautensa sanoin ja teoin. Miehet hoitavat jopa kotiaskareita, siinä missä naisetkin ja osallistuvat lastenhoitoon.

Menneellä viikolla sain yöllä tekstiviestin puhelimeeni, jossa nuori n. 25-vuotias miespuolinen ystäväni kertoi, että hän on tehnyt minulle ”enkeliteon.”
Kundi kysyi tekstarissa, että: ”Haluatko nähdä sen?”
Totesin unenpöperössä, että: ”Eeeeen!” Luulin nimittäin, että kysymyksessä oli tekstari-ketjuviesti, jota olin saanut jo useita kuluneen viikon aikana.

Vihaan ketjukirjeitä ja sitä, että minua yritetään houkutella niiden levittämiseen, uhkailemalla mahdollisella huonolla onnella, mikä kohtaa minua jos katkaisen ketjun.

Seuraavana aamuna kun valmistuin töihin lähtöön, soitin ystävälleni kysyäkseni, että mistä yöllä hänen viestissään oikein oli kysymys?

Nuori herra kertoi, että näen yllätyksen matkalla töihin, jos menen Fredan torin kautta.
Lupasin mennä, mutta samassa kaverini ilmoittikin, että hän haluaa tulla kanssani.

Nuori ystäväni ilmestyi fillarilla täsmällisesti ulko-oveni eteen, sovittuna aikana ja kuljimme yhdessä  määränpäähän.

Fredan torille oli ripustettu hieno sateenvarjo-installaatio. Puiden välissä roikkui useita valkoisia varjoja, joihin oli kiinnitetty lamppuja. Suoraan varjojen alla oli valtava tekonurmikko, joka oli rakennettu puulaatikoiden päälle.


Valokuva: Teri Niitti

Tiesin, että tämä ei voinut olla ystäväni tekeleitä, koska sateenvarjoteos oli ollut paikallaan jo tovin, mutta nurmikko oli uusi.

Ajattelin, että jaahas kaverini on lahjoittanut minulle nurmikon :)

Tilanne oli kuitenkin tämä, että ystäväni ”enkeliteko” oli tuhottu, juuri tämän nurmikon tieltä, enkä siis ehtinyt sitä näkemään. Olin pettynyt.
Ystäväni oli myös äärettömän pettynyt.

Kundi oli yöllä istuttanut valtavan auringonkukan keskelle suurta mustaa asfalttitoria ja tukenut sen vielä kivillä, jotta se ei yön kuluessa, tuulessa kaatuisi.

Eikö ole mahtavaa? 
Olisin niin halunnut kokea sen, koska siitä ei ole kuvaa, kuvitin sen teille lukijoille sellaiseksi, kuinka näin sen omassa mielessäni.



No millä tavoin tämä teko poikkeaa nuoruuteni ”sankareista”, no siten, että tällaisia asioita ei vaan naisille, tehty...eikä miehen sopinut muutenkaan olla herkkä.

Kovin tähän verrattava juttuni on se, kun humalainen kundikaverini kusi sydämen hankeen ja tokaisi: ”Siinä on sinulle ai laav juuta.”


Vielä sitten joku kehtaa ihmetellä, miksi rakastan nuoria miehiä?




maanantai 23. elokuuta 2010

UFO

Menneellä viikolla olin todella innoissani, koska luulin tehneeni Ufo havainnon. Heräsin keskiviikko yönä 18.08 klo 03.25 ja huomasin, että länsitaivaalle antavasta ikkunastani näkyi.... "unidentified flying object." Kaivoin Canonin, taskupokkarin esiin ja napsaisin näystä kuvan.

Kamera ilmoitti tietenkin heti, että: ”Vaihda patterit.” Ei siinä kuitenkaan ollut sellaiseen aikaa, koska pelkäsin, että valoilmiö katoaa. Sain kun sainkin yhden otoksen.

Ilmiö näytti minusta kallelleen käännetyltä "Sibelius-monumentilta." Rakenne näytti jotenkin pillimäiseltä.
Huonossa valokuvassa ei näy valitettavasti mitään muuta, kuin hohtava valoläntti, joka lähellä oleviin tähtiin verrattuna vaikutti mielestäni todella suurelta.


Soitin torstai-aamuna Tähtitieteelliseen Yhdistykseen ja puhuin puhelimessa Marko Pekkolan kanssa, hän suhtautui kivasti ja kiireettömästi asiaani.
Oman työni takia jouduin kuitenkin jättämään puhelun kesken ja jatkoimme asian tiimoilta pohdiskelua, myöhemmin sähköpostitse.

Marko arveli ensin, että olin sekoittanut näyn kuuhun, mutta vannoin Markolle tunnistavani kuun. Kuitenkin kuusta tehdään paljon hänen sanojensa mukaan Ufo-ilmoituksia.Sopivissa olosuhteissa kuuta saattaa luulla avaruusalukseksi, jos havaitsija istuu vaikka autossa hän saattaa kokea että, "alus" seuraa häntä ajomatkan aikana.

Toinen ehdotus oli että kysymyksessä saattaisi olla  jokin kirkas keinovalo, joka sijaitsee maanpinnalla, kuten esim. valonheitin, rakennustyömaan valo tai joku muu kirkas – ihan pysyvästi esiintyvä – keinovalo lähistöllä.
Lähistö tarkoittaa tässä tapauksessa muutaman kilometrin etäisyyttä.

Parhaimpana selityksenä pidin kuitenkin tätä:

“Edelleen ylhäällä taivaalla on ollut toinen vaadittava elementti, nimittäin silmille näkymätön kerros miljardeja pieniä laattamaisia jääkiteitä. Ilman sitä ilmiö ei synny ollenkaan, vaikka se kirkas valo olisi joka yö näkyvillä.

Tämä aika alkusyksystä on käytännössä ensimmäinen jolloin näitä keskikorkeuksien laattajääkideparvia (muutaman kilometrin korkeus) voi esiintyä ja yön meteorologiset olosuhteet olivat tähän sopivat. Se on hetkellinen, yleensä korkeintaan muutaman tunnin olosuhde, joka ei välttämättä toistu edes vuoteen tai kahteen yhdelle paikkakunnalla.

Sinällään vastaavanlaisia ilmiöitä on valokuvattu ja havaittu Suomessa monia kertoja viime vuosina, mutta yhdelle paikkakunnalle ja yhdelle havaitsijalle se on  aito harvinaisuus.

Suomessa klassinen tapaus, jossa kuvattiin juuri kuvailemasi kaltainen valo taivaanlaella, jossa oli pillirakenteita oli Oulussa 1980-luvun lopulla. Kuvat siitä julkaistiin, "Tähdet ja avaruus -lehdessä.”

Koska kohde on nyt tunnistettu, sitä ei voi enää kutsua ufoksi vaan ifoksi. Identified Flying Object.
Kiitos Markolle, Ursaan.

Kiitos Markolle, Ursaan.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

"DIS" DISSAA


Käykääpä vilkaisemassa hauskaa DIS MAGAZINE sivustoa.
Sieltä saa aivan uudenlaisia vinkkejä tyyliinsä. Olen aika monta ”DIS”-vinkkiä toteuttanut, villissä nuoruudessani.
80-luvulla, ei ollut vielä saatavilla hienoja multimedia- ja taidesivustoja, vaan piti itse keksiä omituinen ”outfit”.

Vaikuttaa siltä, että tämän julkaisun tekijöillä on kunnianhimoa, mutta he osaavat pitää myös hauskaa ilman rajoja.
DIS-Lehden idea on ilmeisesti ”dissata” muotia, kauneusleikkauksia, arkkitehtuuria, vääristää todellisuutta, häiritä ideologioita jne...

Lehden tekijät, Lauren Boyle, Solomon Chase, S. Adrian Massey III, Marco roso, Patrik Sandberg, Nicholas Scholl ja David Toro.
Teamissa on mukana taiteilijoita, suunnittelijoita, stylisteja, kirjailijoita ja kaikkien näiden tuottajien lahjakkaita ystäviä.

DIS on poikkeuksellinen, koska se ei muistuta blogia, mutta ei myöskään jäljittele mitään paperilehteä.
Suosittelen vilpittömästi, sunnuntain ratoksi.

summer-trendssprig-trends

sunnuntai 8. elokuuta 2010

TRASHION


Tässä seisoo KASSIALMA, Helsingin, Punavuoresta –roskamuodin puolestapuhuja ja edelläkävijä. Seuratkaa jos kehtaatte!
Tämä on samalla myös haiseva vastalause tylsille suomalaisille muotiblogeille.

Bloggaajilla ei tunnu olevan minkäänlaista mielikuvitusta. Vaatteet käydään poimimassa Henkka Maukan henkareilta ja puetaan samalla tavalla päälle, kuin ne ovat esillä ko. liikkeen näyteikkunassa tai mainoskatalogissa.

Pahimpia ovat ne tyyliniekat jotka sumeilematta varastavat lookin joltain ulkomaalaiselta tasokkaalta bloggaajalta. Omivat toisen stilisoiman lookin viimeistä piirtoa myöten blogiinsa ja tulevat aikaa myöten huomatuksi ns. "tyyliniekkoina". Parhaassa tapauksessa nämä "suunnanäyttäjät" palkataan maksua vastaan suomalaisiin naistenlehtiin neuvomaan tyyliasioissa. Jösses!
Kundeja esiintyy harvemmin muotibloggareina, mutta yleensä ne kundit jotka hommaan ryhtyvät ovat äimistyttävän taitavia ja idearikkaita. Siinä olisi monella mimmillä opinpaikka. Tissibiletopit ja tekokynnet alkaa pikkuhiljaa haukotuttamaan.