sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

SUNNUNTAILAPSI


Olen syntynyt sunnuntaina ja vanhan uskomuksen mukaan sunnuntaina syntyneet lapset ovat jotenkin onnekkaampia, kuin muina päivinä syntyneet.

Tänään huomasin, että kohdallani tämä epätavallinen onni pitää paikkansa, sillä vaikka elämä on kovalla kädellä kurittanut, on se myös kultalusikalla antanut.

Ensimmäinen ja tärkein asia kohdallani on, että olen terve ja ikäisekseni (omasta mielestäni) uskomattoman nuorekas.

Minulla on ihania ystäviä. Kiva duuni, mahtavat työtoverit ja mukavat asiakkaat.
Omistan kauniin kodin, jossa viihdyn ja siellä on paljon kivoja leluja kuten tietsikka, kamera, kirjoja, leffoja, levyjä jne...

Kaikki hyvä tipahtaa minulle itsestään, kuin rovastille illallinen.

Mitä sanotte esim. tästä? Puhelimeni hajosi, eipä aikaakaan kun minulle tarjottiin kahta puhelinta. Kumpikaan antaja ei halunnut maksua.
Nyt minulla on lähes käyttämätön Nokia ja varmaan aika käyttämättömänä pysyykin kun se on niin hieno, että en ymmärrä siitä mitään.
Sain puhelimen työtoveriltani Rokelta, kiitos, kiitos.

Tajusin myös, että en ole ikinä ostanut ensimmäistäkään kännykkää, vaan olen kaikki omistamani kapulat saanut lahjaksi. Eikö ole mieletöntä?

Tänään olin lenkillä ja mietin kuumeisesti, että mitä ihmettä söisin. Olin jo melkein kotona kun ystäväni Simon pysäytti minut ja pyysi kanssaan brunsille.
Simon tarjosi ihanan amerikkalaisen pyhäaamiaisen.

Oletteko muuten koskaan kokeilleet "nakki-huulirasvaa", se toimii....ei ollut nimittäin "Rosebud Salvea" mukana, kun olin Simonin kanssa ravintolassa.
Hätä ei ollut tämännäköinen. Simon (aina ritarillinen) halkaisi rasvaisen nakin ja sillä sitten rasvattiin rutikuivat huulet

Kotonani on kukkia jotka olen saanut lahjaksi ja ne kukkivat alvariinsa. Orkidea jonka olen saanut noin neljä vuotta sitten on kukkinut jo viidesti ja se on tällä hetkelläkin täydessä kukassa. Rakastan sitä.

En ole elämässäni joutunut panostamaan asunnon hankkimiseen tai työpaikan hakemiseen, ne on vaan aina jollain kumman tavalla siunaantuneet minulle.

Entäs sitten kesälomani? Koko kuukauden, minkä olin lomalla oli aivan uskomattomat ilmat. Ei tarvinnut lähteä ulkomaille ilmojen perässä, vaan sain nauttia parhaudesta täällä kotona. Biitzy oli järjestänyt asiat siihen malliin, että pääsin uimaan ja saunomaan rantasaunalle useita kertoja lomani aikana.

Vaatekaapissani on hienoja vaatteita, laukkuja ja kenkiä, joita olen saanut lahjaksi työantajiltani ja ystäviltäni. Ajatelkaa, että minulla on myös miesystäviä, jotka ostavat lahjaksi vaatteita, kuten Jaska Lontoosta. Eilen korvissani oli Jean Paul Gaultierin korvikset, lahja Rikiltä. Korvikset saivat paljon kehuja. Miesystävilläni on hyvä ja varma maku.

Ystävättäreni lähti lomalle ja käänsi Hesarinsa minulle. Kiitos Kati.
Mainostoimistossa työskentelevä Heidi toimittaa kotiini aika ajoin kaikki mahdolliset naistenlehdet. Tässä vain herää kysymys, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken hyvän? Ei kai siinä voi pelkkä sunnuntaina syntyminen olla syynä. Vai voiko?

On kuitenkin yksi asia missä ei auta, että olen sunnuntailapsi ja se on TÄYSIKUU!
Tänään se on 100% full moon. Tämä tietää unetonta yötä. Vaan en aio surra sitä asiaa...voinhan lukea, kirjoittaa tai piirtää...koko yö aikaa.

Lopuksi KIITOS myös kaikille lukijoilleni, olette ihania kun tuette tätä omituista harrastustani.


torstai 22. heinäkuuta 2010

FARO BIKE MEET


Rakas ystäväni Tommi osallistui viime viikonloppuna moottoripyörätapahtumaan Portugalin Farossa. Se on yksi vanhimpia biker-tapahtumia Euroopassa.

Kysymyksessä lienee jo 27. kerta.

Tapahtuma on vuotuinen ja se keräsi tänä vuonna paikalle noin 20.000 kävijää. Faro täyttyi tuhansista motoristeista, jotka saapuvat sinne ympäri Eurooppaa.

Tiedossa oli neljä päivää puhdasta hulluutta, hyviä konsertteja, eroottisia ”voimistelunäytöksiä, miss märkä T-paita kisa, pyörä näyttely, tarjous tatuointeja ja lisäksi baarit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa.

En päässyt tällä kertaa mukaan, koska matka osui kesälomani loppuun ja työt kutsuivat.

Paikalla oli kuitenkin edustamassa Costaridersin ”sikajengi, johon minulla itsellänikin on kunnia lukeutua.

Eikä ollut turha reissu, nimittäin Tommi laittoi pyöränsä esille näyttelyyn ja kuinka ollakaan siitä heltisi Chopper-luokan, toinen sija. Mahtaa olla mies polleena ja minä myös äijän ja pyörän puolesta. Onneksi olkoon!

Tässä pieni videon pätkä tapahtumasta:

Tommin perässä ajaa Chopper-luokan voittaja, pyörä valittiin “Bike Shown” parhaaksi ja se pääsi maailmanmestaruuskisoihin Jenkkilään, elokuussa.

Tommin pyörän tunnistaa tietenkin liehuvasta siniristilipusta.

Kari (Costariders) kuvasi ja leikkasi tämän videonpätkän missä näkyy otoksia palkintojenjako tilaisuudesta. Paras osuus on mielestäni se, että Kirsi sai suudelman lavalla.


Tommi sai palkinnoksi komean laatan ja muutaman saturaisen euroja “bensarahaksi”. Voittajapyörä (ensimmäinen palkinto) oli kuulemma puolivalmis tekele jolla, on mahdoton ajaa.Tarkoittaa sitä, että se oli hieno taideteos ja komea mutta siitä puuttui yhtä ja toista mikä esti pyörällä ajaen saapumisen näyttelyyn.

Tommi ajoi 500 km pyörällä Faroon, nainen kyydissä ja saman matkan takaisin, kotiin Espanjaan. Kolmanneksi tullut chopperin omistaja ajoi myös niin ikään pyörällään englannista asti pelipaikalle.

Filmissä ajaa kaikki palkintopyörät ja esillä on joka sarjan kolme parasta.

Tommin perässä ajaa Chopper-luokan voittaja, pyörä valittiin “Bike Shown” parhaaksi ja se pääsi maailmanmestaruuskisoihin Jenkkilään, elokuussa.

Tommin pyörän tunnistaa tietenkin liehuvasta siniristilipusta ja massiivisista liekkimaalauksista, joka toimii kontrastina hillitylle lipullemme. Tommi on yhdistänyt kätevästi molempien kotimaidensa värit.

Kari (Costariders) kuvasi ja editoi videonpätkän, missä näkyy otoksia palkintojenjako tilaisuudesta. Paras osuus on mielestäni se, että Kirsi sai suudelman lavalla.

Tommi sai palkinnoksi komean laatan ja muutaman saturaisen euroja “bensarahaksi”.

Voittajapyörä (ensimmäinen palkinto) oli kuulemma puolivalmis tekele jolla, on mahdoton ajaa.

Tarkoittaa sitä, että se oli hieno taideteos ja komea mutta siitä puuttui yhtä ja toista mikä esti pyörällä ajaen saapumisen näyttelyyn.

Tommi ajoi 500 km pyörällä Faroon, nainen kyydissä ja saman matkan takaisin, kotiin Espanjaan. Kolmanneksi tullut chopperin omistaja ajoi myös niin ikään pyörällään englannista asti pelipaikalle.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

OLENNAINEN

Kesäloma on lusittu loppuun ja arki alkaa huomenna. Ilmat ovat olleet...kiitos kysymästä, "mahtavat".

Olin suunnitellut kesiksen aikana siivoavani, kaikki vaatekaappini, vintin sekä kämpän.

Toisin kävi olen vain uinut, ulkoillut, lukenut kirjoja, syönyt mansikoita, ajellut moottoripyörällä, saunonut ja istunut kahviloissa.

Voin sanoa todellakin levänneeni.

Tänään on pilvinen päivä, joten voin hyvällä omallatunnolla istuskella päivittelemässä blogiani.

Pyykkikone pesee parhaillaan kuukauden aikana likaamiani vaatteita.

Olisin ollut valmis jatkamaan vielä tätä ihanaa elämää, vastahan tähän joutenoloon tottu.

Eilisen illan pelasti mies, joka pysäytti minut Neitsytpolulla ja sanoi, että: ” You are very attractive woman.”

Peilasin itseäni näyteikkunasta, miehen selän takaa ja huomasin, että kundi oli oikeassa. Minä todellakin olen viehättävä! Loma on kohdallani tehnyt tehtävänsä.

Pidän miehistä joilla on mielikuvitusta, kauniit naiset suon mielelläni niille miehille, joilla ei ole.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

WRAPTER, MOTORISTILLE






Ystävättäreni on lähdössä moottoripyörämatkalle Portugalin, Faroon. Hyvää ja turvallista matkaa!
Farossa on ensi viikonloppuna iso vuotuinen motoristitapahtuma (15/16/17/18 heinäkuuta 2010.)
Olin aikeissa osallistua Costariders jengin kanssa geimeihin, mutta loma loppuu ja rahat kanssa... maanantaina alkaa duunit. Katsotaan jos joskus tulevaisuudessa lähden ”sikalauman” matkaan.
No totta kai me naiset tiedämme, että hiukset menevät ihan hirveäksi kuumassa kypärän alla. Koeta siinä sitten olla edustava, äijä-festareilla. Ystävättäreni mietti, että jospa hän ottaisi hiustenpidennyksen matkaa varten. Tukkaan tulisi reilusti paksuutta ja näyttävyyttä, eikä ehkä näyttäisi muutaman sadan kilometrin jälkeen yhtä liiskautuneelta, kuin oma luonnollinen, suomalainen hius.
Poikaystävä tuli hätiin ja sanoi, että pitkä tukka, joka roikkuu kypärän alta menee tuulessa niin sekaisin ja takkuun, että sitä ei saa välttämättä ikinä selväksi. (Aika viisas mies) Miehellä on itsellään pitkä tukka, mutta se on aina letitettynä kypärän alla.
Löysin netistä loistavan ratkaisun pitkätukkaisille ystävilleni ja kaikille muille tarvitseville motoristeille. Luonnollisesti tämä sopii myös muihin vauhdikkaisiin harrastuksiin kuten ratsastukseen, veneilyyn, tennikseen, lenkkeilyyn jne.

Tuotteen nimi on WRAPTER ja sen avulla voit paketoida hiukset hetkessä. Wrapter suojaa hiuksesi takkuuntumiselta ja pitää ne pois kasvoiltasi. Letityksen jälkeen hiukset yleensä kihartuvat, mutta Wrapterin avulla tukkasi pysyy myös suorana. Tämä sopii myös minulle, koska en halua, että tukkani on kihara ajon jälkeen.
Wrapter on suunniteltu sopimaan kaikkiin ponihäntä pituuksiin ja paksuuksiin.
Tuotetta on saatavana useita eri värejä.

Pakkauksessa on ohjeet kuinka laitat sen hiuksiisi.
Voit tilata tuotetta täältä:
Lopuksi biisi Ojos de Brujolta, joka tietämäni mukaan esiintyy Farossa, MP-tapahtumassa.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

WALKKA-AJO


Walkka-ajo

 Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen Walkka-ajoon, vaikka se oli jo tapahtumajärjestyksessä 22.

Aikaisemmin on aina ollut jotain ongelmia päästä mukaan mutta nyt matsasi kaikki. Oli vapaata, ilmoja ja mukava motoristijengi, jonka kanssa pääsin baanalle.

Tapahtuma oli järjestetty todella viimeisen päälle, enkä voinut lakata ihailemasta kuinka kurinalaisesti motoristit toimivat. Lähtöaika oli klo 12.00 ja se oli täsmällinen.


Oman arvioni mukaan noin 500 motoristia ajoi upeassa muodostelmassa ja moottoripyöräpoliisit turvasivat lähtömme Vartiokylästä. Prätkiä oli silmänkantamattomiin ja nieleskelin itkuani, koska se kaikki oli mielestäni niin uskomatonta, että herkistyin kyyneliin.

Kyynelten ja kylmien väreitten vaihtelulta en voinut välttyä ensimmäisen 70 km aikana.

Eka etappimme oli Liljendalin Shellillä. Taukopaikkakin oli mietitty tarkkaan, että sellainen määrä moottoripyöriä saatiin parkkiin ja kaikille pystyttiin serveeraamaan virvokkeita. Tapasin huoltoaseman pihalla paljon tuttuja motoristeja kuten ystäväni Ekon ja Hotin, jotka olivat tulleet Espanjasta asti osallistumaan ajoihin.


Liljendalista meidän jenki, Freedom MC lähti omille teilleen. Emme siis jatkaneet perille asti mikä oli todella kurjaa, koska sain ystävältäni Miskalta meilin tänä aamuna missä hän harmitteli, että emme tulleet perille saakka, koska Pyhtäällä oli oikein savusauna ja lampi jossa olisi saanut pulikoida + ympärillä avointa merta ja hiekkarantaa sekä hyvää ohjelmaa.  


Walkan Smuige kirjoitteli tapahtumasta Harley-Davidson Club Finland foorumilla tähän malliin :D

TERVETULOA ! 

Huom! EI RIISINPAAHTIMIA LETKAAN EIKÄ PAIKANPÄÄLLE! 

Tottakai tälläiset sloganit naurattaa, minua varsinkin kun ennen ensimmäistä etappia oli jo pari HD:tä tienposkessa. Odotin kyllä sitä ensimmäistä kuuluisaa 500 metriä lähdöstä, jolloin ekan pyörän olisi kuulunut hajota. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska nykyään kaikilla on jo melko hyvät HD:t. Toista se oli ennen.