maanantai 28. kesäkuuta 2010

SUSSA NÄKEE PUNAISTA ♥




Ystävättäreni, Susanna Honkasalo kuvaa sarjaa: 
" I HELSINKI."

(Pääsin sarjaan punaisissa leggingseissäni.)



Kysyin Sussalta mistä idea lähti tähän kuvasarjaan?

Susanna kertoo, että hän alkoi kuvata Helsinkiä siksi, että halusi kokeilla kännykkäkameraansa ja urbaani maisema on hänen mielestään kiehtova.



Susanna kertoo myöskin elämäntilanteensa muuttuneen kesän alussa niin rajusti, että oli pakko pysähtyä. "Kun hidastaa tahtia, niin alkaa nähdä juttuja. Silmät alkaa aueta. Sitten mä aloin huomaamaan mun ympärillä kaikenlaista, joka sai mut ihmettelemään tai hymyilemään, Susanna toteaa."



Kysyn taiteilijalta:
"Aiotko jatkaa settiä, esim: Sussa näkee keltaista tai sinistä jne?"



S: "Mä en oo miettiny tollasta väriteemaa aiemmin, mutta nyt kun sen mainitsit, niin mikä ettei. Laitetaan aivoihin muhimaan. Enemmänkin mä oon alkanu kiinnostua oudoista yksityiskohdista, joita en oo aiemmin huomannu, kuten pikkuset kaasujakeluun liittyvät kyltit vanhojen talojen kyljissä."



Kun katselen Sussan otoksia, niistä tulee eittämättä mieleeni jännittävä nykyaikainen satu. Kuvista tulee sellainen olo, että haluaisin upota niiden värikylläiseen maailmaan. 
Kuvat ovat yleisävyltään myrkynvihreitä. Otoksien maagisuutta lisää voimakas verenpunainen. Löydän kuvista sanattomia viestejä ja outoja symboleja. 
Mitä kuvantekijä haluaa minun ajattelevan punaisesta. Tarkoittaako verenväri voimaa, intohimoa vai aggressiota? Entä tämä arsenikin vihreä liitänkö sen paholaiseen tai johonkin muuhun outoon?



Esitän
Sussalle kysymyksen: “Mitä väri punainen sinulle merkitsee, joka esiintyy voimakkaana symbolina kuvissa?”


S: "No se on tietysti se "♥" siitä kansion nimestä, OK, hieman kliseistä, mutta se on rakkautta ja lämpöä. Sitä paitsi näyttäähän se hienolta vihreen kanssa, kun ne on vastavärejä. Esteettinen merkitys sillä on siis myös."



Yritän jopa nähdä onko
Sussa vanginut mahdollisesti vielä jonkun salaisuuden kuvien näkymättömille puolille, ulottumattomiini. Mielestäni näillä kuvilla, jotka ovat tässä sivulla vallitsee yhteys ja siinä missä minun sanat loppuu, tarina vasta alkaa.


Kysyn vielä
Sussalta: "Miten olet työstänyt kuvat?”

S: "En mitenkään. Ne on otettu mun kännykän eräällä sovelluksella, joka muuntaa kuvat vanhan näköisiksi. Kyseessä on ikään kuin digiajan lomografia. Joku voisi ajatella, että toihan on helppoa. Sen kun painaa laukaisinta ja kamera tekee loput. Mutta eihän se sitä ole oikeesti tää valokuvaus. Eihän? Että osta hienot vehkeet ja sitten ottaisit vaan hienoja kuvia? Että valo, sommittelu ja kohteen valinta ois jotenkin toisarvoisia seikkoja? Oon miettiny ja puhunu tästä aika paljon viime aikoina muiden valokuvaajien kanssa. Että mikä tekee valokuvasta taidetta?"

Oletko ajatellut pitää näyttelyn?



S: "Näitä kuvia ajattelin esitellä Kameraseuran Aita-näyttelyssä, joka liittyy Helsingin juhlaviikkoihin ja on esillä Rautatieasemalla, anteeksi Päärautatieasemalla, 23.8-5.9."




Mitä kesäsuunnitelmia sinulla on?




S: "Koska mä oon ope, niin mulla on sairaan pitkä kesäloma. Mä aion ihmetellä, etsiä uusia paikkoja, laiskotella ja kuvata. Mä oon hankkinu itelleni monta kameraa kesäksi ja niitä olis tarkotus ulkoiluttaa. Pimiötaitoja meinaan kanssa hioa. Mua kiinnostaa tehdä sellasta kuvaa analogisesti, mitä tuolla puhelimella saa digitaalisesti.



Parasta lomassa on muuten se, että voi tehdä just niitä juttuja, mitä mieleen juolahtaa sillon, kun haluaa, eikä tartte tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Niin yritän elää."








4 kommenttia:

  1. Hyvä Sussa!!!
    Sussan kuvat on mageita=)

    VastaaPoista
  2. Niin ja hyvä Jarna, kun pistät kommentia. Olet reipas :)

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Mun Jopo featured, kiitos siitä hahaa!

    Hanna
    http://hannasnest.blogspot.com/2010/07/take-jopo-ride.html

    VastaaPoista
  4. Kiitos itsellesi, että piipahdit ja pidin blogistasi :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!