maanantai 28. kesäkuuta 2010

SUSSA NÄKEE PUNAISTA ♥




Ystävättäreni, Susanna Honkasalo kuvaa sarjaa: 
" I HELSINKI."

(Pääsin sarjaan punaisissa leggingseissäni.)



Kysyin Sussalta mistä idea lähti tähän kuvasarjaan?

Susanna kertoo, että hän alkoi kuvata Helsinkiä siksi, että halusi kokeilla kännykkäkameraansa ja urbaani maisema on hänen mielestään kiehtova.



Susanna kertoo myöskin elämäntilanteensa muuttuneen kesän alussa niin rajusti, että oli pakko pysähtyä. "Kun hidastaa tahtia, niin alkaa nähdä juttuja. Silmät alkaa aueta. Sitten mä aloin huomaamaan mun ympärillä kaikenlaista, joka sai mut ihmettelemään tai hymyilemään, Susanna toteaa."



Kysyn taiteilijalta:
"Aiotko jatkaa settiä, esim: Sussa näkee keltaista tai sinistä jne?"



S: "Mä en oo miettiny tollasta väriteemaa aiemmin, mutta nyt kun sen mainitsit, niin mikä ettei. Laitetaan aivoihin muhimaan. Enemmänkin mä oon alkanu kiinnostua oudoista yksityiskohdista, joita en oo aiemmin huomannu, kuten pikkuset kaasujakeluun liittyvät kyltit vanhojen talojen kyljissä."



Kun katselen Sussan otoksia, niistä tulee eittämättä mieleeni jännittävä nykyaikainen satu. Kuvista tulee sellainen olo, että haluaisin upota niiden värikylläiseen maailmaan. 
Kuvat ovat yleisävyltään myrkynvihreitä. Otoksien maagisuutta lisää voimakas verenpunainen. Löydän kuvista sanattomia viestejä ja outoja symboleja. 
Mitä kuvantekijä haluaa minun ajattelevan punaisesta. Tarkoittaako verenväri voimaa, intohimoa vai aggressiota? Entä tämä arsenikin vihreä liitänkö sen paholaiseen tai johonkin muuhun outoon?



Esitän
Sussalle kysymyksen: “Mitä väri punainen sinulle merkitsee, joka esiintyy voimakkaana symbolina kuvissa?”


S: "No se on tietysti se "♥" siitä kansion nimestä, OK, hieman kliseistä, mutta se on rakkautta ja lämpöä. Sitä paitsi näyttäähän se hienolta vihreen kanssa, kun ne on vastavärejä. Esteettinen merkitys sillä on siis myös."



Yritän jopa nähdä onko
Sussa vanginut mahdollisesti vielä jonkun salaisuuden kuvien näkymättömille puolille, ulottumattomiini. Mielestäni näillä kuvilla, jotka ovat tässä sivulla vallitsee yhteys ja siinä missä minun sanat loppuu, tarina vasta alkaa.


Kysyn vielä
Sussalta: "Miten olet työstänyt kuvat?”

S: "En mitenkään. Ne on otettu mun kännykän eräällä sovelluksella, joka muuntaa kuvat vanhan näköisiksi. Kyseessä on ikään kuin digiajan lomografia. Joku voisi ajatella, että toihan on helppoa. Sen kun painaa laukaisinta ja kamera tekee loput. Mutta eihän se sitä ole oikeesti tää valokuvaus. Eihän? Että osta hienot vehkeet ja sitten ottaisit vaan hienoja kuvia? Että valo, sommittelu ja kohteen valinta ois jotenkin toisarvoisia seikkoja? Oon miettiny ja puhunu tästä aika paljon viime aikoina muiden valokuvaajien kanssa. Että mikä tekee valokuvasta taidetta?"

Oletko ajatellut pitää näyttelyn?



S: "Näitä kuvia ajattelin esitellä Kameraseuran Aita-näyttelyssä, joka liittyy Helsingin juhlaviikkoihin ja on esillä Rautatieasemalla, anteeksi Päärautatieasemalla, 23.8-5.9."




Mitä kesäsuunnitelmia sinulla on?




S: "Koska mä oon ope, niin mulla on sairaan pitkä kesäloma. Mä aion ihmetellä, etsiä uusia paikkoja, laiskotella ja kuvata. Mä oon hankkinu itelleni monta kameraa kesäksi ja niitä olis tarkotus ulkoiluttaa. Pimiötaitoja meinaan kanssa hioa. Mua kiinnostaa tehdä sellasta kuvaa analogisesti, mitä tuolla puhelimella saa digitaalisesti.



Parasta lomassa on muuten se, että voi tehdä just niitä juttuja, mitä mieleen juolahtaa sillon, kun haluaa, eikä tartte tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Niin yritän elää."








sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

NUPIT KAAKKOON


Tapio Hopponen lähetti minulle eilen kutsun  Nights Of Iguanan keikalle, Nosturiin. Kiitos siitä. Olisin mennyt, jos ilma ei olisi ollut niin kamala. Aiemmin päivällä, kauppareissulla olin kuin pikkuinen Mikki Hiiri, merihädässä. Ulkona oli todellinen myrsky, tuulen voimakkuus oli jopa 20 metriä sekunnissa. Päätin jäädä illaksi kotiin.

Aikani kuluksi surffailin Nosturin sivuilla ja törmäsin siellä Elmun arkistoon.

Löysin kirjan NUPIT KAAKKOON (Elmu 10-vuotta, juhlajulkaisu) se on Nosturin sivustolla sähköisessä muodossa.

Kirjaa selatessani törmäsin omaan kuvaani, sivulla 188/189.

Kuvassa istun Hotelli Presidentin yökerhossa, pukeutuneena kahvisäkkiin.

Kuvan on ottanut valokuvaaja Stefan Bremer, Classix Nouveauxin konsertissa.

Muistelisin, että konsertti oli vuonna 1981, syksyllä ja kitaristi Jimi Sumén esiintyi Classix Nouveauxin lämppärinä.

Olin kyninyt pitkän tukkani iltaa varten lyhyeksi ja yrittänyt epätoivoisesti värjätä sitä vaaleammaksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Näytin ihan skunkilta, otsatortussani.

Päälleni olin juhlan kunniaksi pukenut todellakin kahvisäkin, jonka löysin  Meiran kahvitehtaan takapihalta.

Rantojen miehet nukkuivat kahvisäkkien päällä, joten pesin poimimani säkit 90° ja se ainut mikä jäi ehjäksi pesukoneen käsittelystä on kuvassa ylläni.

Valmistin kahvisäkistä iltapuvun, jossa on toinen olkapää paljaana,  mallia otin Retu Kivisen vaimon, Wilman puvusta. En osannut ommella, mallin piti olla kivikautinen eli helppo.

Tekstit haalistuivat säkkikankaasta rajussa pesuoperaatiossa, mutta hätä ei ollut tämännäköinen, vahvistin ne taitavasti kangasväreillä. Hyvin on tekstaus säilynyt ja kestänyt lukuisia pesukertoja.

Käytän kahvisäkistä valmistamaani vaatetta vielä nykyään, mutta modifioin iltapuvusta 2000-luvulla hameen. 

Näin tämä spurgujen makuualusta on palvellut minua jo melkein kolmekymmentä vuotta. Eikö ole kätevää ja halpaa?

Liitän tähän loppuun teemaan sopivan musiikkivideon, jonka on ohjannut ystäväni Pete Eurooppa, 80-luvulla. Olin vieraana The Nights Of Iguana –yhtyeen Dry Nancy -videon kuvauksissa. Pete oli aikaansa edellä ja musiikkivideo herätti jopa kansainvälistä kiinnostusta. NAUTTIKAA!


lauantai 12. kesäkuuta 2010

CHAIRLESS



Milanon huonekalumessuilla esiteltiin chileläisen arkkitehdin Alejandro Aravenan suunnittelema, ehkä maailman pienin tuoli. Kysymyksessä on hihna, joka kiedotaan kehon ympäri ja tämän hihnan pitäisi lieventää jännitystä kehossa kun istutaan maassa tai lattialla.

Tekstiilihihna on 85 cm pitkä ja 5 cm leveä.  Chairless painaa alle 85 grammaa. Hihna on kompaktin kokonsa ansiosta mahdollista kuljettaa vaikka taskussa.

Ajatelkaapa tilanteita joissa ei ole tuolia saatavilla kuten, puistoissa, rannoilla, ulkoilmakonserteissa, ahtaissa junissa tai odotustiloissa. 

Normaalisti maassa istuessasi joudut tukemaan itseäsi käsillä nyt kädet ovat vapaat muuhun toimintaan kuten, lukemiseen, kirjoittamiseen, syömiseen, juomiseen jne. Hihna antaa mukavasti istumiselle tukea.

Idean tähän hihnaan Aravena on saanut Ayoreo-intiaaneilta. Nomadic heimo elää Gran Chacon alueella (Paraguayn ja Bolivian välisellä rajalla) he ovat käyttäneet samantapaisia hihnoja istumisen tukena niin kauan kuin kukaan muistaa. Niinpä osa tuotosta mikä hihnojen myynnistä saadaan menee hyväntekeväisyyteen, joka tukee suoraan Ayoreo intiaaneja.


perjantai 4. kesäkuuta 2010

POSTCARDEN


Silloin tällöin on mukava muistaa läheisiään postikortilla. Haluaisin, että postikorttini poikkeaisivat tavallisista kuvakorteista ja olisivat samalla kortti sekä lahja.

Löysin netistä, tämän yksinkertaisen
pop-out kortin, joka muuttuu eläväksi minipuutarhaksi.

Kyseessä on kolmiulotteinen kortti, joka kuvaa joko kaupunkia pilvenpiirtäjineen, kasvitieteellistä- tai siirtolapuutarhaa.

Kortti kootaan pakkauksessa olevan ohjeen mukaan ja krassin siemenet, jotka sisältyvät pakkaukseen, ripotellaan alustalle.

Lisätään hieman vettä ja noin kolmen päivän päästä pitäisi viherrystä näkyä.

PostCardenin on suunnitellut ja valmistanut Studio Design, Lontoossa.
Kortteja saa tällä hetkellä kolmea erilaista mallia, jotka mainitsin aiemmin.
Taiteilijoina ovat olleet:
Sophie Burdess, Krista Nyberg ja Millie Harvey.



”City Carden” piristää mukavasti päivää sekä työpaikalla, että kotona.
Kortteja joita voit tilata hintaan
7.50 puntaa.

PostCarden sisältö: Ohjeet ja krassin siemenet
Materiaalit: Paperi-ja PVC-alusta
Mitat: 155 x 18 x 95 mm

 info@postcarden.com