lauantai 27. maaliskuuta 2010

¡QUÈ MAJA!



Meidän Costa Blanca -lehden uusi numero on ilmestynyt. 
Voitte lukea mukavan juttuni, sunnuntain ratoksi.  ”¡Qué Maja!” numerosta: 2/2010, sivuilta 8-9,  por favor.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

TOSIMIEHEN MUOTIBLOGI



Netti on pullollaan muotiblogeja,  jotka on suunnattu nuorille naisille. 
Minne on unohtunut tosimies?
Ajattelin paikata markkinoilla olevaa aukkoa ja esitellä ystäväni MIKON, vaatehuoneen.
Kun katsotte kuvaa... ymmärrätte varmaan, että hänellä on päivittäinen ongelma: ”Mitä pukisin tänään päälleni?”
Mikko omistaa valtavasti T-paitoja ja valtaosa niistä on,  olettamukseni mukaan lahjoituksia. 
Seurasin Mikon pukeutumista muutaman päivän ajan. Olen taltioinut otokset viikonpäivien mukaan ja samalla lukija saa matkavinkkejä, kuinka selviytyä edullisesti Pariisissa.
LAUANTAI:
Mikko bailasi Buddha Barissa, Rue Boissy d´Anglasilla, Pariisissa. Klubi on osittain suomalaisomistuksessa. Mikko sonnustautui parhaimpiinsa, eli ”jänis” napapaitaan. Se oli kannattava veto. Hyvinpukeutunut alfauros huomattiin oitis, eikä sisäänpääsymaksuja tarvinnut maksaa... minnekkään. Riitti kun Mikko vilautti napaa ovimiehille. Buddha Baariin ei ole sisäänpääsymaksua. Se otetaan drinksujen hinnassa, jotka ovat melko kalliita. (n. 20 €, kpl)

SUNNUNTAI:
Aamuauringon noustessa Pariisin kattojen ylle Mikko fillaroi Montmartrelle, Pyhän Sydämen Basilikaan, katumaan edellisen illan syntejään. Sacré-Cœurin katollinen kirkko, sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla. Mikon “Jeesusmainen” olemus loisti aamuauringossa, alas Pigallen syntisille kujille, suoden armon kaikille ilotalojen työntekijöille.

MAANANTAI:
Louvreen, jengillä katsomaan muinaisen Egyptin kokoelmia. Mikko oletti, että maanantaisin siellä ei olisi ruuhkaa. Alle 18-vuotiaat pääsee taidemuseoon ilmaiseksi, niinpä Mikko näytti ovella poikansa henkilöllisyystodistuksen ja säästi taas kerran sisäänpääsymaksun.

TIISTAI:
Mikko matkasi nälissään 14. kaupunginosaan, La Bar Marché, nimiseen bistroon.Siellä voi aterioida noin 7:llä eurolla ja maistella kohtuuhintaisia viinejä, aina aamu kahteen saakka. Paidallaan Mikko halusi viestittää, että kyllä tässä ollaan jonkun sortin keittiömestareita itsekkin.

KESKIVIIKKO:
Mikko suuntasi matkansa 40. Boulevard Hausmannille, Lafayette tavarataloon. Hän osti joulukoristeita, koska ne olivat -70% alennuksessa. Maksettuaan ostokset Mikko siirtyi hissillä kahdeksannen kerroksen kahvilaan, josta näki ympäri koko Pariisin. Mikko valitsi oranssin paidan, koska se lisää henkisiä kykyjä ja iloisuutta ja lisää hapen määrää aivoissa.

TORSTAI:
Suomen Ranskan Instituutista oli käynyt kutsu näyttelyyn: “Tuohi Tutuksi.”Mesta sijaitsee Pariisin latinalaiskorttelin sydämessä, 60, rue de Ecoles. Kuvassa Mikko seisoo taideteoksen edessä nimeltä: "Luiseva ihminen kyykistyi"

PERJANTAI:
Usein sanotaan, että Pariisi on Euroopan portti Afrikkaan. Mikko sukkuloi tänään kulkunsa kellariklubiin, Bastillen kaupunginosaan, kuuntelemaan afromusiikkia. Kuppilassa esiintyi, ghanalainen hip hop bändi, Coz Ov Moni. 
Rasta värit paidassa:
Red for the blood that flowed 
Yellow for the gold that they stole 
Green for the land - Africa 
Black for the people - beautiful 


LAUANTAI:
Mikko matkusti metrolla Vanvesiin, afrikkalaiselle kirpputorille ja löysi sieltä erään rastafarin päältä “Lemminkäisen” T-paidan. Alkoi tuhannen ja yhden yön tinkiminen. Kauppias oli todellinen liikemies ja vaihtoi “lemminkäisen” Mikon päällä olevaan "Stupidoon." Molemmat olivat onnellisia.

SUNNUNTAI:  
Shakespeare & Company on kirjakauppa, jonne Mikon oli aivan pakko päästä. Mikko halusi työskennellä kirjakaupassa pari tuntia, yösijaa vastaan. Majoitus on kirjakaupan yläkerrassa. Luontaisetuna Mikko saattoi lukea englanninkielistä kirjallisuutta.

MAANANTAI:
Paluumatka kotiin Helsinkiin, ensin taxilla Orlyn lentokentälle noin. 14 kilometriä. Terminaalien välisellä bussikuljetuksella Mikko riisui "päivän" paitansa ja lahjoitti sen upealle, tummatukkaiselle bussinkuljettajalle, Amelielle. Juuri sille... Amelielle! Mikko sai vastalahjaksi puutarhatontun,

torstai 18. maaliskuuta 2010

KAVIAARI = KALAMARMELAATIA!


Luin kirjan:

 Alexander von Schönburg, TYYLIKKÄÄN KÖYHÄILYN TAITO (Suom. Raija Nylander)


Kirjalla on myös alaotsikko, joka on jätetty suomentamatta: "Kuinka rikastut ilman rahaa."


En tiedä mitä oikein odotin kun ostin tämän teoksen, ehkä eräänlaista ohjekirjaa, miten selviytyä minimikustanuksin arjessa tai peräti ilman rahaa.


Kummallista kyllä kirja ei tehnyt minuun suurtakaan vaikutusta mutta veikkaan, että syynä oli pettymys. Odotin kirjalta jotain muuta ja koska se ei ollut haluamaani tekstiä, lukemisesta aiheutui harmituksen tunteita.


Saksassa teos on ollut kuitenkin huippumenestys ja se on käännetty jo yhdeksälle kielelle.


Kirjailija kreivi Alexander von Schönburgin, 38 on aiemmin ollut toimittaja ja kirjoittanut mm. Vogueen.

Hän oli hyvätuloinen mutta taloudellinen lama aiheutti hänelle työpaikan menetyksen.


Kirjan avulla hän yrittää luoda uutta trendiä, köyhäilyä.


Tästä linkistä voitte lukea pienen näytetekstin Tyylikkään Köyhäilyn Taidosta.


Teos on mielestäni hyvin kirjoitettu ja se sisältää sujuvaa ironiaa.

Se panee myös lukijansa ajattelemaan, mitä onni oikein on.


Kirjan parasta antia oli viimeisille sivuille kerätty sanasto, missä oli useita herkullisia ajatuksia.

Esim: TURISTIT- Turisteja ovat aina muut.


Sanastolla mässäileminen sai minut unohtamaan, että kirja oli aika kallis ottaen huomioon nykyisen elämäntilanteeni.

Olisi kannattunut etsiä kirja divareista eikä suinpäin hönnätä Akateemiseen.



maanantai 15. maaliskuuta 2010

GIL SCOTT-HERON


Photo: Mischa Richter

Kun joskus joudun lohduttautumaan, lääkkeeni on musiikki.
Tänään aamulevykseni valitsin yhden 1900-luvun populaarimusiikin vaikutusvaltaisimman hepun, Gil Scott-Heronin, uuden äänitteen:
 

Se albumillinen
Gil Scott-Heron kirjoittamia lauluja, joita hän tulkitsee sielukkaalla äänellään. Kappaleet ovat surullisia ja esittäjän vanhasta ja kokeneesta äänestä kuulee, että hänen elämänsä ei ole ollut helppoa. Dave Lindholmin sanoin: "Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty." (Lainaus on Pieni ja hento ote, kappaleesta.)

"I´m New Here" on sekoitus lauluja ja Gilin puhetta
.
Suosikkibiisini
"Me And The Devil " on tietääkseni cover- Bobby "Blue" Blandiltä. (Jos joku tietää paremmin, saa korjata mahdollisen virheeni.)

Gil Scott-Heron on tehnyt näyttävän paluun 13-vuoden hiljaiselon jälkeen. Tuohon ajanjaksoon liittyy paljon sydänsuruja ja taistelua huumeriippuvaisuutta vastaan.
Scott-Heron on saanut useita vankilatuomioita huumausaineiden hallussapidosta. Vankilakierre alkoi 2001, hänet armahdettiin 23. toukokuuta 2007.

Giliä kutsutaan rap-musiikin kummisedäksi ,“the godfather of rap” ja mustaksi Bob Dylaniksi, “the black Bob Dylan.”

Gil Scott-Heron on syntynyt ensimmäinen, huhtikuuta 1949, Chicagossa. Gil on yhdysvaltalainen muusikko, kirjailija ja runoilija.
Hänen äitinsä,
Bobbie Scott-Heron, oli kirjastonhoitaja ja taitava laulaja. Jamaikalainen isä Giles Heron, oli urheilija joka tunnettiin lempinimellä "Black Arrow".

Tässä sitten päivän korvanamia:


maanantai 8. maaliskuuta 2010

KOHTAAMISIA


Olin sunnuntaina elokuvissa, ihanan miehen kanssa. Se oli niin jännää, että en tiennyt kumpaa olisin katsonut elokuvaa vai miestä?

Leffa oli Saara Cantellin ”kohtaamisia”.

Elokuva kertoo odottamattomista ja joskus koomisistakin kohtaamisesta.

Kuinka helppoa – tai vaikeaa – toisen ihmisen kohtaaminen onkaan.

Elokuvan on kuvannut Marita Hällfors. Kuvaustapa on mielenkiintoinen, koska otot ovat leikkaamattomia ns. yhden kuvan ottoja.

Casting on erittäin onnistunut. Aivan erikoisesti pidin somalitytöstä Fardusasta (Maryan Guuled) tippa tuli silmään kun seurasi tämän maahanmuuttaja tytön vaikeuksia.

Vaikka muut työtoverit hyljeksivät hänen seuraansa ja potilaat haukkuivat rättipääksi, mikään ei lannistanut tämän tytön empaattista luonnetta.

Elokuva on myös ennalta arvaamaton ja viihdyttää katsojaa loppuun asti.

 

SUOSITTELEN!

 

PS. Elokuvan jälkeen huomasin kotona, että olin saanut leffaa koskevan tutkimuspyynnön. Osallistuin mielipidekyselyyn netissä. Palkintona on leffalippuja.

Toivottavasti voitan ne ja pääsen uudelleen hanistelemaan.