lauantai 26. joulukuuta 2009

MISS MICHELIN



En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaan onnistun kuulumaan siihen ihmisryhmään, joka kykenee tappamaan muovikukatkin.

Pidän kukista mutta en ole ikinä uskaltanut satsata esim. viherkasveihin, koska jostain kumman syystä ne ei ole menestyneet kanssani.

Jotakin merkillistä on kuitenkin tapahtunut. Ikkunalaudallani on kolme viherkasvia, jotka olen saanut kaikki lahjaksi. Rahapuu, sekä kaksi orkideaa.

Orkideat ovat kukkineet jo useampaan kertaan, mikä jaksaa hämmentää minua.

Viime keväänä vaihdoin mullat kukille, koska ne olivat surkean pienissä ruukuissa vaihdoin samalla kasvit uusiin isompiin ruukkuihin.

En ole aiemmin vaihtanut kasveille multaa ja se homma luonnollisesti pelotti.

Pieni ja nykyisin rumannäköinen orkidea, joka on melkein juurta koko kasvi on uskollisesti kukkinut jo kolmena vuotena peräkkäin ja taas se pukkaa nuppua.

En edes tiedä onko kukka orkidea mutta kutsun sitä siksi. Kukkiessaan kukat ovat kuin pieniä tähtiä. Orkideani muistuttaa kovasti valkolehdokkia.

Sain sen Yat Cheungilta syntymäpäivälahjaksi, neljä vuotta sitten ja kukassa on varmasti joku kiinalainen taika, koska se puhkeaa loistoonsa vuosittain syntymäpäiväni tienoilla.

Luulin, että mullanvaihdon jälkeen se ei enää ikinä kukkisi.

Kukat tuovat minulle suunnatonta iloa ja kun tuo ”ruma” juureva orkidea kukkii se on  paras joululahjani.

Kuvaan sen heti kun nuput ovat auenneet, joku viisas kukkaihminen voi kertoa minulle sitten lajikkeen nimen.

Tänä jouluna sain kyllä paljon lahjoja, olen varmasti ollut tosi kiltti. Kiitos kaikille lahjan antajille.

Hauskin lahja oli karjalanpiirakka kukkaro, jolla työtoverini nti ”Mällilä” muisti minua.


Olen aina toivonut karjalanpiirakoilla kuvioitua mekkoa, mutta kyllä tämä design piirakka, joka on  Teija Rossin käsialaa pelasti vitsikkyydelään jouluni.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!