keskiviikko 30. joulukuuta 2009

PHILIP ROTH


Lempikirjailijani Philip Roth sanoo ”Amerikkalaisessa Pastoraalissa”: ” Eläminen on ihmisen ymmärtämistä väärin, Ihmisen ymmärtämistä väärin kerta toisensa jälkeen ja muutama kerta vielä senkin jälkeen, aina vaan uudestaan. Ketju jatkuu loputtomiin, koska vielä huolellisen harkinnankin jälkeen ihminen ymmärretään aina vaan väärin. Juuri siitä tiedämme, että olemme elossa: Erehdymme.”

lauantai 26. joulukuuta 2009

MISS MICHELIN



En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaan onnistun kuulumaan siihen ihmisryhmään, joka kykenee tappamaan muovikukatkin.

Pidän kukista mutta en ole ikinä uskaltanut satsata esim. viherkasveihin, koska jostain kumman syystä ne ei ole menestyneet kanssani.

Jotakin merkillistä on kuitenkin tapahtunut. Ikkunalaudallani on kolme viherkasvia, jotka olen saanut kaikki lahjaksi. Rahapuu, sekä kaksi orkideaa.

Orkideat ovat kukkineet jo useampaan kertaan, mikä jaksaa hämmentää minua.

Viime keväänä vaihdoin mullat kukille, koska ne olivat surkean pienissä ruukuissa vaihdoin samalla kasvit uusiin isompiin ruukkuihin.

En ole aiemmin vaihtanut kasveille multaa ja se homma luonnollisesti pelotti.

Pieni ja nykyisin rumannäköinen orkidea, joka on melkein juurta koko kasvi on uskollisesti kukkinut jo kolmena vuotena peräkkäin ja taas se pukkaa nuppua.

En edes tiedä onko kukka orkidea mutta kutsun sitä siksi. Kukkiessaan kukat ovat kuin pieniä tähtiä. Orkideani muistuttaa kovasti valkolehdokkia.

Sain sen Yat Cheungilta syntymäpäivälahjaksi, neljä vuotta sitten ja kukassa on varmasti joku kiinalainen taika, koska se puhkeaa loistoonsa vuosittain syntymäpäiväni tienoilla.

Luulin, että mullanvaihdon jälkeen se ei enää ikinä kukkisi.

Kukat tuovat minulle suunnatonta iloa ja kun tuo ”ruma” juureva orkidea kukkii se on  paras joululahjani.

Kuvaan sen heti kun nuput ovat auenneet, joku viisas kukkaihminen voi kertoa minulle sitten lajikkeen nimen.

Tänä jouluna sain kyllä paljon lahjoja, olen varmasti ollut tosi kiltti. Kiitos kaikille lahjan antajille.

Hauskin lahja oli karjalanpiirakka kukkaro, jolla työtoverini nti ”Mällilä” muisti minua.


Olen aina toivonut karjalanpiirakoilla kuvioitua mekkoa, mutta kyllä tämä design piirakka, joka on  Teija Rossin käsialaa pelasti vitsikkyydelään jouluni.





torstai 17. joulukuuta 2009

BOOK HOOK

Kyllä kaikissa kunnon blogeissa pitäisi antaa joku välkky joululahja vinkki.

Yritän siis parhaani. Tässä ehdotukseni.

Koska luen paljon tarvitsen usein kirjanmerkkejä ja niiden virkaa tekee milloin mikäkin esine tai lappunen.

Löysin tällaisen loistavan ratkaisun. Book Hook! Suunnittelija Tell Ritterbach. Laitan näitä kymmenen riviin, koska tapani on lukea useita kirjoja yhtä aikaa.

http://www.bookhook.de/

...ja pikku kevennys kun viikonloppukin jo lähestyy.


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

BORDURIAN TASAVALLAN VIIKSISTINEN PÄÄMIES

Olen ryhdistäytynyt ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen aloittanut käymisen soittoruokaloissa.

Ei niissä kyllä enää mitään syödä, korkeintaan suolapähkinöitä mutta sitäkin enemmän juodaan.

Ensimmäinen ulkoilu tapahtui Fashion Awards juhlissa, Kaapelilla. (noin kuukausi sitten) Siellä kylläkin ruokapöydät notkuivat japanilaisia herkkuja mutta silloin ei ollut nälkä, eikä jano.

Kuluvana viikonloppuna bailasin Nosturilla, Saara Soisalon kutsumana.

Saara esiintyy triossa, Tiina Isohannin ja Mari Hatakan kanssa, nelihenkinen bändi tukenaan.

Klubilegenda Fabulettes esitti ”Christmas Specialin” jonka ensimmäinen osio sisälsi joululauluja ja pienen tauon jälkeen toisessa osiossa, tytöt esittivät 60-70 luvun Soulia ja Funkkia.

Ajankulun huomaa siitä, että bändin tytötkin tarvitsivat lukulaseja, vaikka ne ei oikein heidän glamouriinsa istunutkaan.

Nosturilla en ollut käynyt koskaan aiemmin ja ongelmat alkoivat heti ulko-ovella. Vuoren kokoinen ovimies ei suostunut päästämään minua sisään, vaan alkoi tivaamaan henkkareita. Olin aivan haavi auki ja totesin että: "Ei ole mukana".

Tänne on ikäraja äijä alkoi..... ja minä kysyin, että: "No mikä se on?"

"18", vihainen vuori vastasi.

Mä olin ihan, että: "Ööö..."  ja äijä jatkaa, että: "Minne sä luulet oikein olevani matkalla?!?"  %#!?!&

Kerroin arastellen asiani...... ja siihen poke, että: "Väärä ovi, käytä viereistä." (olin pyrkimässä teinimestaan, 18 oli siis yläikäraja. Luulisin?)

No viereisellä ovella olikin sitten millimetrin kokoinen ukko, joka toivotti tervetulleeksi tyhjään mestaan! Narikkaan hän vaati kahta ekeä, jota minä pidän ryöstönä vaikka rikas olenkin.

Esiintymislavan vieressä istui ystäväni Mika, joka oli aivan tuhannen kännissä, eikä uskonut, että en aio juoda mitään.

Hoki, hokemasta päästyään että viiniä vai kuohuvaa? Kohta oli jo pöytä täynnä viinipulloja, epuustani huolimatta.

Ihmisiä alkoi tulla sisään ja Mika huusi kaikki ovesta tulevat pöytäämme. Pakko tutustuin moneen uuteen tyyppiin. Pöytään kutsutut joivat pöydällä olevat pullot tyhjiksi ja juopuivat iloisesti.

Pian sali olikin täynnä ja tottakai paljon tuttuja. Oli kiva vaihdella kuulumisia ja katsella kun ihmiset tanssi. Minua ei tanssilattialle saisi kirveelläkään, mutta on viihdyttävää nauttia muiden esityksistä.

Fabulettesin ohjelma oli kiva ja varsinkin Mari on mielestäni todella seksikäs ja upea mimmi. En ole ennen Maria huomannutkaan, kun olen aina tuijotellut vain Saaraa.

Eilen lauantaina vaikka olin hiton väsynyt menin vielä juhlimaan Bar Dubrovnikin alakertaan, jossa järjestetään “Club Balkan Fever.”

Olin siellä illan isännän Borzinin kutsusta.

Illan pääesiintyjä oli Orkestar Borduka ja nyt täytyy todeta, että olen viimeinkin tippunut klubielämästä kuin eno veneestä. Bändi oli todella friikki ja soitti ns. Balkanilaismeininkillä, Bordurialaista humppaa ja yleisö tanssi aivan hulluna, epäilin kaikkien syöneen huumesieniä.

Illan dj soitti myös mitä merkillisintä musiikkia mm. Horttokaaloja. Tavallani pidin siitä, olipahan kerrankin jotain uuta ja erilaista.

Bändi soitti fetsit päässä ja möllit urheilupusakat päällä, esittivät itäeurooppalaisia mutta tietääkseni kaikki bändin jäsenet ovat suomalaisia. Laulut esitettiin Borduuriksi, joka on kuvitteellinen kieli, jota puhutaan Herg'en, Tintti-sarjakuvissa, kuvitteellisessa Bordurian valtiossa. Yleisö osasi laulaa kertosäkeitä mukana? Pristzy!

Yleisön joukossa pyöri mies, mustan kenkälankin kanssa ja maalaili ihmisten kulmakarvoja yhteen, tai saatoit saada naamasi näyttävät viikset, ellet ehtinyt salamannopeasti väistää.

Viiksihallinto alkoi Borduriassa, 1956 ja lippu muuttui silloin siten, että punaisella pohjalla on mustat viikset.

Klubi oli liitoksiaan myöten turvoksissa. LOPPUUNMYYTY! Epätoivoiset sisäänpyrkijät jonottivat leveässä rappukäytävässä päästäkseen juhlimaan.

Rento tunnelma muuttui yht' äkkiä uhkaavaksi kun iso jengi ihan oikeita itäeurooppalaisia pyrki sisään.

Machoja äijiä ja niiden vähäpukeisia tyttöystäviä ei pysäyttänyt portsarit, eikä järjestäjät.

Siitä syntyi sellainen rettelö, että mina kipaisin naulakkoon hakemaan takkini ja lähdin karkuun.

Luulenpa, että taidan jatkaa tätä kotona oleskelua tästä eteenpäin, elämä kodin seinien ulkopuolella on käynyt liian jännäksi.

Tarkistin muuten juuri hetki sitten Nosturin pääsylipun, Fabulettesin konserttiin ja siinä seisoo isoilla kirjaimilla K-18!

Mitä minun pitäisi tästä ajatella?

Amaïh!

 

 

 

maanantai 7. joulukuuta 2009

TEKNO VIIKINKI




Tämä on varmasti monelle vanha juttu mutta itse törmäsin tähän videoon tänään ensimmäisen kerran. Matthias Fritsch on kuvannut tämän oudon miehen esityksen Berliinissä vuonna 2000, kysymyksessä on tapahtuma Berlinin Fuck Parade. Videon alkuperäinen otsikko on Kneecam nro 1, mutta sitä kutsutaan netissä nimellä "Techno Viking".
Video on pyörinyt You-Tubessa vuodesta 2007 ja siitä on tehty yli 700 remix versiota.
Videota on klikattu yli 20 miljoonaa kertaa. Wow!

Remember: “The Techno Viking doesn’t dance to the music, but the music dances to the Techno Viking”.