sunnuntai 4. lokakuuta 2009

THE LITTLEST REBEL


Tämä on juhlapostaus! 

100 kirjoitusta tuli nyt täyteen. Sivujani on klikattu melkein 10.000 kertaa.

Herranjestas, se on kyllä paljon. Yli kaikkien odotusteni. Tällainen kävijämäärä on aiheuttanut näköjään paineita, koska olen ollut kaksi viikkoa aivan lamaantunut, enkä ole saanut riviäkään aikaiseksi.

Osasyynä on ollut luonnollisesti se, että työssäni on ollut rankkaakin rankempi jakso, enkä ole työpäivien jälkeen jaksanut tehdä mitään, mikä olisi ollut mielestäni aidosti kivaa.

Ikääntymisen huomaa siitä, että fyysiset rajat tulevat vastaan, vaikka henkistä kanttia riittäisi muille jakaa.

Olen pikkuhiljaa saavuttamassa oman elämäni taitekohdan ja olen oppinut ymmärtämään elämän rajallisuuden.

Siitä huolimatta takerrun kaksinkäsin nykyhetkeen, enkä kykene antautumaan muutokselle, joka väijyy kulman takana.

Joudun peiliin katsoessani sanomaan jäähyväiset nuoruudelleni ja pohtimaan päivittäin loppuelämäni mielekkyyttä.

Elän yhteiskunnassa missä ihmisiä arvotetaan nuoruuden, kauneuden, hedelmällisyyden, hoikkuuden, tuottavuuden, työteliäisyyden yms. arvojen perusteella.

Fyysiset muutokseni hämmentävät minua. Oma kroppani on muuttunut vastustajakseni. Olen ollut aina suorituskykyinen ja vastuuntuntoinen nainen mutta nyt en enää jaksa samassa tahdissa 30-kesäisten työtoverieni kanssa ja se loukkaa omanarvontuntoani.

Varsinkin kun omat työtoverini pitävät minua ”ikäisenään” johtuen pikkutyttömäisestä olemuksestani.

Olen siis nainen, joka on määritellyt aina itsensä suoritusten kautta ja yritän edelleen jatkaa samaa rataa, mutta olen viimeinkin törmännyt omiin rajoihini sekä työssäni, että ulkonäössäni.

Olen pitänyt aina ilmiasuani tärkeänä, mutta en voi ikuisesti teeskennellä nuoruutta, vaikka olenkin kohtuullisen hyvä siinä hommassa.

(harjoitus tekee mestarin)

Täytän kolmen vuoden päästä 60-vuotta, kuvitelkaa 60! Silloin minä kuulun ns. seniori-ikäisiin. Olen aivan liian nuori ollakseni vielä niin vanha!

En halua kuulla kohteliaisuuksia, että oletpa sinä VIELÄ hyvässä kunnossa ikäiseksesi.

Useilla ihmisillä on vankka käsitys siitä, miltä keski-ikäisen sopii ja ei sovi näyttää. 

Yli viisikymmentävuotiaassa naisessa tapahtuu suuri muutos, joka hänen on hyväksyttävä, mutta samalla salattava muulta maailmalta, pysyäkseen kilpailukykyisen ja haluttavana.



 

 

4 kommenttia:

  1. Herranjestas Tsupukka, kuinka hyvin kiteytetty kuvaus naisen ikääntymisestä, kiitos! hyvää viikonloppua toivottaa Maria Brysselistä

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Maria ja toivotan myös sinulle mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  3. Eikös asia ole niin , että ihminen on niin vanha kun tuntee henkisesti olevansa ?

    Jos ulkonäkö muita vaivaa , se on heidän ongelmansa >:(

    Ps. tunnen monta 60:stä energistä ihmistä , jotka käyvät lavatansseissakin ahkerasti liikkumisen ilosta ja muuten vain nauttivat ihmisten seurasta .

    Tässä täytyy onnitella sinua saavutuksestasi 10.000 likkausta ei ole huono saavutus blogillesi - olet kiinnostava "paketti" :)

    VastaaPoista
  4. Kiitospa, kiitos. Henkinen ikäni on n. 28 vuotta. Lavatanseissa en käy mutta se aika voi tulla vielä.
    Olen kommentoijan kanssa samaa mieltä "paketista", melkoinen epeli olen :D

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!