maanantai 10. elokuuta 2009

HÄÄHUMUA

Olen viettänyt täydellisen viikonlopun Keski-Suomessa, Viitasaarella.

Ystävieni, Tuiskun ja Antin häitä tanssimassa, Anttilan tilalla.

Aurinkorannikon pappi vihki parin avioliittoon.

Vihkiminen suoritettiin laiturilla, joka lepäsi Keitele järven tyynessä sylissä.

Morsiuspari oli kuin espanjalaisesta elokuvasta ja häävieraat vastaavasti suomi-filmistä.

Minua itketti, enkä muista mitään tapahtumia heti vihkimisen jälkeen.

Palasin takaisin omaksi itsekseni vasta kun siirryttiin juhlapaikalle eli Anttilan riiheen.

 

Vieraita oli olettamukseni mukaan lähemmäs kaksisataa ja hääateria oli katettu vanhaan rakennukseen, jossa oli joskus puitu viljaa. Tilaa oli siivottu n. puoli vuotta juhlakuntoon.

Katselin hienoja vanhoja esineitä, rekiä, ankkureita, rautasänkyjä, pesusoikkoja yms. Tavaraa oli paljon ja ne oli aseteltu riihen seinille, silmänruuaksi.

Luonnonkukat koristivat juhlapaikkaa ja kynttilänvalot loivat lisätunnelmaa elokuiseen iltaan.

Häihin kuului, ruokailun, kakun ja puheiden lisäksi myös tanssit. Pikkiksen bändi Espanjasta, vauhditti askeleita loppu illan.

Minä en osaa tanssia, joten leikin lasten kanssa ja tutustuin ihmisiin.

Sain paljon uusia ihania ystäviä ja kutsun jopa salaperäisen "Leccu-jengin" illallisille. Tosin kutsussa on ”vitutus pykälä”, eli jos joku ei tykkää minusta, en ehkä pääse mukaan. Säännöt on kuitenkin sääntöjä ja siihen on tyytyminen.

Asuin Hotelli Pihkurissa, jonka rannassa kävin uhraamassa talviturkkini, kun palasin bileistä majapaikkaani, Viitasaaren keskustaan.

Kävin unilääkkeeksi kuuntelemassa vielä hotelin yökerhossa esiintyvää, Rock in Ganes bändiä.

Ajattelin mennä naimisiin kitaristin kanssa, mutta tyypillä ei ole kyllä vielä tietoakaan aikeistani.

Onhan tässä tietenkin ongelma, että jos ei äijällä ole prätkää, niin ei ole mitään tulevaisuutta liitolle.

Kilpailijoitakin minulla oli aika paljon. Paikallisia kaunottaria, jotka heiluttelivat lanteitaan lavan edustalla, nuoruuden innolla ja siiderin voimalla.

En kuitenkaan ole koskaan antanut moisen lannistaa itseäni, olen uskonut juroon viehätysvoimaani. Terveisiä vaan Mänttä-Cityyn!

 

Sitten vielä sellainen pikku juttu, että voitin lotossa ja kupongin ostin Viitasaaren, Ärrältä.

Tiesin jo ostaessani, että näin tulee käymään. Voitto on vielä kuitenkin lunastamatta.

 

Hetki sitten poikkesin vielä ”Mutterille” iltakahville ja Kilimanjaron kokoinen mies tuli kysymään, haluanko lähteä hänen kanssaan torstaina ajelemaan?

Tarjolla olisi tällä kertaa Triumphin kyytiä, ja kysymyksessä on Rocket III. Käsittääkseni se on suurin sarjavalmisteinen moottoripyörä eli 2300 kuutioinen. Tuskin pienempi pyörä sitä karpaasia kannattaisikaan! Mielestäni brittipyörä on mukavaa vaihtelua Harrikka kyydeille. Ja vaihtelu virkistää, sanotaan.

Tietenkin lupasin lähteä ajelulle, koska elämä on yhtä seikkailua ja minulle niitä näköjään siunaantuu, SEIKKAILUJA MEINAAN.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!