torstai 13. elokuuta 2009

BIKER MAMA


Voi WITTU....joo...o, pakko sanoa ruma sana ihan ääneen, ensimmäisen kerran täällä blogissani.

Olin tänään nimittäin kruisailemassa hra Kilimanjaron” kanssa.

Miehen jonka kengän numero on 52 ja vaatekoko luonnollisesti ihan himmee!

Treffit oli Kaivarin “Mutterilla.”

Pettymykseni tapaamisemme alkumetreillä oli suuri, koska Jonen, Triuph (Rocket III) oli edelleen huollossa!

Ollut jo kuusi viikkoa. Grrrrrrr. 

Pyörä, jolla toivoin saavani tyypit on, 2300 kuutioinen, (ei kai sellaisia olekkaan?) 

Olisin halunnut sikana, britti-kyytiä, mutta jouduinkin “matka-HD:n” satulaan. 

Pärkele!,  #!?!&%#

Sakke Järvenpää, runkun pyörän annoit  varalle, vaikka mies kertoi aikovansa treffeille!

(Rocket on huollossa H-D Centerissä.)

Olen aina pitänyt Harrikoista, mutta eka kerran oli sellaisen perkeleen vempaimen kyydissä, että toista kertaa en mene!

Takaistuin oli nimittäin niin hiton liukas, että minun pennin korppuni, jota jotkut perseeksi kutsuvat ei pysynyt ajon aikana paikallaan, vaan liukui uhkaavasti kohti rekisterikilpiä.

Pahinta oli loivat ylämäet ja kaasutus, tunsin kuinka valuin päin Asfalttia..

Pelastukseni olivat satulalaukut, jotka antoivat sen verran tukea, jaloilleni että pysyin kyydissä, sinnittelemällä, Porvooseen saakka.

Siellä mietin pitkään, että pitäisikö tulla bussilla kotiin. (kuulen tänne asti kuinka Jäbä nauraa.) 

Lisäksi se, että satula oli paska, kuskini oli niin iso, että U-luu meinasi haljeta. En pystynyt levittämään jalkojani sellaiseksi auraksi, kuin mukavuuteni takia olisi ollut tarvetta, koska ne ei kertakaikkiaan avautuneet tarvittavaa määrää.

Miehestä kiinni pitäminenkin osoittautui lähes mahdottomaksi, koska kipu oli aivan sietämätön, avatessani käsivarsieni otteen niin avoimeksi, kuin se käytännössä oli mahdollista.

Tie Porvooseen oli kuitenkin motoristin unelma. Mutkaa, mutkan jälkeen, ihania kallistuksia oikealle ja vasemmalle, sekä ilmakin suosi, eli siitä pisteet.

Illan deittini oli järjestänyt ilmeisesti ilokseni extraa, koska paikallinen jätteiden kuljetusauto ajoi kilometri tolkulla edellämme, levittäen sulotuoksujaan. Kaahailikin ja se minua erityisesti nauratti.

Olen myös hyvin iloinen, että virtsanpidättelykykyni on hyvä, koska muuten olisin kussut housuuni, Helsingin ihanilla mukulakivikaduilla, Kiitos Hd:n iskunvaimentimien. (HUONOT)

Paikat ovat myös ihme kyllä jäljellä hampaissani, jota on todella vaikea uskoa, kun ajattelee mitä tänään olen käynyt läpi.

Mielipiteeni matka HD:sta (Electra Glide),  traktori se on eikä mikään moottoripyörä!

Elämäni on kuitenkin edelleen niin ihanaa, että voisin sanoa olevani kateellinen itselleni.



2 kommenttia:

  1. Kiitos seurasta. "Kilimanjaro".

    VastaaPoista
  2. Eipä kestä, ja kiva kun löysit viimeinkin blogiini :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!