tiistai 2. kesäkuuta 2009

HK119


Olen siinä mielessä sunnuntailapsi, että minulla on ilo ja kunnia tuntea vain ja ainoastaan, HYVIÄ TYYPPEJÄ.

Tuttavapiiriini kuuluu paljon lahjakkaita ihmisiä.

Esittelen Teille, rakkaat lukijat silloin tällöin, jonkun ystävistäni.

 

Aloitan sarjan suomalaisesta artistista nimeltä, Heidi Kilpeläinen. Hän on Lappeenrannan lahja, Lontoon kulttuurielämälle.

 

Heidi alias HK119, on asunut Lontoossa suunnilleen parikymmentä vuotta.

Häntä voi tituleerata myöskin kirjailijaksi, laulajaksi, lauluntekijäksi, performanssitaiteilijaksi sekä tuottajaksi.

 

Heidi on suorittanut BA (1996) ja MA(2004) tutkinnon, (taiteen kandi ja maisteri) St Martin’s Collegessa, Lontoossa.

Opiskellessaan  Central Saint Martinsissa, Heidille syntyi ajatus HK119:sta, yhden naisen protestina teknologialle.

Hän loi kotonansa ”avaruusoopperoita” jotka hän asetteli futuristiseen ympäristöön, kuvaamalla olohuoneensa mustaa seinää vasten fantasioitaan. Visuaalinen ulkoasu oli yhtä tärkeä elementti Heidille, kuin hänen luomansa musiikki.

 

Live esiintymisiä varten Heidi rakensi koulussa mm. kulisseja, joihin hän sai innoituksen Bauhausista ja konstruktivismista.

Hän tekee myös asunsa itse, ja visualisoi sekä suunnittelee koreografiansa, lisäksi hän toimii vielä rekvisiittorina.

 

Ensimmäisen levyn materiaali alkoi hahmottumaan noin.2003, työstäessään matskua Heidi käytti 8-raita nauhuria.

Debut-albumi julkaistiin vuonna 2006, One Little Indian records, levy-yhtiön toimesta.

Sama firma tuottaa mm. myös Björkin musiikkia.

 

Toista albumia valmistellessaan kasi-raita sai kyytiä ja Heidi teki demot Logic Express:lla. Valmiit materiaalit hän lähetti ”I Monster  duo:lle", Sheffieldiin.

Britanian tuotanto duo "I Monster” on erikoistunut Psykedeelisen ja sähköisen poppiin.

Matskusta tykättiin ja näin tuotettiin ”Fast Cheap and Out Of Control” levy.

Albumi tuli ulos viime syyskuussa.

 

Heidi kertoo, että laulujen aiheet ovat jatkoa debut-albumille, mutta tällä kertaa biisit ovat hiotumpia. Viedeotkin on kuvattu bluescreenia vasten, toisin kuin ensimmäisen albumin, jotka oli kotikutoisesti kuvattu valitsevissa olosuhteissa ja olivat editoimattomia.

(Blue screenillä tarkoitetaan sinistä tai vihreää taustalakanaa, jota käytetään videokuvauksen takana. Kankaan avulla voidaan tausta helposti poistaa ja luoda uusi maisema keinotekoisesti.)

 

HK119 musiikki on elektronista, popahtavaa. (Elektroniseksi musiikiksi kutsutaan musaa, joka on tuotettu sähkökäyttöisin välinein esim. Tietokoneella.)

Heidi luonnehtii biisejään vihaisiksi balladeiksi.Sanoituksissa hän ottaa kantaa ilmaston muutokseen, kloonaukseen, avaruusmatkailuun ja ihmisyyteen.

Heidiä kiinostaa tieteen ja tekniikan vaikutus yhteiskuntaan ja ihmisiin.

Omien sanojensa mukaan: “Man <> machine”, suhde on aina kiehtonut häntä.

Kolmatta albumia  voidaan jo odotella, koska Heidi työskentelee parhaillaan uusien ideoiden kimpussa. Hän kutsuu työtänsä tee-se-itse projektiksi, jossa ei ole mittän rajoja, mutta ei myöskään rahaa. 

Nolla budjetilla ne parhaat jutut näköjään syntyy.

Liika raha yleensä sammuttaa luomisen liekin ja tukahduttaa uteliaisuuden sekä taistelunhalun.

“What Am I” on suosikkini, se on Heidin viimeisin työ ja siihen meni kuulema eniten aikaa. Tässä videoinstallaatiossa käytettiin ensimmäisen kerran “sinistä lakanaa”. Heidi on myöskin ensimmäisen kerran kuvannut kämppänsä ulkopuolella olevaa luontoa. Lumista puistoa, Lontoossa ja se on kyllä todella harvinaista. Lumi meinaan, lumi Lontoossa.

 

Heidi on minusta todella omaperäinen ja muistuttaa vähän lauluääneltään Debbie Harrya.  Heidin esityksissä on huumoria sekä paljon ihailemaani, Nina Hagenia.

Vaikutteita löytyy myös Grace Jonesista, David Bowiesta ja Iggy Popista.

 

Heidi on pistäytynyt esiintymässä myös Suoemessa mm. Provinsissa ja Kiasmassa.

Mielestäni hän sopisi parhaiten esiintymään Ibizalle, Pachaan.

 

Videoista näkee, että hän rakastaa tehdä omaa juttuaan ja se rakkaus omaan työhön heijastuu myös kokijalle eli katsojalle ja kuulijalle.

Elämäniloa, uteliaisuutta ja myös iso ripaus raivoa.

Kyse lienee myös eläväisestä, epäsovinnaisesta ihmisestä jolla on valtava elämännälkä.


Yhden naisen paskasta PUNK-bändistä, kuten hän on joskus tituleerannut itseään, on kasvanut varteen otettava taiteilija.

 

Fanitan Kilpeläistä kybällä!





Lisää  täältä: HK119

Aina  kannattaa kiinnostua uusista jännistä jutuista, se on nuoruuden salaisuus.

Pysymällä vain tutussa ja turvallisessa tarkoittaa, että olemme jo toinen jalka haudassa eli puolikuolleita.

2 kommenttia:

  1. Kilpeläisen kannattaisi ottaa yhteyttä Suomen Musiikkiin että ne julkaisisi hänen levynsä Suomessa. Siellä on jo mm. Manna ja norjalainen Annie.

    VastaaPoista
  2. Täytyypä välittää Heidille viesti :)

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!