sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

UITETTU KISSA


Ne jotka tuntevat minut paremmin, tietävät viha-rakkaussuhteestani sateenvarjoihin.
Tämä kannettava laite, jonka tarkoitus on suojata kantajaansa sateelta on saanut minut useita kertoja raivon partaalle.


Asusteena sateenvarjo on aivan ihana ja sitä on mukava soinnutella omiin vaatteisiinsa. Vaatefriiki kun olen.
Sateenvarjon rakenne on myös aina viehättänyt minua.
Teräskehikkoisen sateenvarjon keksijäksi on merkitty
Samuel Fox vuonna 1852. Itseasiassa todellinen keksijä oli hänen ystävänsä ja työntekijänsä, Joseh Hayward.
Ennen
Haywardin keksintöä euroopan sateenvarjot tehtiin ebenpuusta tai valaanluusta. Ne oli peitetty alpakalla tai öljytyllä kankaalla.
(
Samuel Fox on muuten suunnitellut lempivaatteitteni eli krinoliinien kevyen rungon ja kun tutkin vannehameiden historiaa, törmäsin näihin sateenvarjomiehiin.
Krinoliini muistuttaa rakenteeltaa erehdyttävästi sateenvarjoa.)


Antiikin "sateenvarjot" oli ensin suunniteltu suojaamaan auringolta.
Sana sateenvarjo tulee latinan sanasta "umbra" mikä tarkoittaa varjoa.

Käytämme sateenvarjosta lempinimiä
Sontikka tai Sontsa, näille epäloogisille nimille selitys tulee ehkä juuri antiikin ajoilta.
Kun suosio sateenvarjolla kasvoi sitä alettiin erottamaan aurinkovarjosta uusilla kuvailevilla nimillä.
Italiassa aurinkovarjosta
ombrello (vähän varjossa) tuli sateenvarjo ombrellino (vähän sateenvarjo)
Ranskassa sateenvarjoa kutsutaan
parapluie (sateen suoja) ja parasole (auringonsuoja)
Saksassa
regenschirm ja sonnenschirm.

Sateenvarjot levisivät eurooppaan aika myöhään vasta
1600-luvulla.
Ensimmäiset sateenvarjot on todennäköisesti otettu käyttöön Kiinassa, eKr.
Sateenvarjot oli tehty siihen maailman aikaan vedenpitäväksi, vahaamalla ja lakkaamalla. Ne oli myös jo silloin kokoontaitettavia.

Varhaisemmassa historiassa sateenvarjojen katsottiin sopivan naisille. Miehiä jotka käyttivät sateenvarjoa pidettiin velttoina. Kirjailija
Jonas Hanway (1712-86) alkoi kuljettaa ja käyttää sateenvarjoa julkisesti Englannissa.


Englantilaiset herrasmiehet kutsuvatkin usein sateenvarjojaan nimellä "Hanway."

Lontoossa muuten toimii sateenvarjomyymälä joka on perustettu 1830, James Smith and Sons ja se sijaitsee edelleen Bloomsburyssa,
53 New Oxford Street.


Yleensä kun Helsingissä sataa, täällä myös samaan aikaan tuulee älyttömästi.
Tapauksessani on mahdoton määritellä tällaisella säällä, raahaanko minä sateenvarjoa vai sateenvarjo minua.

Varjon antamasta suojasta työmatkalla ei ole siis tietokaan, vaan kulkeminen osoittautuu mahtavaksi kamppailulajiksi luonnovoimia vastaan. Ilmestyn yleensä uitetun kissan näköisenä duunipaikalle.

Tuulenpuuskat saattavat useita kertoja kääntää sateenvarjon yösalaisin, jopa niin, että kangas repeytyy ja metallikehikko vääntyy käyttökelvottomaksi.

Sadesäällä kaupungimme näyttää usein kuolleitten sateenvarjojen hautausmaalta. Rikkinäisiä suojia näkee siellä, täällä, omistajiensa hylkäämänä.
Sateenvarjojen korjaajia ei enää taida olla, kuten ei sukkien silmukoijiakaan. 

Ärsyttävää on myöskin se, että käteni on varattu ja kun kannan vapaalla kädelläni esim. ostoksia tarvitsisin kolmannen käden kaivamaan avaimia laukusta, avaamaan oven, vastaamaan puhelimeen jne.

Pienen kokoni takia pelkään myös kulkea sateella ruuhkassa, koska olen joutunut usein läheltä pitää tilanteisiin kun ihmiset huitovat silmäni korkeudella sateenvarjoillaan.

Sateenvarjo on myös näköhaitta, se estää ympäristön havainnointia.

Sateenvarjo on helppo unohtaa paikkoihin, missä asioi ja se on kallista lystiä kun joutuu aina hankkimaan uuden kadonneen tilalle.


Olen omistanut ehkä maailman hienoimman
Mickey Mouse, sateenvarjon. Ostin sen Lontoosta viimeisillä matkarahoillani. Varjo oli valtavan suuri ja raskasta tekoa. Siihen ei pienet mysrkyt tehonnut, mutta valitettavasti hukkasin sen eräällä ikimuistoisella viikonloppureisulla. En ole ikinä toipunut siitä menetyksestä.

Siirryin tämän kokemuksen jälkeen
sadetakin onnelliseksi käyttäjäksi. Nyt minulla on sadesäällä kädet vapaana, saavun kuivana ja tukka ojennuksessa duuniin, kiitos hupun. Huputtomalla sadetakilla ei ole mitään virkaa. Kumma kyllä useimmat sadetakit ovat huputtomia.

Innostun kuitenkin vähän väliä sateenvarjoista kun jotain tarpeeksi ihmeellistä keksitään.
Alexander McQueen's on suunnitellut kiinnostavan Hands-Free malliston, sateenvarjoista. Varjot esiteltiin muotimessuilla Milanossa.

Hollantilainen, Joonsoo Kim on suunnitellut hauskan puhallettavan sateenvarjon. Pumpattaessa sateenvarjo paisuu suojaavaksi poutapilveksi, pään päälle. Tämä sateenvarjo on varsinainen katseidenkerääjä ja saa ihmiset hymyilemään, jopa sadesäällä.
Suunnittelija mukaa se ei kuitenkaan suojaa hyvin sateelta.





Nubrella on taas aika omaperäinen sateensuoja. Se on kaikille koleille sääolosuhteille tarkoitettu ja kädet vapaaksi jättävä avaruuskypärä. Tämä on oiva keksintö esim. pyöräilijöille.
Nubrella sopisi minulle koska tuuli ei pysty kääntämään sitä ja se myös suojaa viimalta. Näkisin myös eteeni, suoja on nimittäin läpinäkyvä.

Kirjoitukseni lopuksi en aio soittaa, Gloria Gaynorin-It´s raining man! En minä sentään niin helppo ole :)
Kannattaa vielä muistaa, että sateenvarjoa ei koskaan saa avata sisällä, koska taikauskoiset ihmiset uskovat, että sateenvarjon avaaminen sisätiloissa tuo huonoa onnea.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoilleni.


6 kommenttia:

  1. Tiedätkös, että on myös myrskysateenvarjoja. Se on isomman puoleinen varjo (pienempi kuitenkin kuin perinteinen golffarin varjo), juju on vahvassa varressa ja vahvoissa 'piikeissä" - ei mene tuulessa ympäri.

    Mistä niitä saa - en tiedä. Tiedän vain, että eräs ystäväni semmoisen sai lahjaksi. Valitti vastaavasta kuin sinäkin, ennen kaikkea oikealle henkilölle ;-)

    VastaaPoista
  2. Tuo sontikka nimitys tullee suoraan venajan kielesta....

    VastaaPoista
  3. Toden totta. Vaikka osaan muutaman sanan venäjää, en sentään tuota tiennyt muntta ihan selvä juttuhan se on:
    зонтик.
    Kiitos Jormalle :) Näin opin taas lisää.

    VastaaPoista
  4. ..Mun tahti on vaarassa paassa Australiaa. Ma olen Perthissa mutta taitaa serveri olla Melbournessa. Lauantaina siirrankin tahteli sitten Malediiveille

    VastaaPoista
  5. Kiva, saan tähden taas uudesta paikasta :)

    VastaaPoista
  6. BTW – "It's raining men" ei ole Gloria Gaynorin biisi. Tuon ärsyttävän renkutuksen esitti Weather Girls-niminen daamitrio.

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!