sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

"Kello on niin paljon kuin hänen majesteettinsa suvaitsee".


Ystävättäreni, Jutta, lähetti minulle hienoja valokuvia unikoista.

Eräs värikäs kukkakuva avasi muistojeni lukot ja upposin otokseen, kuten lapsuuteni aikaiseen kuvakirjaan.


Omistin lapsena paljon kirjoja, kiitos Iso-isäni. Opin myös vaarini ansiosta lukemaan alle kuusi vuotiaana.

Zacharias Topelius, H.C. Andersen ja Grimmin veljekset tulivat tutuiksi.

Grimmin veljesten sadut olivat pelottavia kuten esim. Tittelintuure, en ehkä lukisi sitä omalle lapselleni.

(Tarinassa mylläri valehteli, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas sulki tytön torniin ja lupasi teloittaa hänet mikäli kultalankaa ei ilmesty kolmen päivän mennessä…..)

 

Grimmin veljesten alkuperäiset tarinat olikin tarkoitettu aikuisille.

Sadut oli kirjoitettu kansantarinoiden pohjalta ja olivat sisällöltään karkeita ja raakoja.

Sadut käsittelivät insestiä, seksiä ja väkivaltaa.

 Rakastetuimpia Grimmin veljesten lapsille tarkoitettuja satuja ovat kuitenkin ehkä, Lumikki,Tuhkimo,Prinsessa Ruusunen ja Punahilkka.

Näitä mainitsemiani kansantarinoita kertoili mm. Charles Perrault, Aurinkokuninkaan hovissa. Kansansaduista tuli CP:n ansiosta hienoston suosimaa kaunokirjallisuutta.

(Varhaisin Tuhkimo versio taitaa olla peräisin Kiinasta n. 860-luvulta.)

Charles Perrault on myös kirjoittanut satukokoelman Hanhiemon tarinoita, joka myös kuului lapsuuteni suosikkeihin ja jota vieläkin luetaan lapsille ympäri maailmaa.


Kirjalahjojen lisäksi vaarini tilasi minulle Koululainen lehteä, sekä Aku-Ankkaa.

Tältä osin lapsuuttani voisi sanoa yltäkylläiseksi.

 Valitettavasti ainoatakaan lapsuuteni aikaista satukirjaa ei ole jäljellä. Olisi mukavaa näin aikuisena selailla sellaisia kirjoja kuin, Pessi ja Illusia ja Bambi tai vaikkapa  Kielotyttöä, joka oli kaikkein rakkain kirjani.


www.kuuretki.fi

(Tämä, Jutta Kuuren, ottama valokuva sai minut muistamaan Kielotytön, elämäni tärkeimmän kirjan.)

On käsittämätöntä miten voin muistaa Kielotyttö kirjan  lähes jokaisen kuvan vielä  viidenkymmenen vuoden jälkeen,  niin tarkasti, että voisin jopa piirtää kirjan kannen lukijoilleni.

 

Kirja kertoo pienestä tytöstä, joka asuu kielonkukassa ja kuvitus oli henkeäsalpaavan kaunis, sekä hoksaava. Muistan sellaisia yksityiskohtia, kuten kielotalossa olevan ovikellon ja kielotytön kielohatun.

 Kielotyttö kirja on ilmestynyt alunperin vuonna 1939 ja se on Martti Haavion kirjoittama.

Kirjan kuvitus on virolaisen Richard Kivitin tekemä.

Kirja ilmestyi  Kultainen koti –sarjassa.

 

Teos  on harvinainen, mutta sitä löytyy Helsingin kaupunginkirjaston varastosta.

Kirjaa ei voi kuitenkaan lainata. Teoksia on kolme kappaletta, joista yksi on korjattavana. Nämä kirjastoista saatavat kirjat on julkaistu vuonna 1966.

 En ole sitten lapsuuteni nähnyt kyseistä kirjaa. Viimeinen muistikuvani on noin vuodelta 1958?

 

Tiedän, että jos tämä kirja on jonkun lukijani hyllyssä minun on turha käyttää mitään keinoja päästäkseni teoksen omistajaksi, joten tyydyn loppuelämän projektiin kiertelemään divareita.

Pessi ja Illusia näkyi olevan divarin näyteikkunassa, joka sijaitsee kotitaloni kivijalassa.

Kiitos Jutalle, nostalgisesta sunnuntaipäivästä.

Sen pituinen se

 

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!