sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

HOME! SWEET HOME!



Kaikenlaista kivaa on osunut eteen, surfailessani nettikaupoissa.

Tämän viikon suosikkini on, Le Clochard, pussilakanat, jotka näyttävät vanhoilta, rutatuilta pahvilaatikoilta. Lakanat on suunnitellut, Peggy on Neera, yhdessä ystävänsä, Erik van Loon, kanssa.


Kysymys on hyväntekeväisyyshankkeesta, jossa halutaan auttaa nuoria asunnottomia, Alankomaissa.

Ostamalla Le Clochard pussilakanoita, autat kodittomia nuoria. Hanke on toteutettu yhdessä SZN:n kanssa.

Ostamiesi vuodevaatteiden osuudesta menee 40% lahjoituksena, SZN:lle.


Säätiö Stichting Zwerfjongeren Alankomaat (SZN) on sosiaalinen verkosto, joka on sitoutunut auttamaan asunnottomia nuoria. Pääosin, SZN koostuu vapaaehtoistyöntekijöistä, mutta järjestön palveluksessa on ainakin viisi vakituista työntekijää.

Toimintaa johtaa, Yolant Vermeulen, Amsterdamissa.


Pussilakanoita ja tyynyliinoja on useita kokoja. Lakanat ovat puhdasta, pehmeää puuvillaa ja

ne on valmistettu Turkissa.

Primatras, myymälässä pussilakana, joka on mitoiltaan 240x 200/220, maksaa € 79.95.


http://www.primatras.nl

info@le-clochard.com


Tänään lähetän terveisiä ystävälleni, Bluesille, Australiaan ja Ramille, Ugandaan.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Karjalainen LeivonNainen



Silloin tällöin minulta kysytään tiedänkö mitä, Tšupukka, tarkoittaa?

Kysyjällä on yleensä ilkikurinen pilke silmäkulmassa, ikään kuin hänellä olisi suuri salaisuus kuulutettavana.

Odottelen yleensä malttamattomana arvausta.

Sitten se tulee...... riemukas ja voitonvarma huuhdahdus:

“PIIIIRAKKA! PIIRAKKA, karjalainen leivonnainen.”

Kyllä, kyllä, PIIRAKKA olen, mutta tämä totuus pitää vain osittain paikkansa.


Isovanhempani olivat Karjalan evakkoja. Isoäiti valmisti usein karjalaisia perinneruokia, kuten karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Harvemmin mummini viitsi valmistaa tsupukoita, ne olivat hänestä työläitä. Tsupukka, on todellakin piirakan nimi mutta sana, tsupukka, mummini mielestä, joka puhui Livviä eli aunuksenkarjalaa, tarkoitti kulmaa. (nurka, kulma)

Tsupukka on nelinkerroin taitettu piiras, joka on täytetty  löysähköllä manna-tai riisipuurolla. Piirakka taitetaan ensin puolikuun muotoiseksi ja vielä kerran kolmikulmaiseksi eli tsupukaksi.


Mummoni kertoi, että Karjalassa saatettiin myös ennustaa kuolemaa tsupukan kuoren perusteella. Ennustus tapahtui siten, että tsupukan kolmion kärjestä puraistiin pala pois ja kuoren kanssa mentiin pihalle. Pihalla tsupukka avataan ja katsotaan piirakan reiän läpi, ulko-ikkunasta sisään. Henkilö, joka näkyy päättömänä piirakan reiästä katsottuna, kuolee seuraavan vuoden aikana. Reiästä katsoessa on sanottava: "Jos on ruumista tuvassa, niin näyttäkää minulle jos kuolee kuka täl vuuel täs talos, niin näyttäkää minulle, niin pientä ei ole."

Karjalassa oli myöskin tapana, että kuoleman lähestyessä, kuoleva siirrettiin vuoteesta lattialle, pirtin peränurkkaan, suureen tšuppuun, obrazan eli ikonin eteen kuolemaan.

Tuurikseni voitaisiin laskea vielä perimäni lisäksi se, että minulle sattui kouluaikoina opettaja, joka kiusasi minua mm. sukunimestäni. Kiusaaminen kasvatti luonettani. Opin pitämään puoleni, vaikka olin mitätön varreltani. Muistan vielä erään kouluaamun kun saavuin opinahjooni ja huomasin, että rappukäytävät ja luokat oli tapetoitu omituisilla ilmoituksilla. Sukunimestäni oli "kiusaaja opettajan" johdolla tehty "piirakkakamppanja". Opettajani, auktoriteetti, joka luuli olevansa Jumalasta seuraava, oli varmasti pettynyt kun kokemus ei kummemmin traumatisoinut minua. Päinvastoin opin ajattelemaan, että minun täytyy olla jotenkin erikoinen kun opettaja, oppilaineen sekoaa takiani.

 Olen joskus halunnut vaihtaa sukunimeni pelkäksi, A:ksi, päästäkseni ensimmäiseksi puhelinluettoloon. Pikkusisko ninimittäin  vei minulta aikanaan "ykköspaikan", ainoana Tšupukkana, Helsingin puhelinluettelossa. 

T:n kohdalla komeili kaksi "piirakkaa", sisareni ja minä. Siskoni nimi oli luettelossa ennen minua, se jurppi. Hauskin juttu mihin olen törmännyt tällaisen kilpailun tiimoilta on amerikkalaisesta henkilöstä nimeltä, Bill Holland, joka halusi päästä puolestaan puhelinluettolon viimeiseksi, joten hän muutti sukunimensä muotoon  Zzzzzzzzzra.

Useita vuosia hän oli vain pelkkä, Zachary Zzzra, mutta hän havaitsi hävinneensä viimeisen paikan, Zelda Zzzwrampille.Seuraavana vuonna, Vladimir Zzzzzzabakoville, joten kilpailun kiristyessä Zzzzzzzzzra lisää tarvittaessa yhden zetan lisää sukunimeensä.


Aion pysyä loppuelämäni, Tšupukkana, rakastan nimeäni, joka tarkoitta ihmisten mielestä samalla etu-, suku- että lempinimeä. Sellainen on kätevää.

En myöskään esiinny enää puhelinluettelossa, koska saan esiintyä omassa blogissani. niin paljon kuin haluan ja jaksan.


Piirakkahulluille  valmistuohje.

Tsupukan kuori:

1 litra vettä

1 tl suolaa

6 dl kaurajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

 

Täyte:

Löysä mannapuuro, voilla ja suolalla maustettuna

 

Kuori taikinan annetaan kohota ensin ja sen jälkeen siitä paistetaan, paistinpannulla, kuumalla lämmöllä, ohuita “lettuja”.

Letut täytetään puurolla, reunoihin asti ja voidellaa voisulalla.

Tsupukka voidaan syödä myös voisulasta ja kermasta kiehautetun kastikkeen kanssa.


lauantai 21. maaliskuuta 2009

MIES, MUOTI ON SINUA VARTEN




Tammikuun blogissa esittelin, Carlos Diez Diez, nimisen espanjalaisen suunnittelijan.
Nyt on vuorossa toinen karvanaama, Walter Van Beirendonck. 
(Olen hulluna partaisiin miehiin)
Walter Van Beirendonck on belgialainen 52-vuotias, fashion designer, hän on syntynyt, 04.02.1957, Brechtissä.

Walter Van Beirendonck valmistui 1980 Royal Arts akatemiasta, Antwerpenissä. Ensimmäisen läpimurtonsa Beirendonck teki British Designer Showssa, Lontoossa 1987.

Walter Van Beirendonckin innoittajina ovat kuvataiteet, kirjallisuus, luonto sekä kaikki etniset vaikutteet.

Tyypillistä Beirendonckia on epätavalliset väriyhdistelmät, innovatiiviset leikkaukset ja vahva grafiikka sekä huumori.

Mielestäni tämä muotiguru sopii hyvin jatkoksi yksityistä taisteluani, Paavi Benedictusta vastaan, koska W.V.B kantaa myös huolta turvaseksistä.

Walter Van Beirendonck ei ole antanut laman lannistaa luovuuttaan, vaan esittelee kesä- 2009, Explicit nimisessä kokoelmassaan rakkauttaan avangardeen.
Muiden suunnittelijoiden kokoelmat ovat taloudellisesti ehkä terveemmällä pohjalla, mutta tämä herra ei ole kauppallisuudesta välittänyt tuon taivaallista, vaan on antanut villin mielikuvituksensa lentää.

Beirendonck on vakuuttunut, että hänen futuristiset vaatteensa löytävät tiensä kaikkiin koteihin maailmassa.

En osaa kuvitella ainuttakaan ystävääni, joka pukeutuisi näihin luomuksiin. Työtovereinani on neljä miestä ja koska olemme kaikki muodin ammattilaisia, odotan heidän seuraavaa vetoaan, että ne iänikuiset Tiger of Swedenit vaihtuvat,  Walter Van Beirendonck releisiin. Petri voisi napat talvikokoelmasta, neon- oranssin, extra-largen, tuubi stetsonin.

Nämä kuvat ovat juuri tästä, 2009 kesäkokoelmasta. Mielestäni syksy-talvi, 2009/2010 on myös aivan fantastinen ja se kantaa nimeä, Glow. 

Ensi talveksi tulee myös kenkiä jotka ovat Beirendonck uusi aluevaltaus. Pääosin kengät ovat aika maltillisia mutta kyllä sinne muutama erikoisuuskin joukkoon mahtuu.
Huomatkaa myös, että W.V:B käyttää myös feikkipartaa malleillaan,  kuten kollegansa Carlos Diez Diez.




Haluaisin minäkin omistaa Walterin suunnitteleman mekon ja tämä kuvassa oleva sopisi kukkarolleni.
Paperinen  Party-Dress. Leninki on alunperin suunniteltu "Paper Fashion" näyttelyyn, joka pidettiin MoMu:ssa, Antwerpenissä. Beirendonck tarjoaa futuristista tulkintaa, kansantarinoista, naiveilla karhu kuvituksillaan. Mielestäni hän istuu itse ilkosillaan karhun selässä. Leninki maksaa 60 € ja se on signeerattu. Mekkoja on rajoitettu määrä ja ne myydään, Paul Boudensin suunnitelemissa pakkauksissa. Mekkoa voi pestä ja silittää ja mikä parhainta myös lyhentää, rohkeasti saksilla leikkaamalla. Kukapa nyt kuitenkaan taideteosta haluaisi saksia.
Olisin niin halunnut tuohon näyttelyyn ja olen kateudesta vihreä niille jotka pääsivät.

Mikäli tulee matkaa Belgiaan, osoite Walter Van Beirendonc liikkeeseen, WALTER,
St.Antoniusstraat 12 • 2000 Antwerp • Belgium 
Liikkeestä voi ostaa Walter Van Beirendonc, lisäksi lukuisten eri suunnittelijoiden luomia, miesten ja naisten vaatteita sekä mm. Tomoko Furusawan koruja ja Piet Hein Eekin huonekaluja.

Lopuksi linkki tanskalaiseen nettikauppaan, mistä voi ostaa kaikkea kivaa kuten, Walter Van Beirendonckin vaatteita.





keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

GET IT ON

Olen aloittanut yksityisen taistelun blogissani kondomien puolesta, Paavi Benedictusta, vastaan.


Paavin mukaan aidsia vastaan ei voida taistella kondomeja jakamalla, vaan taistelu sairautta vastaan voitetaan henkisellä heräämisellä..... Halleluja!


Kondomin käyttö on hidastanut taudin leviämistä länsimaissa mutta köyhissä valtioissa tilanne on huolestuttava.

Erityisesti kehitysmaiden köyhät naiset ovat vaarassa saada tartunnan, sillä moni päätyy myymään seksiä saadakseen rahaa ruokaan. 

Kondomit suojaavat myöskin muilta sukupuolitaudeilta, kuten klamydialta, sukupuoliherpekseltä, kondyloomalta jne.

Se suojaa myös ei toivotuilta raskauksilta.


Aion kerätä sivustolleni kaikki hienot kondomimainokset tästä päivästä eteenpäin. (kiusaa se on pienikin kiusa)


Tämän näppärän  ja minun mielestäni söpön Durex-kondomimainoksen "GET IT ON", on suunnitellut 
Fitzgerald + Co, mainostoimisto.
Olen liittänyt tekijälistan, spotin alapuolelle. Jostain kumman syystä filmin kaupallinen levittäminen on kieletty yhdysvalloissa.
Filmissä iloinen ja kitisevä pupukolmikko esitelee mm. 69-asennon, koira-tyylin ja lähetysaarnaaja-asennon.


Agency: Fitzgerald + CO, Atlanta 
Chief Creative Officer: Eddie Snyder 
Chief Broadcast Officer: Christine Sigety 
Associate Creative Director: Jerry Williams 
Ryhmän Creative Director: Fernando Lecca 
Animaatio Tuotanto: Superfad, New York 
Creative Director: Rob Rugan 
Art Director: Andrew Stubbs Johnston 
Johtaja Animaatio / Valo: Mike Wharton 
CG Animator: Dave Thomlison 
Mallintaminen: Domel Libid 
Latoja: Adrian Winter 
Tuottaja: Mike Tockman 
Vastaava tuottaja: Geraint Owen 
Ääni: Gramercy Post 
Vanhempi Sound Designer: Joe Mendelson 
Sound Designer: Joel Raabe

tiistai 17. maaliskuuta 2009

I WANT BARBIE´S HAIR TO GROW BACK




Ai, mitä mä teen?


Leikin Barbeilla, tietty!


Valitin eräänä aamuna kotikahvilassani, että minulla ei ollut lapsena Barbieta, joten Asko (Pistepirkko) Keränen ja vaimonsa, taiteilija, Marjatta Oja, lahjoittivat minulle Barbit.


Sain tämän lahjan kreivin aikaan, koska hiljattainhan juhlittiin Barbien 50-vuotis päiviä. (09.03.2009)


Barbien virallinen ensiesiintyminen nähtiin New Yorkin lelumessuilla vuonna 1959.


Tanskalaiset Legot lanseerattiin samaan aikaan. Legopalikat kuuluivat kyllä lapsuuteeni.(onneksi)


Barbien esikuva on saksalainen Bild Lilli-nukke, Barbie-nuken keksijä Ruth Handler osti oikeudet, tähän saksalaiseen Barbin "äitiin".


Lahjaksi saamani Barbiet ovat, nivelletty vartaloisia, joten voin väännellä niitä eri asentoihin.

Vintage Barbiethan olivat  yksiosaisia keskivartaloltaan, suorat kädet ja taipumattomat jalat.


Kun Barbiet saapuivat kotiini, niillä oli kauniit mekot, kengät, takit jne. plus pussillinen muita hepeneitä.


Riisuin kuitenkin nuket heti ja vein ne kylpyyn. Pesin niiden pölyiset tukat oikealla shampoolla ja laitoin kutreille luksus hoitoainetta.


Wow, niillä oli tämän käsittelyn jälkee upeat hiukset.


Keksin laittaa Barbit seikkailemaan pikkulaan, ilkosillaan. Siellä ne pakenivat katonrajassa karmeita krokotiilejä, dinosauruksia ja käärmeitä.


Ystäväni Oulusta ihmetteli kun olin liimannut Barbeille pimsankarvat. Aivan.... ja nyt odotan, että nukkien tukka kasvaa takaisin. Vaan ei se taida kasvaa.


Sain kuitenkin tästä ystäväni kommentista ajatuksen, että minä olen aikuinen ja voin leikkiä nukeillani minkälaisia leikkejä haluan ja innostuin tietenkin sellaisista jutuista, jotka ovat lapsilta kiellettyjä.


Barbiet on nähty rocktähden, astronautin, olympiaurheilijan, lääkärin,rallikuskin ja liikenaisen rooleissa.

Vaikka Barbie muuttuu alati, sen linja on aina ollut melko konservatiivinen.

Siksi nyt on aika räjäyttää lukijoitteni tajunta.

Tässä se on, ihka oikea, Porno-Barbi.





Nyt täytyy lopetella, ovikello soi. Naapurin poika haluaa TAAS tulla leikkimään, Barbeilla.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

UITETTU KISSA


Ne jotka tuntevat minut paremmin, tietävät viha-rakkaussuhteestani sateenvarjoihin.
Tämä kannettava laite, jonka tarkoitus on suojata kantajaansa sateelta on saanut minut useita kertoja raivon partaalle.


Asusteena sateenvarjo on aivan ihana ja sitä on mukava soinnutella omiin vaatteisiinsa. Vaatefriiki kun olen.
Sateenvarjon rakenne on myös aina viehättänyt minua.
Teräskehikkoisen sateenvarjon keksijäksi on merkitty
Samuel Fox vuonna 1852. Itseasiassa todellinen keksijä oli hänen ystävänsä ja työntekijänsä, Joseh Hayward.
Ennen
Haywardin keksintöä euroopan sateenvarjot tehtiin ebenpuusta tai valaanluusta. Ne oli peitetty alpakalla tai öljytyllä kankaalla.
(
Samuel Fox on muuten suunnitellut lempivaatteitteni eli krinoliinien kevyen rungon ja kun tutkin vannehameiden historiaa, törmäsin näihin sateenvarjomiehiin.
Krinoliini muistuttaa rakenteeltaa erehdyttävästi sateenvarjoa.)


Antiikin "sateenvarjot" oli ensin suunniteltu suojaamaan auringolta.
Sana sateenvarjo tulee latinan sanasta "umbra" mikä tarkoittaa varjoa.

Käytämme sateenvarjosta lempinimiä
Sontikka tai Sontsa, näille epäloogisille nimille selitys tulee ehkä juuri antiikin ajoilta.
Kun suosio sateenvarjolla kasvoi sitä alettiin erottamaan aurinkovarjosta uusilla kuvailevilla nimillä.
Italiassa aurinkovarjosta
ombrello (vähän varjossa) tuli sateenvarjo ombrellino (vähän sateenvarjo)
Ranskassa sateenvarjoa kutsutaan
parapluie (sateen suoja) ja parasole (auringonsuoja)
Saksassa
regenschirm ja sonnenschirm.

Sateenvarjot levisivät eurooppaan aika myöhään vasta
1600-luvulla.
Ensimmäiset sateenvarjot on todennäköisesti otettu käyttöön Kiinassa, eKr.
Sateenvarjot oli tehty siihen maailman aikaan vedenpitäväksi, vahaamalla ja lakkaamalla. Ne oli myös jo silloin kokoontaitettavia.

Varhaisemmassa historiassa sateenvarjojen katsottiin sopivan naisille. Miehiä jotka käyttivät sateenvarjoa pidettiin velttoina. Kirjailija
Jonas Hanway (1712-86) alkoi kuljettaa ja käyttää sateenvarjoa julkisesti Englannissa.


Englantilaiset herrasmiehet kutsuvatkin usein sateenvarjojaan nimellä "Hanway."

Lontoossa muuten toimii sateenvarjomyymälä joka on perustettu 1830, James Smith and Sons ja se sijaitsee edelleen Bloomsburyssa,
53 New Oxford Street.


Yleensä kun Helsingissä sataa, täällä myös samaan aikaan tuulee älyttömästi.
Tapauksessani on mahdoton määritellä tällaisella säällä, raahaanko minä sateenvarjoa vai sateenvarjo minua.

Varjon antamasta suojasta työmatkalla ei ole siis tietokaan, vaan kulkeminen osoittautuu mahtavaksi kamppailulajiksi luonnovoimia vastaan. Ilmestyn yleensä uitetun kissan näköisenä duunipaikalle.

Tuulenpuuskat saattavat useita kertoja kääntää sateenvarjon yösalaisin, jopa niin, että kangas repeytyy ja metallikehikko vääntyy käyttökelvottomaksi.

Sadesäällä kaupungimme näyttää usein kuolleitten sateenvarjojen hautausmaalta. Rikkinäisiä suojia näkee siellä, täällä, omistajiensa hylkäämänä.
Sateenvarjojen korjaajia ei enää taida olla, kuten ei sukkien silmukoijiakaan. 

Ärsyttävää on myöskin se, että käteni on varattu ja kun kannan vapaalla kädelläni esim. ostoksia tarvitsisin kolmannen käden kaivamaan avaimia laukusta, avaamaan oven, vastaamaan puhelimeen jne.

Pienen kokoni takia pelkään myös kulkea sateella ruuhkassa, koska olen joutunut usein läheltä pitää tilanteisiin kun ihmiset huitovat silmäni korkeudella sateenvarjoillaan.

Sateenvarjo on myös näköhaitta, se estää ympäristön havainnointia.

Sateenvarjo on helppo unohtaa paikkoihin, missä asioi ja se on kallista lystiä kun joutuu aina hankkimaan uuden kadonneen tilalle.


Olen omistanut ehkä maailman hienoimman
Mickey Mouse, sateenvarjon. Ostin sen Lontoosta viimeisillä matkarahoillani. Varjo oli valtavan suuri ja raskasta tekoa. Siihen ei pienet mysrkyt tehonnut, mutta valitettavasti hukkasin sen eräällä ikimuistoisella viikonloppureisulla. En ole ikinä toipunut siitä menetyksestä.

Siirryin tämän kokemuksen jälkeen
sadetakin onnelliseksi käyttäjäksi. Nyt minulla on sadesäällä kädet vapaana, saavun kuivana ja tukka ojennuksessa duuniin, kiitos hupun. Huputtomalla sadetakilla ei ole mitään virkaa. Kumma kyllä useimmat sadetakit ovat huputtomia.

Innostun kuitenkin vähän väliä sateenvarjoista kun jotain tarpeeksi ihmeellistä keksitään.
Alexander McQueen's on suunnitellut kiinnostavan Hands-Free malliston, sateenvarjoista. Varjot esiteltiin muotimessuilla Milanossa.

Hollantilainen, Joonsoo Kim on suunnitellut hauskan puhallettavan sateenvarjon. Pumpattaessa sateenvarjo paisuu suojaavaksi poutapilveksi, pään päälle. Tämä sateenvarjo on varsinainen katseidenkerääjä ja saa ihmiset hymyilemään, jopa sadesäällä.
Suunnittelija mukaa se ei kuitenkaan suojaa hyvin sateelta.





Nubrella on taas aika omaperäinen sateensuoja. Se on kaikille koleille sääolosuhteille tarkoitettu ja kädet vapaaksi jättävä avaruuskypärä. Tämä on oiva keksintö esim. pyöräilijöille.
Nubrella sopisi minulle koska tuuli ei pysty kääntämään sitä ja se myös suojaa viimalta. Näkisin myös eteeni, suoja on nimittäin läpinäkyvä.

Kirjoitukseni lopuksi en aio soittaa, Gloria Gaynorin-It´s raining man! En minä sentään niin helppo ole :)
Kannattaa vielä muistaa, että sateenvarjoa ei koskaan saa avata sisällä, koska taikauskoiset ihmiset uskovat, että sateenvarjon avaaminen sisätiloissa tuo huonoa onnea.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoilleni.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

LEGOLAATIKOSSANI ASUU MARKIISI DE SADE

GULP......mitä vanhoille kunnon Legoille on tapahtunut, kysyn vaan!?!

"Leopold (Lego) von Sacher-Masochin", saa nautintoa joutuessaan alistetuksi ja nöyryytetyksi.

Barbinukkeni tekevät vaikka mitä tuhmuuksia, mutta tämä on jo liikaa. Minne tästä voi oikein valittaa?