sunnuntai 18. tammikuuta 2009

TAHTOO FILLARIN!



Sain pari vuotta sitten lahjaksi valtavan hienon polkupyörän ja opettelin jopa ajamaan sillä.
Pyörä oli sellainen poikien malli, joten pienenä gimmana oli vaikeuksia päästä sen päälle ja päältä pois.
Pyörää ajaessani oli pelko suurempi kuin nautinto. 
Rakastin kuitenkin pyörääni mutta huomasin aika pian, että omistaminen ei ole mukavaa. Aiemmin minulla oli hieno Ciao mopo, jonka kanssa oli samansuuntaisia ongelmia.
Ajaminen mopolla oli kyllä helpompaa, mutta säilytyksen ongelmat olivat samat kuin polkupyörän.
Eli aina kun jouduin jättämään pyöräni ilman valvontaa pelkäsin, että joku varastaa sen tai vahingoittaa sitä.

Auton vahingoittaminen ja polkupyörän varastaminen ovat yleisimmät kotitalouksien kokemat omaisuusrikokset.
Polkupyörävarkaudet ovat vähentyneet 1990-luvun puolivälin jälkeen mutta autojen vahingoittaminen ei.
Ei pidä luulla, että ihmiset olisivat jotenkin parantaneet tapojaan ja lopettaneet varastelun.
Asiaan lienee vaikuttaa se, että lukot ovat vuosien aikana parantuneet ja  huolenpito omaisuudesta muutenkin.
Vakuutusyhtiöt joutuvat maksamaan vuosittain yli kaksi miljoonaa euroa korvauksia varastetuista pyöristä.
Väitetään myös, että polkupyörävarkaudet ja huumerikollisuus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Yleensä tuttavapiirissäni tämä asia on edennyt näin, että juuri kun olet ostanut uuden, hienon ja kalliin polkupyörän se varastetaan heti oston jälkeen kotipihaltasi, pyöräkellarista tai kaupungilta.
Ihmiset ovat hirveän kekseliäitä yrittäessään suojata omaisuuttaan. Tyypillisin tapa estää pyöränsä varkaus on tietenkin lukita se.
Monet kuitenkin poistavat eri osia pyörästä estääksen sen kähveltämisen mutta usein käy kuitenkin niin, että pitkäkyntinen on saattanut anastaa hyvin lukitusta rungosta esim satulan ja vanteet.

Kotipihastani varastettiin viime kesänä muutaman kerran fillareita vaikka piha-alueemme on suljettu muilta, kuin talon asukkailta ja heidän vierailtaan. Minua hirvitti jättää pyörääni pihaan,  koska asun hissittömässä talossa pyörän raahaminen monta kerrosta himaan olisi ollut minulle mahdoton tehtävä.
Luovuin pyörästäni haikein mielin.
Nyt kuitenkin on käynyt niin, että olen alkanut haaveilemaan uudesta fillarista tai moposta. (oma moottoripyörä on kuitenkin suurin haave)
Olen kuluttanut paljon aikaa miettimällä miten suojaisin tulevaisuudessa ajokkini.
Otan viisaita neuvoja vastaan.
Tässä kuitenkin eräs varteenotettava keksintö. 
Keveys on paras pointti.

Loppukevennykseksi laitan linkin joka kertoo ryhmästä, kotimaisia hemmoja jotka kyllästyivät pyörävarkauksiin ja alkoivat selvittämään mihin varastetut fillarit oikein katoavat. Kundit ovat varustaneet kolme polkupyörää GPS-tracker seurantalaitteilla, joiden avulla polkupyörien sijaintia ja liikkeitä on mahdollista seurata reaaliajassa. Seurantalaitteella varustetut polkupyörät jätetään sitten kaupungille lukitsemattomana ja odotetaan voron iskemistä. Youtube-palvelussa ryhmä esiintyy Sateliittifillari -nimellä.
Metallica - Nothing Else Matters

1 kommentti:

  1. Meiltä varastettiin täällä ensimmäisen 7 vuoden aikana 7 fillaria, siihen auttoi paremmat lukot ja aina lukitaan johonkin kiinni, joko telineeseen tai johonkin kaiteeseen, irralliset fillarit lähtivät aika nopeasti vaikka lukossa olivatkin.
    Olen joskus suunnitellut varkaita varten kivoja ansoja, esim. sellainen rotanloukku satulaam joka iskee munille kun siihen istuu. Mietteissäni aina suunnittelin jättäväni fillarin muuten lukitsemati ja ajattelin varas sitten lähtee vauhdilla polkemaan seisaaltaan, että saa kunnon vauhdin ennen kuin malttaa istahtaa.
    Toisena vaihtoehtona ajttelin n. 100m pitkää vaijeria jonka toinen pää on seinässä kiinni. Pimeässä varas ei sitäkään huomaisi vaan ehtisi 100m matkalla ottaa kunnon vauhdin alamäkeen...
    Näitä jos toteuttaisi pitäisi pystyttää vielä kamera ikuistamaan lopputulos ja sitten vaan youtubeen...

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!