tiistai 20. tammikuuta 2009

KOSTO ELÄÄ!



Kaikki jotka ovat seuranneet elämääni täällä, Tšupukan blogissa, muistavat varmaan kirjoituksen jossa kerroin, että minulle on annettu 101 tehtävää, jotka minun pitäisi suorittaa ennen kuolemaani. (Voi, Telle, Telle, minkä teit)


101 tehtävän listassa on muutama kyseenalainen temppu ja niiden tekemistä laistaakseni yritän tehdä seuraavaksi aina sen, mikä on mielestäni kohtuullisen helppo.


Kymppikerhoon en ole liittynyt vieläkään ja tuo kolmen kimppa arveluttaa edelleen.

Valitsin tällä kertaa tehtäväkseni, KÄYTÄNNÖN PILAN! 


Kerron teille rakkaat lukijani miten toteutin sen.


Ystävättäreni pyysi minua lasten vahdiksi viikonlopuksi, jona lomailin Espanjassa.
Hän asuu Benalmadenassa, lähellä La Paloma puistoa.
Minä totta kai suostuin, koska ymmärsin, että tässä on tilaisuuteni.

Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä, joten olin aivan varma hänen huumorintajustaan.
Ystävättärelläni on kaksi poikaa, joita kutsun nyt leikkisästi Tikuksi ja Takuksi. (mahtavien kaimojensa mukaan)

Tiku on varsinkin suosikkini ja vietimme juuri äskettäin sunnuntaipäivää, Torremolinoksessa.
Lähetänkin tässä Tikulle terveisiä, koska tämä on aina suora lähetys.


Tikulla on muuten enemmän huumorintajua kuin äidillään!


Mennäänpä sitten asiaan.


Perjantaina otin Renfen alleni ja mietin matkalla mitä sellaista voisin tehdä, että sitä ei voisi panna paremmaksi.
Kepposen piti olla yksinkertainen, koska aikaa oli vain sunnuntai iltapäivään.
Konnankoukku pitäisi olla veret seisauttava.

Kuningasajatukseni oli kypsynyt juuri ennen etappiani ja tiesin, että toimeen on ryhdyttävä heti koska siihen tulee menemään aikaa, vaivaa ja rahaa.


Ajattelin leipoa Tikun puolelleni. Päätin lahjoa hänet upouusilla rullaluistimilla.
Tämä kaikki maksautuu kuitenkin satakertaisena takaisin, kunhan tulen näkemään uhrin ilmeen.

Ystävättäreni joka on suoraan kuin perheenemäntien käsikirjasta oli tietenkin ja totta kai siivonnut kämpän katosta lattiaan. Keittiöstä tuli ihana Eestiläisen, keittokirja "Pirukaraamat", ohjeen mukaan leivotun piirakan tuoksu.


Siinä sitten kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, sekä sain käytännön ohjeita lasten sekä kodinhoidossa.

Samalla hetkellä kun ulko-ovi sulkeutui ja rakas ystävättäreni poistui kauniista kodistaan aloin kertomaan Tikulle sotasuunnitelmaani.


Pikkumiehen ilme oli aidosti järkyttynyt joten tiesin heti, että homma toimii.
Suostuttelu ja lahjonta kuitenkin auttoivat ja vahvistin, että Tikulle ei asian tiimoilta tule mitään seuraamuksia.


Ensin meidän oli pakko käydä lähimmässä supermercadossa ostoksilla. Kassaneiti vaikutti yllättyneeltä kun ostoskärrymme oli täynnä vain popcornia ja hopeista foliopaperia.
Valmistimme kattilakaupalla poppareita ja täytimme kaikki makuuhuoneet, lattiasta kattoon popcornilla. Se oli kerrassaan mahtava näky.


Foliopaperilla päällystimme joka ikisen esineen ja huonekalun mitä asunnosta löytyi. Kattolampuista lähtien. Lopputulos oli sanoin kuvaamaton kun kaikki vihdoin oli sunnuntaiaamuna valmista. Olin haltioissani. Ystävättäreni koti muistutti avaruusasemaa.


Olimme Tikun kanssa aivan poikki.
Halusin suojella rikoskumppaniani mahdollisilta seuraamuksilta (tätä vartenhan ystävät ovat olemassa.)
joten päätimme, että teippaamme Tikun ja hänen pikkuveljensä Jeesus-teipillä eteisen seinään.



Olen täysin varma, että loppua ette halua kuulla, koska paljastuikin että ystävättärelläni ei todellakaan ole HUUMORINTAJUA!?!
Kaikki päättyi kyyneliin ja karmeaan karjumiseen että: ”KOSTO ELÄÄ!”

Anna anteeksi rakas, kulta, sydänkäpyni minulla on sinua ikävä.
Leikkiähän se vain oli.
Ollaan taas ystäviä.


Rauhoittakoon tämä mieltäsi:



1 kommentti:

  1. Jessus miten hauska!! :-) Sä oot aivan ILMIÖMÄINEN :-)!! Loistava kuva!

    VastaaPoista

Yksilöllistä huomiota Tšupukalle voit jakaa täällä!