keskiviikko 30. joulukuuta 2009

PHILIP ROTH


Lempikirjailijani Philip Roth sanoo ”Amerikkalaisessa Pastoraalissa”: ” Eläminen on ihmisen ymmärtämistä väärin, Ihmisen ymmärtämistä väärin kerta toisensa jälkeen ja muutama kerta vielä senkin jälkeen, aina vaan uudestaan. Ketju jatkuu loputtomiin, koska vielä huolellisen harkinnankin jälkeen ihminen ymmärretään aina vaan väärin. Juuri siitä tiedämme, että olemme elossa: Erehdymme.”

lauantai 26. joulukuuta 2009

MISS MICHELIN



En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, vaan onnistun kuulumaan siihen ihmisryhmään, joka kykenee tappamaan muovikukatkin.

Pidän kukista mutta en ole ikinä uskaltanut satsata esim. viherkasveihin, koska jostain kumman syystä ne ei ole menestyneet kanssani.

Jotakin merkillistä on kuitenkin tapahtunut. Ikkunalaudallani on kolme viherkasvia, jotka olen saanut kaikki lahjaksi. Rahapuu, sekä kaksi orkideaa.

Orkideat ovat kukkineet jo useampaan kertaan, mikä jaksaa hämmentää minua.

Viime keväänä vaihdoin mullat kukille, koska ne olivat surkean pienissä ruukuissa vaihdoin samalla kasvit uusiin isompiin ruukkuihin.

En ole aiemmin vaihtanut kasveille multaa ja se homma luonnollisesti pelotti.

Pieni ja nykyisin rumannäköinen orkidea, joka on melkein juurta koko kasvi on uskollisesti kukkinut jo kolmena vuotena peräkkäin ja taas se pukkaa nuppua.

En edes tiedä onko kukka orkidea mutta kutsun sitä siksi. Kukkiessaan kukat ovat kuin pieniä tähtiä. Orkideani muistuttaa kovasti valkolehdokkia.

Sain sen Yat Cheungilta syntymäpäivälahjaksi, neljä vuotta sitten ja kukassa on varmasti joku kiinalainen taika, koska se puhkeaa loistoonsa vuosittain syntymäpäiväni tienoilla.

Luulin, että mullanvaihdon jälkeen se ei enää ikinä kukkisi.

Kukat tuovat minulle suunnatonta iloa ja kun tuo ”ruma” juureva orkidea kukkii se on  paras joululahjani.

Kuvaan sen heti kun nuput ovat auenneet, joku viisas kukkaihminen voi kertoa minulle sitten lajikkeen nimen.

Tänä jouluna sain kyllä paljon lahjoja, olen varmasti ollut tosi kiltti. Kiitos kaikille lahjan antajille.

Hauskin lahja oli karjalanpiirakka kukkaro, jolla työtoverini nti ”Mällilä” muisti minua.


Olen aina toivonut karjalanpiirakoilla kuvioitua mekkoa, mutta kyllä tämä design piirakka, joka on  Teija Rossin käsialaa pelasti vitsikkyydelään jouluni.





torstai 17. joulukuuta 2009

BOOK HOOK

Kyllä kaikissa kunnon blogeissa pitäisi antaa joku välkky joululahja vinkki.

Yritän siis parhaani. Tässä ehdotukseni.

Koska luen paljon tarvitsen usein kirjanmerkkejä ja niiden virkaa tekee milloin mikäkin esine tai lappunen.

Löysin tällaisen loistavan ratkaisun. Book Hook! Suunnittelija Tell Ritterbach. Laitan näitä kymmenen riviin, koska tapani on lukea useita kirjoja yhtä aikaa.

http://www.bookhook.de/

...ja pikku kevennys kun viikonloppukin jo lähestyy.


sunnuntai 13. joulukuuta 2009

BORDURIAN TASAVALLAN VIIKSISTINEN PÄÄMIES

Olen ryhdistäytynyt ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen aloittanut käymisen soittoruokaloissa.

Ei niissä kyllä enää mitään syödä, korkeintaan suolapähkinöitä mutta sitäkin enemmän juodaan.

Ensimmäinen ulkoilu tapahtui Fashion Awards juhlissa, Kaapelilla. (noin kuukausi sitten) Siellä kylläkin ruokapöydät notkuivat japanilaisia herkkuja mutta silloin ei ollut nälkä, eikä jano.

Kuluvana viikonloppuna bailasin Nosturilla, Saara Soisalon kutsumana.

Saara esiintyy triossa, Tiina Isohannin ja Mari Hatakan kanssa, nelihenkinen bändi tukenaan.

Klubilegenda Fabulettes esitti ”Christmas Specialin” jonka ensimmäinen osio sisälsi joululauluja ja pienen tauon jälkeen toisessa osiossa, tytöt esittivät 60-70 luvun Soulia ja Funkkia.

Ajankulun huomaa siitä, että bändin tytötkin tarvitsivat lukulaseja, vaikka ne ei oikein heidän glamouriinsa istunutkaan.

Nosturilla en ollut käynyt koskaan aiemmin ja ongelmat alkoivat heti ulko-ovella. Vuoren kokoinen ovimies ei suostunut päästämään minua sisään, vaan alkoi tivaamaan henkkareita. Olin aivan haavi auki ja totesin että: "Ei ole mukana".

Tänne on ikäraja äijä alkoi..... ja minä kysyin, että: "No mikä se on?"

"18", vihainen vuori vastasi.

Mä olin ihan, että: "Ööö..."  ja äijä jatkaa, että: "Minne sä luulet oikein olevani matkalla?!?"  %#!?!&

Kerroin arastellen asiani...... ja siihen poke, että: "Väärä ovi, käytä viereistä." (olin pyrkimässä teinimestaan, 18 oli siis yläikäraja. Luulisin?)

No viereisellä ovella olikin sitten millimetrin kokoinen ukko, joka toivotti tervetulleeksi tyhjään mestaan! Narikkaan hän vaati kahta ekeä, jota minä pidän ryöstönä vaikka rikas olenkin.

Esiintymislavan vieressä istui ystäväni Mika, joka oli aivan tuhannen kännissä, eikä uskonut, että en aio juoda mitään.

Hoki, hokemasta päästyään että viiniä vai kuohuvaa? Kohta oli jo pöytä täynnä viinipulloja, epuustani huolimatta.

Ihmisiä alkoi tulla sisään ja Mika huusi kaikki ovesta tulevat pöytäämme. Pakko tutustuin moneen uuteen tyyppiin. Pöytään kutsutut joivat pöydällä olevat pullot tyhjiksi ja juopuivat iloisesti.

Pian sali olikin täynnä ja tottakai paljon tuttuja. Oli kiva vaihdella kuulumisia ja katsella kun ihmiset tanssi. Minua ei tanssilattialle saisi kirveelläkään, mutta on viihdyttävää nauttia muiden esityksistä.

Fabulettesin ohjelma oli kiva ja varsinkin Mari on mielestäni todella seksikäs ja upea mimmi. En ole ennen Maria huomannutkaan, kun olen aina tuijotellut vain Saaraa.

Eilen lauantaina vaikka olin hiton väsynyt menin vielä juhlimaan Bar Dubrovnikin alakertaan, jossa järjestetään “Club Balkan Fever.”

Olin siellä illan isännän Borzinin kutsusta.

Illan pääesiintyjä oli Orkestar Borduka ja nyt täytyy todeta, että olen viimeinkin tippunut klubielämästä kuin eno veneestä. Bändi oli todella friikki ja soitti ns. Balkanilaismeininkillä, Bordurialaista humppaa ja yleisö tanssi aivan hulluna, epäilin kaikkien syöneen huumesieniä.

Illan dj soitti myös mitä merkillisintä musiikkia mm. Horttokaaloja. Tavallani pidin siitä, olipahan kerrankin jotain uuta ja erilaista.

Bändi soitti fetsit päässä ja möllit urheilupusakat päällä, esittivät itäeurooppalaisia mutta tietääkseni kaikki bändin jäsenet ovat suomalaisia. Laulut esitettiin Borduuriksi, joka on kuvitteellinen kieli, jota puhutaan Herg'en, Tintti-sarjakuvissa, kuvitteellisessa Bordurian valtiossa. Yleisö osasi laulaa kertosäkeitä mukana? Pristzy!

Yleisön joukossa pyöri mies, mustan kenkälankin kanssa ja maalaili ihmisten kulmakarvoja yhteen, tai saatoit saada naamasi näyttävät viikset, ellet ehtinyt salamannopeasti väistää.

Viiksihallinto alkoi Borduriassa, 1956 ja lippu muuttui silloin siten, että punaisella pohjalla on mustat viikset.

Klubi oli liitoksiaan myöten turvoksissa. LOPPUUNMYYTY! Epätoivoiset sisäänpyrkijät jonottivat leveässä rappukäytävässä päästäkseen juhlimaan.

Rento tunnelma muuttui yht' äkkiä uhkaavaksi kun iso jengi ihan oikeita itäeurooppalaisia pyrki sisään.

Machoja äijiä ja niiden vähäpukeisia tyttöystäviä ei pysäyttänyt portsarit, eikä järjestäjät.

Siitä syntyi sellainen rettelö, että mina kipaisin naulakkoon hakemaan takkini ja lähdin karkuun.

Luulenpa, että taidan jatkaa tätä kotona oleskelua tästä eteenpäin, elämä kodin seinien ulkopuolella on käynyt liian jännäksi.

Tarkistin muuten juuri hetki sitten Nosturin pääsylipun, Fabulettesin konserttiin ja siinä seisoo isoilla kirjaimilla K-18!

Mitä minun pitäisi tästä ajatella?

Amaïh!

 

 

 

maanantai 7. joulukuuta 2009

TEKNO VIIKINKI




Tämä on varmasti monelle vanha juttu mutta itse törmäsin tähän videoon tänään ensimmäisen kerran. Matthias Fritsch on kuvannut tämän oudon miehen esityksen Berliinissä vuonna 2000, kysymyksessä on tapahtuma Berlinin Fuck Parade. Videon alkuperäinen otsikko on Kneecam nro 1, mutta sitä kutsutaan netissä nimellä "Techno Viking".
Video on pyörinyt You-Tubessa vuodesta 2007 ja siitä on tehty yli 700 remix versiota.
Videota on klikattu yli 20 miljoonaa kertaa. Wow!

Remember: “The Techno Viking doesn’t dance to the music, but the music dances to the Techno Viking”.

maanantai 30. marraskuuta 2009

SIKAJUHLAT



Kuulun  Iberian niemimaalla vaikuttavaan pahamaineiseen moottoripyöräklubiin, Costaridersin ”sikoihin”.
Kerhollamme oli viikonloppuna pikkujoulut, eikä siinä vikinät auttanut kun presidentiltä tuli käsky, että kaikkien on osallistuttava.
Saavuin Malagan lentokentällä torstaina ukaasin pakottamana. Vastaanottokomiteassani oli edustamassa tällä kertaa ainoastaan presidentti Gary ja hänen ykkösmiehensä adjutantti Jorge.
Minut toimitettiin hotellille autolla, jossa oli tummennetut ja luodinkestävät ikkunalasit.
Hotellin ala-aulassa odotti bändimme prospect-jäsen Hurmos, hänen tehtävänä oli huolehtia turvallisuudestani ja toimittaa matkatavarat huoneeseen.
Näin varmistettiin, että vieraat eivät pääse käsiksi salaisiin aseisiini.
Hurmos joutui vielä jatkamaan suojelu/vartiointitehtäviä ja hän vei minut syömään paikalliseen viehättävään tapas-ravintolaan. Olimme ravintolassa ainoat extranjerot.
Seuraavana päivänä minulle sallittiin vapaata ohjelmaa iltaan saakka. Yritin värvätä tuloksetta uusia jäseniä klubiimme, mutta promillejengin maineemme oli kulkenut edelläni, tulosta ei syntynyt.
Kaiken lisäksi olin rahaton. Luottokorttini oli mennyt huomaamattani vanhaksi.
Tilanteesta minut joutui taas kerran pelastamaan Gary ja Jorge.
Rahastonhoitajamme oli menettänyt paikkansa, joten meidän pitää valita uusi mies tehtävään ja kun uutta äijää ei ollut vielä perjantaina valittu presidentti joutui taas kerran hoitamaan ns. likaisen työn.
Jorge ajoi tapaamaan minua Miramariin ja oli antelias mies, kiitti villistä yöstä ja ojensi auton ikkunasta nipun saturaisia, minulle joka seisoin suojatiellä käsi ahneesti ojossa.
Miramar ostoskekuksen asiakkaat tuijottivat lumoutuneena tilannetta.
Illalla vartiovuoroon laitettiin täysjäsen Tommy ja hangaround jäsen Klara.
Iltamme oli varsin vauhdikas. Kutsukaamme niitä vaikka pikkujoulujen kenraaliharjoituksiksi.
Syötyämme maittavan illallisen siirryimme viralliselle kerhotalollemme bailaamaan ja siellä oli paikalla tosi pahoja tyyppejä. Meinasin saada lättyyni eräältä beibeltä kun kävin roikkumaan äijänsä liiveissä. Klara kuitenkin tuli väliin ja tilanne rauhoittui. Klara parka on kuitenkin takiani aivan mustelmilla.
Seuraavana päivänä olo oli heikko. Minulle oli varattu kampaaja 13.00. Tukka oli melkein valmis kun ukkosen omaista jylinää kantautui pieneen kampaamoon ja horisontista lähestyi seksiä tihkuva mustanpuhuva Tommy. Pieni vaalea kampaaja aivan vapisi pelosta kun tämä vuoren kokoinen adonis saapui mustissa kireissä nahkahousuissa liikkeeseen ja rojahti ensimmäiseen vapaaseen tuoliin housun etumus napakasti pullottaen.

Kampaaja kysyi aivan järkyttyneenä kun olin valmis, että aionko pukea kypärän päähän kaiken tämän vaivan jälkeen? Lohdutin häntä sanomalla, että tukkani ei mene miksikään.
Lähdimme Tommyn kanssa SAVAGESin bileisiin.  Wally, vietti Road Housessa syntymäpäiviään ja tulisi myös saamaan juhlahumussa yllätyksekseen liivit, kerhon tunnuksilla.

Tommy oli hommannut lahjaksi viagraa ja mä valehtelin Wallylle, että minun antamissa paketeissa oli kondomeja, vaikka niissä olikin Sheriffi purukumia.
Juhlissa oli toinen toistaan pahemman näköisiä kolleja ja oli työn takana, että en lähtenyt kenenkään matkaan.
Kimmatkin oli ihan kuin filmitähtiä. Niihin oli pumpattu silikonia ihan oikeisiin paikkoihin ja oma oloni alkoi tuntua aika vaatimattomalta.
Eikä ne ladyt ajaneet millään pikkumopoilla, kuten varmaan arvaatte.

Kakku jäi näkemättä ja se harmitti kun sain kuulla miten hieno se oli.
Oli melkoisen hauskaa ja palasimme sieltä tuntien jälkeen kaupunkiin valmistumaan omiin illan juhliin.
CR:n Juhlat oli paikallisessa underground baarissa niitä oli häärännyt kerhomme pieni ja pippurinen Maskotti. Illan tärkein numero oli uuden rahastonhoitajan valinta ja kastaminen tehtävään. Koska olemme sikoja saimme aikaan näyttävää sotkua.
Umberto Eco valittiin rahastonhoitajaksi. Hän oln ihan ihmemies ja veti todella hienosti homman kotiin. Pisteet tälle karjulle. Kasteen hän sai paikalliselta eroottiselta tanssitähdeltä. Ei ollut varmasti helppoa niin persevän ja isohinkkisen naisen alastomassa syleilyssä. Alasti oli loppujen lopuksi Ecokin ja Tommy kateudesta kalpea. Ei auttanut vaikka vilautin Tommylle omia rauhasia. Luomu ei kelpaa nykyään edes hopeatarjottimella.

Vaalea ranskatar uusin hangaroudimme joutui varainkeruu hommiin olinhan aiheuttanut mittavan loven kerhon talouteen. Hyvin hän hoitikin hommansa ja osasi oikealla tavalla painostaa uhreja koska kolehtipussi täyttyi alta aika yksikön.

Ruoka oli hyvää, seura mahtavaa ja jotkut kävivät pyörähtämässä tanssilattialla kuten HOT, jos nakin syönniltään ehti. Hot tietää kaiken naisten merkkikengistä ja niitä myyvistä hienostoliikkeistä. En ole koskaan jutellut kenenkään miehen kanssa asiantuntevasti Manolo Blanhikista tai Jimmy Choosta. Olimme Klaran kanssa aivan lääpällään miehen charmista.
Supo uusin täysjäsenemme viihdytti meitä loistavilla lauluesityksillä.
Pitkätukka jäsenemme kävivät mossailemassa Supon tahtiin.

Kaikki hauska päättyy aikanaan ja minäkin kotiuduin hotelliin. Neljältä heräsin puhelimen soittoon kun joku ”sika” vonkas päästä pöksyttämään. Melkein jo suostuin mutta mä ajattelin, että petikaveri oli sen verran ottanut, että tuskin siitä olisi ollut minulle mitään iloa.
(Huomautan, että olen nyt myös Los Guiris Moto Clubin virallinen jäsen eli älkää heti epäilkö Ecoa.)
Otin yöllisen puhelinsoiton todellisena kohteliaisuutena, koska meidän jengin sioilla ei seissyt kuin tonttulakit ja nekin vain kolme minuuttia kun oikein vänkäs.

maanantai 23. marraskuuta 2009

KORUJA HAMPAISTA


Seuraavan kerran kun hammaskeiju vierailee kotonasi tai viisaudenhampaasi jää hammaslääkärin pihteihin, lähetä hammas Australiaan, Polly van der Glassille.
Hampaat ovat nyt tämän ajan uusia puolijalokiviä.
Polly van der Glas on luonut huikean kokoelman, joka on valmistettu ihmisten hiuksista ja hampaista.
Polly on hopeaseppä ja voitti vuonna 2006, Craft Victoria Fillipo Rafael Fresh! Award palkinnon, oudoilla sormikoruilla.
Kaikki teokset ovat käsintehtyjä Melbournessa ja ne on valmistettu sterlinghopeasta ja ihmisten hampaista, joita paikalliset ovat lahjoittaneet. Hampaat tietenkin steriloidaan ensiksi!
Hiukset ovat joko paikallisten lahjoittamia tai intiasta sekä Kiinasta.
Hampaita on kuulemma erityisen vaikea saada, joten kaikki lahjoitukset ovat Pollyn opinahjon työntekijöiden.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

HEI GROOPIE DOUNTSU TEIK MAI HAIR DE BÄNG BÄNG BONG!




Ja nyt tämä tyttö lähti Espanjaan, kärvistelemästä. Pimeys, vesisade yms. tikutus vaihtuu aurinkoon ja motoristeja kutsuvaan asfalttiin. Repikää siitä! 
Laitan tähän kotimaista Rock 'In' Ganes musaa ihan vaan siksi, että minusta tuli viime kesänä espanjalaisten ystävieni häissä, Viitasaarella, "Ganes-bändäri."
(hei groopie dountsu teik mai hair de bäng bäng bong! - Remu-)




keskiviikko 18. marraskuuta 2009

TULIPAN KONDOMIMAINOS


Olen aina pitänyt kondomimainoksista. Ne ovat mielestäni röyhkeitä ja joskus jopa moraaliltaan arveluttavia, mutta luovuudessaan usein huikeita.

Lupasin joskus aiemmin julkaista blogissani kaikki mielestäni mageet kortsumainokset.

Tässä olisi taas yksi äimisteltäväksi.

Kysymyksessä on Argenttiinalainen kondomien myyntiä edistävä kevätkampanja.

"En Primavera Segui cuidándote" on käännetty englanniksi "KEEP TAKING CARE".

Kaksi "Venuksen" poikaa on suojautunut "Bra-maskilla", vai onko tuo toinen kuvassa oleva cupido parrakas nainen?

Mainoksessa mitä ilmeisemmin viitataan myös maailman influenssaepidemiaan.

Tulipan kondomien uusi mainos osoitta, että kannatta suojella itseään.

Sukupuolitaudit voivat olla yhtä vaarallisia ja helposti leviäviä, kuten sikaflunssa.

Ylälaidassa on pienellä teksti: "Jos sinulla on jotain kysyttävää, kysy lääkäriltäsi."

Kamppanjan tiimi:

Advertising Agency: Young & Rubicam, Buenos Aires, Argentina
Creative Director: Martin Mercado
Head of Art: Demian Veleda
Art Director: Ivan Zimmermann
Copywriter: Benjamin Tornquist
Photographer: Juan Mathe, Argentinafoto


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

SHERIFFI PURUKUMI


Pariisissa, sanotaan nyt vaikka Goncourtin metroasemalla oli kondomiautomaatti, jonka vieressä oli seinäkirjoitus: “PAHINTA PURKKAA MITÄ OLEN IKINÄ SYÖNYT.”

Se naurattaa minua vieläkin vaikka sen näkemisestä on jo kymmeniä vuosia.

Purkasta en ole ikinä perustanut, mutta  liityin viikonlopulla suomalaisen “SHERIFFI” purukumi-klubin jäseneksi.

Sheriffi on kotimainen ksylitolipurukumi, joka on hyvän maun asialla.

Purukumi on valmistettu tietenkin "NAMULASSA" eli Suomen Karkkilassa.

Makuja ovat Margarita - mansikan ja limen makuinen purukumi, sekä Manolito - mintunmakuinen purkka, joka on maustettu sitruunalla.

Kimi Räikkönen on Sheriffi-purukumin virallinen keulakuva ja Sheriffin mainos näkyi Räikkösen haalarissa mm. Brasilian GP:ssä.

Sheriffi-purukumi on tehnyt yhteistyösopimuksen Kimi Räikkösen kanssa, sopimus kattaa 2009 kaksi viimeistä osakilpailua.

Purukumi on ollut n. kolme vuotta markkinoilla ja sillä on ollut designtuotteen imago.

Purkkaa on voinut ostaa ainoastaan trendimestoista.

"SHERIFFI" tulee nyt meidän kaikkien tavistenkin saataville, koska se tulee myyntiin päivittäistavarakauppoihin.

Sheriffillä on hammasterveydellisiä vaikutuksia, siinä esiintyvän  ksylitolin johdosta.

Ksylitolilla on kyky ehkäistä kariesta aiheuttavan streptococcus mutans -bakteerin lisääntymistä.

Ksylitolin hammasterveylliset vaikutukset tulevat parhaiten esiin juuri purukumissa.

Mielestäni Sheriffi voisi jatkaa terveellisten tuotteiden kehittelyä. Sheriffi-kondomi olisi kova juttu, pakkaukset ovat sitä paitsi ihan kondomirasian näköisiä.




MOOTTORIPYÖRÄMESSUT, PARIISI

Katsokaapa tätä hauskaa  mainosta! Moottoripyörät on pysäköity strippiklubin ulkopuolelle.

Tekstissä sanotaan, että "Pariisin Moottoripyörä Show on peruutettu, mutta älä kerro vaimollesi."

Lama koettelee moottoripyörämessuja muuallakin maailmassa….mutta mainonta on ainakin hauskempaa kuin meillä.




maanantai 9. marraskuuta 2009

TANSSIVA SÄÄMIES



Jos räntärättejä sataa taivaalta, voisi säätiedotus edes svengata! Herätys, PEKKA POUTA ja lanteet keinumaan.
Ainoastaan LA:ssa tämä on mahdollista. Aaaahah...hah..hah.haaa........Mark Thomson rocks!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

LÄPPÄRI BURKA

Pakko oli keksiä isänpäivän kunniaksi joku metka lahjaidea isälle, jolla on jo kaikkea.

Ehdotan, että lahjoitatte isillenne, jotka käyttävät päivittäin kannettavaa tietokonetta "Laptop Burkan."

Tietokonetta käytetään usein paikoissa, joissa  on liian paljon valoa tai liian paljon uteliaita ihmisiä kuten kahviloissa sekä puistoissa.

Läppäri Burka on suunniteltu laadukkaista hengittävistä sekä kevyistä kankaista.

 http://www.laptopburka.com

Burka peittää koneen sekä koneen käyttäjän ja suo yksityisyyttä sekä häikäisemättömän ympäristön.

Burka suojaa konettasi myös auringonvalolta ja pölyltä.